Edellisessä Seili postauksessa perehdyttiin melko infopainotteisesti Seilin saaren historiaan ja myös hieman nykypäivään. Nyt on tarkoitus tutustua vähän kevyempään aiheeseen nimittäin Seilin uskomattoman kauniiseen luontoon, joka sekin on historiansa kaltaisesti monimuotoinen.

Seilin luonnonympäristö voidaan jakaa kolmeen 

Seilin ensimmäiset pellot raivattiin jo keskiajalla. 1600-1900 -luvulla Seilin arvellaan olevan lähes puuton. 1900-luvulla laiduntaminen väheni ja niityt, hakamaat ja kalliokedot alkoivat metsittyä ja kasvaa umpeen.

Seilin luonnonympäristö voidaan jakaa kolmeen osaan: lehtomaiseen ja rehevään eteläosaan, avoimeen ja perinnemaisemien täyttämään keskiosaan sekä karuun, havupuuvaltaiseen pohjoisosaan. Harvinaisimpia luontotyyppejä Seilissä ovat laajat pähkinäpensaslehdot saaren eteläosassa sekä kalliokedot saaren keskiosassa.

Seilissä tavataan mm. ketoneilikka, amiraaliperhonen, neitoperhonen, pohjanlepakko ja vesisiippa.

Seilissä on pesinyt monta vuotta putkeen kalasääksipariskunta Vasuri ja Tilda aina siihen asti, kun Tilda katosi 27.6.2017 eikä palannut pesälle enää. Kameran toiminnasta ja havainnoista voi lukea täällä. 

Saarelta löytyy myös kaksi geokätköä. Oletko löytänyt ne?

Seilissä ollessamme kuljimme ja kiertelimme saarta ristiin rastiin. Saarella on paljon kauniita puutaloja sekä entiset sairaalarakennukset, joissa toimii mm. ravintola ja Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. 

Seilissä on jonkin verran yksityisalueita, joille ei luonnollisestikaan ole suotavaa mennä. Seilin kartassa nämä alueet eivät näy. Jos lataa puhelimeen sovelluksen Karttaselain, siitä näkee koko saaren maaston ja rakennukset. Mekin sattumalta kuljimme erään yksityisalueen läpi, kun kiersimme saaren pohjoispuolta ympäri.

Itse en pystynyt ihan kaikkialle lähtemään Seilissä, sillä luulin kärsiväni voimakkaista allergiaoireista ja jouduin jatkuvasti niistämään. Flunssa, kuuma ilma ja patikoiminen eivät olleet paras yhtälö. Reissun jälkeen sairastinkin viikon verran flunssaa ja veto oli aivan pois. Harmitti, etten päässyt näkemään hienoja kallioita, joilla toiset kuvaajat kävivät ihastelