Slider

Struven ketju - yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta

torstai 1. syyskuuta 2022

 

Oravivuori Unescon maailmanperintökohde
Oravivuorelle on hyvät opasteet parkkipaikalta. 

Struven ketjun pisteitä kuusi Suomessa

Struven ketju on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta. Kuusi muuta perintökohdetta ovat Verlan pahvitehdas ja puuhiomo, Vanha Rauma, Sammallahdenmäki, Merenkurkun saaristo, Suomenlinna ja Petäjäveden vanha kirkko,  Struven ketju liitettiin Maailmanperintöluetteloon vuonna 2005. Mikä ihme se edes on? Saksalainen tähtitieteilijä Friedrich George Wilhelm Struven keksi kolmiomittausketjun. Kolmiomittaus perustuu mittauspaikkojen muodostaman kolmioverkon kulmien havaintoihin. Struven ketjulla on mitattu maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla.

Kolmiomittausketju kulkee Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Mittauksien tekeminen kesti lähes 40 vuotta. Pisteitä on yhteensä 265 ja kolmioita 258. Pohjoisin piste sijaitsee Norjassa Hammerfestin lähellä ja eteläisin Ukrainassa Mustanmeren liepeillä Izmailiassa. Ketjun mittauspisteitä sijaitsee yhteensä kymmenessä eri maassa. Maailmanperintöpisteitä on yhteensä 34 ja niistä kuusi sijaitsee Suomessa. Ketjun kokonaispituus on 2820 kilometriä.


Struven ketju
Oravivuoren juurella on infotaulu Struven ketjusta.


Näkötotni Korpilahti Oravivuori

Oravivuoren piste Korpilahdella


Suomen kuusi Unescon maailmanperintökohteiksi luokitelluista pisteistä ovat Mustaviiri, Porlammi, Oravivuori, Alatornion kirkko, Aavasaksa ja Stuorrahanoaivi. Kesän 2021 roadtripkohde oli Jyväskylän seutu, joten Korpilahdella sijaitseva Oravivuori oli otollinen piste vierailla. Oravivuoren pisteen nimi on muuten ollut alunperin Puolakka. Se mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poranreiällä kallioon. 

Oravivuoren pisteelle oli noin kilometrin verran kävelymatkaa ja nousua oli noin 90 metriä. Olimme liikkeellä onneksi heti aamusta, jolloin lämpötila ei huidellut vielä taivaissa, joten kiipeäminen ei tuntunut niin hikiseltä. Matka Oravivuorelle oli hyvin opastettu ja matkan varrella oli tsemppaavia kylttejä, jotka kertoivat paljonko matkaa oli vielä talsittavana. Lisäksi reitin varrella oli levähdyspaikkoja. 

Retkelle kannattaa varata hyvät kengät, sillä maasto on hyvin vaihtelevaa ja varsinkin sateisella kelillä maasto on varmasti liukas. Yhdessä kohdassa reitti kulkee hiekkaisemmalla alustalla ja tuolloin havaitsin, että kova sade oli saanut aikaan uomia. Lisäksi retkelle kannattaa ottaa mukaan juotavaa (varsinkin jos näkötornille kiipeää kesällä). Polku ei sovellu huonojalkaiselle. 


puiset portaat Oravivuori näköala
Matkalla Oravivuorelle on portaita, joita pitkin on helpompaa kulkea.

Struven ketju Oravivuori

Puolakka Oravivuori kolmiomittaus

Struven ketju
Näkötornilla on infotaulu Struven ketjusta.

puiset portaat
Ennen näkötorniin pääsyä pitää kiivetä jyrkät portaat.



näkötorni Struven ketju Oravivuori

Oravivuori Korpilahti
Oravivuoren näkötornista avautuu huikeat maisemat. 


Muita Unescon Maailmanperintökohdepostauksia










kolmiomittaus Oravivuori Korpilahti



Unescon maailmanperintökohde - Petäjäveden vanha kirkko

lauantai 18. kesäkuuta 2022

 

Petäjäveden vanha kirkko

Harrastuksena Unescon maailmanperintökohteiden keräily

Olen innostunut "keräämään" Unescon maailmanperintökohteita. Suomessahan on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta; Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäki, Struven astemittausketju sekä Merenkurkun saaristo. Minulta puuttuu vierailulistaltani enää Struven astemittausketju, joista kuusi pistettä sijaitsee Suomessa. Vierailin kesällä 2021 Oravivuorella, joka sijaitsee Korpilahdella Jyväskylän lähellä. Muut pisteet Suomessa ovat Mustaviirin piste lähellä Loviisaa, Porlammin piste Lapinjärvellä, Alatornion kirkko Torniossa, Aavasaksan piste Ylitorniossa sekä Stuorrahanoaivin piste Enontekiöllä.

Petäjäveden vanha kirkko


Petäjäveden vanha kirkko on puukirkko, joka sijaitsee Petäjävedellä ja on rakennettu vuosina 1763-1764.  Maailmanperintöluetteloon kirkko lisättiin 1994. Kirkko edustaa pohjoismaista puukirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon pitkää perinnettä. Suomen Unescon maailmanperintökohteista Petäjäveden vanha kirkko on ainoa kirkko. 

Kirkon suunnitteli ja rakensi vesankalainen talonpoikainen kirkonrakentaja Jaakko Klemetinpoika Leppänen. Hänen apunaan oli 12 kirvesmiestä. Kellotapulin on suunnitellut Jaakon pojanpoika Eerik Jaakonpoika Leppänen. Kirkko edustaa pohjoismaista, luterilaista kirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon pitkää perinnettä.


Petäjävesi aita niitty lampaat

Vuoden 2021 roadtripin aloituspiste


Meillä on ollut ystäväni kanssa perinteenä tehdä joka kesä jonkinlainen roadtrip Suomessa. Perinne alkoi kesällä 2016, jolloin kävimme Porvoossa, Loviisassa, Fiskarsissa ja Billnäsissä. Sen jälkeen on kierretty eri puolilla Suomea. Kesälle 2021 matkakohteeksi valikoitui Jyväskylän seutu ja mitä kaikkea matkanvarrelle saataisiin sopivasti osumaan. 

Petäjäveden vanha kirkko oli vuoden 2021 roadtripin ensimmäinen vierailukohde. Reissu ei sinänsä alkanut kovin loistavasti ajoituksen suhteen, sillä saavuimme paikalle 15 minuuttia ennen kuin kirkko meni kiinni. Emme halunneet maksaa 7€ siitä, että olisimme ehtineet tehdä pikaisen vilkaisun kirkkoon, sillä oppaalla tuntui olevan kova kiire kotiin ja hän alkoi sulkea paikkoja samoihin aikoihin kun saavuimme paikalle. Päätimme kierrellä lopulta kirkon ulkopuolella. Harmitti, ettei kirkkoon päässyt esimerkiksi Museokortilla, jollainen itseltäni olisi löytynyt. 

Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa, joka on aidattu lankkuaidalla, joka muistuttaa hyvin paljon lankkuaitaa, joka on ollut sen tilalla alunperin. Hautausmaata on ympäröinyt kuusiaita, mutta se kaadettiin 1990-luvun alussa.

Oli lämmin kesäilta. Kirkon lähistöllä kävellessä tuoksui terva, sillä kirkon ulkokatto on paanukatto ja se tervataan säännöllisin väliajoin. Kirkon vieressä olevalle hautausmaalle on haudattu peräti 9400 vainajaa vuosien 1709-2009 aikana.


paanukatto Petäjäveden vanha kirkko

vanha hautausmaa Petäjävesi

vanha kirkkomaa

sukuhauta petäjävesi

Unesco maailmanperintökohde

Lähteet: 




Petajavesi.fi

Muita linkkejä:




Merenkurkun saaristo - Saltkaretin näköalatorni ja Svedjehamnin satama

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

 

saltkaret näköalatorni svedjehamn

Merenkurkun saaristo - Suomen ensimmäinen luonnonperintökohde ja yksi kansallismaisemista

Suomen Merenkurkun saaristo ja Ruotsin Korkea rannikko (Höga kusten) muodostavat kahden valtion yhteisen maailmanperintökohteen. Unesco hyväksyi 2006 Merenkurkun saariston maailmanperintökohteisiin. Merenkurkkua peitti 200 000 vuotta sitten kolmen kilometrin (!!) paksuinen jääkerros, joka oli painanut maankuorta alaspäin lähes kilometrin (!) verran. Jääkauden raskas mannerjää painoi maankuorta alaspäin niin, että se vielä nykyäänkin kohoaa kohti entisiä mittojaan, noin 8 mm vuosivauhtia. Merenkurkun saaristo on myös luokiteltu yhdeksi 27:stä kansallismaisemasta Suomessa. 



björkö panike luontopolku infotaulu

de geer moreenimuodotelmat jääkausi
Jääkauden jättämät jäljet näkyvät - De Geer -moreenimuodostelmat muistuttavat pyykkilautaa.

Roadtrip jatkuu


Me heräsimme Vaasassa hyvissä ajoin ja söimme maittavan aamupalan. Kirjauduimme ulos hotellista ja suuntasimme ensimmäisenä kohti Saltkaretin näköalatornia, joka sijaitsee noin 40 kilometriä Vaasasta pohjoiseen, Mustasaaressa. Matkalla Saltkaretin näköalatornille ohitettiin Raippaluoto, mutta siitä kerron seuraavassa blogipostauksessa. 

Saapuessamme Svedjehamnin satamaan, parkkipaikalla oli jokunen auto, mutta muuten oli rauhallista ja melko hiljaista vielä. Jätimme auton parkkiin (huom! pysäköinti maksaa) ja lähdimme kävelemään opastaulujen ohjaamaan suuntaan kohti näkötornia. Näkötorni vaikutti olevan ihan vieressä, mutta kävelymatkaa oli kuitenkin hieman vajaa kilometri. Matka kulki ohi kaislikon ja läpi pienen metsikön, kunnes musta torni avautui eteemme.

Tornin alatasanteelle pääsee ramppia pitkin esteettömästi. Tornissa on erilaisia "kurkitusaukkoja" eli jos ei halua tai pysty kiipeämään ylös asti, voi maisemia ihailla jo alemmissa kerroksissa. Mielestäni torniin oli miellyttävä kiivetä, portaat eivät olleet liian ahtaat vaan ympärillä oli koko ajan tilaa hengittää. (Mieleeni tulee eräskin Church of our Saviour Tanskassa, jonne kiivetessä ajattelin reissun olevan elämäni viimeinen.)

Jonkin aikaa maisemia ihailtuamme laskeuduimme alas ja matkalla takaisin autolle havaitsimme paikan kiinnostavan muitakin. Parkkipaikka alkoi täyttyä ja totesimme ystäväni kanssa saapuneemme paikalle juuri oikeaan aikaan - saimme rauhassa kävellä tornille ja ihailla maisemia. Loistava ajoitus siis!

Saltkaret - "suola-astia"

Saltkaretin näköalatorni on mustaksi tervattu puurakenteinen, noin 23 metriä korkea torni ja se sijaitsee noin 800 metriä Svedjehamnin satamasta, Björkö–Panike-vaellusreitin ja Bodvattnetin luontopolun varrella. Torni sai nimen Saltkaret eli ”Suola-astia” yleisökilpailun tuloksena vuonna 2010. Sanalle "salteriet" ei ole suoraa suomennosta, mutta sana tarkoittaa puista entisajan suola-astiaa. Nimi viittaa myös siihen, että ravintola Salteriet on alunperin ollut kalojen suolauspaikka ja sinne on kerätty suolatynnyrit. Näköalatorni sai 150 erilaista nimiehdotusta mm. Anselmi, Birk, Musta joutsen sekä Kotkanpesä. 

ravintola salteriet svedjehamn
Ravintola Salteriet perustettiin alunperin suolauspaikaksi, jossa punnittiin jopa 115 000 kg kalaa. Suolaustoiminta loppui vuonna 1989.

Svedjehamnin satama 

Svedjehamnista lähtee eri pituisia luontopolkuja, mm. Bodvattnetin kierto, joka on 4 kilometrin mittainen rengasreitti. Satamasta pääsee myös 7 kilometrin mittaiselle Björkö-Panike vaellusreitille. Lisätietoa luontopolkureiteistä löytyy täältä. Bodvattnetin kierto lähtee Saltkaretin näkötornin "takaa" eli poispäin satamasta.

Ravintola Salteriet - alunperin kalojen suolauspaikaksi perustettu - palvelee Svedjehamnin satamassa. Salterietista voi vuokrata mm. maailmanperintöpyörän, jolla pääsee kätevästi tutustumaan Merenkurkun saaristoon. 

saltkaret näköalatorni
 

kesä satama veneitä

Roadtrip 2020 muut postaukset

Tankarin majakalla

Roadtripille junalla - kohti Kokkolaa

saltkaret näköalatorni vaasa björkö mustasaari

MITÄ? Saltkaretin näköalatorni ja Svedjehamnin satama 
MISSÄ? Vaasan edustalla (Mustasaaren kunnassa) Björkön saarella 40 km Vaasan keskustasta.
MIKSI? Merenkurkun saaristo on yksi Suomen Unescon maailmanperintökohteista ja Suomen ainoa Unecon luonnonperintökohde sekä myös kansallismaisemaksi nimetty. Merenkurkussa näkyy jääkauden jäljet vahvasti vielä nykyäänkin, maa jatkaa kohoamistaan. 
MITEN?  Omalla autolla (maksullinen pysäköinti), vuokra-autolla tai omalla pyörällä. Joukkoliikenne palvelee lähinnä koululiikennettä ja kulkee kerran päivässä suuntaansa. 
MILLOIN? Saltkaretin näköalatorni on avoinna vuoden ympäri.


svedjehamn

Lähteet







Verlan puuhiomo ja pahvitehdas - Unescon maailmanperintökohde

lauantai 28. maaliskuuta 2020

verlan kalliomaalaus verla unesco

Unescon maailmanperintökohde


Käsi ylös kuka tiesi, että meillä Suomessa on peräti seitsemän Unescon Maailmanperintökohdetta?  Mikäli tiesit, niitä  olevan seitsemän, tiesitkö mitkä ne seitsemän ovat?

Minä tiesin, että Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki ovat näitä perintökohteita, mutten koskaan ollut kuullutkaan esimerkiksi Struven ketjusta. Loput Unescon Maailmanperintökohteet Suomessa ovat: Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan pahvitehdas ja puuhiomo sekä Merenkurkun saaristo. Verla on liitetty osaksi maailmanperintöluetteloa vuonna 1996 ja sen kriteerinä pidetään sitä, että se on niin hyvin säilynyt, sillä kyseisiä tehtaita on säilynyt näihin päiviin asti vain muutamia. (lähde)

Pakko sanoa näin alkajaisiksi, että kun eräs läheiseni kehotti menemään Verlaan en voinut uskoa etukäteen miten upea paikka voisikaan olla kyseessä! 


verlan puuhiomo ja pahvitehdas

Esihistoriallinen kalliomaalaus

Kesän 2019 roadtrip pysähtyi siis Verlan puuhiomossa ja pahvitehtaassa. Verla sijaitsee Kouvolasta pohjoiseen n. 30 kilometriä. Kesäkuun viimeinen päivä oli kaunis, hieman tuulinen mutta lämpenemään päin. Parkkeerasimme auton Kantokoskentien varrella olevalle parkkipaikalle, jonka vieressä oli näköalatasanne Verlan kalliomaalaukselle. Kalliomaalaus on esihistorialliselta ajalta, vanhimpien kerroksien iäksi on arveltu 7000 vuotta. Kalliomaalaus on noin kuusi metriä leveä ja puolitoista metriä korkea. Kalliomaalaus esittää kahdeksaa hirveä, kolmea ihmistä ja kulmaviivakuviota. Lisäksi seinämässä on joitakin tuntemattomiksi kuluneita kuvioita. 


verla

patruunan pytinki verla
Patruunan pytinki.


Verlan pahvitehdas ja puuhiomo

Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas kymmenen vuotta myöhemmin, 1882. Puuhiomo perustettiin, koska Kymenlaakson suuria koskia ryhdyttiin valjastamaan puunjalostusteollisuuden käyttöön. Verla kuitenkin eroaa muihin suuriin tehtaisiin siinä, että Verla perustettiin pienen kosken äärelle.

Hugo Neuman oli Verlan ensimmäisen puuhiomon perustaja, joka oli suomalainen insinööri. Hän perusti tehtaan myllyyn, jonka oli ostanut Jaalan talollisilta. Hiomossa valmistettiin puuhioketta, joka oli syrjäyttämässä puuvillalumpun, joka oli paperin perinteinen raaka-aine tuolloin. Puuhiomo kuitenkin paloi vain pari vuotta myöhemmin perustamisen jälkeen vuonna 1874.

Muutama vuosi vierähti, kunnes Gottlieb Kreidl perusti Verlaan uuden puuhiomon ja sen yhteyteen pahvitehtaan. Kreidlin jälkeen Verlaa isännöitsivät johtaja Hjalmar Anders (1909-1921), insinööri Rafael Breitenstein (1922), agronomi Bruno Breitenstein (1923-1950) ja viimeisenä diplomi-insinööri Nils Lindblom (1951-1964). 

Kansalaissodan aikana punaiset valtasivat tehtaan ja konttorirakennuksen, mutta koneita tai rakennuksia ei vahingoitettu. Talvi- ja jatkosotien aikana tehdas teki tuotantoennätyksensä, kun pahvista tehtiin ammuslaatikoita. Toisen maailmansodan päätyttyä ei ollut varaa tehdä investointeja, joten Verla jatkoi entisellään. Tämä oli tärkeää tuotannon ja työllisyyden kannalta. Verlankoski päätettiin valjastaa vesivoimalaitoksen käyttöön 1950-luvun alussa, joka johti siihen, että pahvitehtaan ja puuhiomon toimintaa alettiin vähitellen rajoittaa.

Heinäkuun 18. päivänä 1964 pysähtyi Verlan ainoa toiminnassa oleva hiomakone. (lähde)



patruunan pytinki verla

väentupa infopiste museokauppa verla
Väentuvassa sijaitsee infopiste ja museokauppa.

Verlasta tulee museo


Verlan toiminta lakkautettiin 1964, jonka jälkeen ryhdyttiin miettimään tehtaan kohtaloa. Tuolloin oli tapana purkaa teollisuuden käyttämättä jääneet rakennukset, mutta julkisuudessa oli heitetty ilmoille ajatus siitä, että tehtaasta tehtäisiin museo. Veikko Talvi oli Kymiyhtiön tiedotus- ja suhdetoimintapäällikkö ja hän oli tykästynyt ruukkikylään, tehtaan koneisiin, laitteisiin ja työprosessiin, joka oli säilynyt muuttumattomana 1800-luvun lopulta lähtien. Talvi alkoi tallentaa Verlan historiaa mm.  valokuvaamalla rakennuksia, työmenetelmiä sekä tehtaan henkilökuntaa. Tehtaan viimeisinä päivinä tehtaan toiminnasta tehtiin dokumentti Veikko Talven aloitteesta, jonka hän itse käsikirjoitti. Tehdasmuseo vihittiin 14.5.1972. (lähde)


verlan puuhiomo ja pahvitehdas

Opastettu kierros tarjoaa kattavan historiakatsauksen

Osallistuimme opastetulle kierrokselle Verlan tehtaaseen, jota suosittelen lämpimästi. Vain opaskierrokselle osallistuessa on mahdollisuus päästä näkemään tehtaan rakennusten sisälle ja voin sanoa, että kierroksesta maksettu hinta on jokaisen euron arvoinen. Opaskierroksen hinta on 12€, mutta Museokortilla pääsee ilmaiseksi.

Opaskierros aloitetaan 10 minuutin dokumenttielokuvalla, jolla näytetään tehtaan ollessa toiminnassa viimeisinä toimintaviikkoinaan kesällä 1964. Elokuvan jälkeen lähdetään kiertämään tehdaskierrokselle tutustumaan kuusipuun matkasta lopulliseksi tuotteeksi puupahviksi. Kaiken kaikkiaan kierros kesti noin tunnin verran. Sanoinko jo, että suosittelen ehdottomasti opaskierrosta? Tykkäsin hurjasti tutustua pahvinvalmistumisen saloihin, sillä Verlan tehdas on niin hyvin säilynyt, että kaikki työvaiheet on mahdollista nähdä vielä tänäkin päivänä eikä tarvitse esimerkiksi kuvitella mitään välineitä tai koneita. 

Oppaamme kertoi myös Maria Mattssonista, joka oli tehtaan tunnetuin työntekijä. Hän toimi pahvitehtaalla lajittelijana. Poikkeuksellisen pitkän työuran (1884-1936) lisäksi hän teki työnsä yhden ja saman punnitusvaa'an vieressä. Vuosikymmenien työura jätti jälkensä myös lajittelusalin honkalattiaan. Maria Mattson lajitteli pahvit painon mukaan. Oppaamme kertoi, että lopulta hän osasi lajitella sormituntumalla pahvin, niin tuttua se jo oli.

Opaskierroksella kävi myös selväksi, että tehtaalla työskennelleet naiset olivat äärettömän kovakuntoisia. Pahvikuivaamossa lämpötila saattoi nousta jopa 75 asteeseen. Kesäkuivaamossa, jossa ulkoilma kuivatti ohuemmat pahvit, lämpötila ei noussut niin korkeaksi. Voinee arvata kummassa kuivaamossa oli mukavampi työskennellä. Jo ennen kuin pahvit päätyivät kuivaamoon niin konesalissa naiset käsittelivät märkiä arkkeja ennen kuin niistä puristettiin ylimääräinen vesi pois.




verlan puuhiomo ja pahvitehdas

kuivaamo verla

lajitteluhuone
Pahvikuivaamolta pahvit tuotiin tarkastattevaksi, viimeisteltäväksi ja punnittavaksi.

lajitteluhuone verla

tehdasmuseo

punnitusvaaka
Punnitusvaaka lajittelusalissa.

verlan puuhiomo ja pahvitehdas
Tehtaan hiomakone pysähtyi 18.7.1964


verlan alue


Verlan alue nykyään


Verlan puuhiomo ja pahvitehdas toimii nykyään Suomen ensimmäisenä tehdasmuseona. Museon omistaa ja sitä ylläpitää UPM.Verlan alueella on lukuisia rakennuksia. Lisäksi Verlan alueelta löytyy esihistoriallinen kalliomaalaus, jolta lähtee historiapolku. Polku kiertää koko tehdasalueen. Lisäksi alueella on metsätietopolku, joka on noin pari kilometriä pitkä. Metsäpolun varrella pääsee tutustumaan suomalaisen metsän kiertokulkuun. 

Entinen Väentupa toimii nykyään infopisteenä sekä museokauppana. Myllymakasiinissa palvelee kesäisin ravintola, jossa voi nauttia kahvia, jäätelöä tai vohveleita. Makasiinin toisessa päässä on Viiniverlan puoti. Tallirakennuksessa on kesäisin pieniä käsityöpuoteja (suosittelen, ihania kädentöitä!) Kannattaa tutustua tarkemmin infoon Verlan omilla sivuilla

verlan alue



CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan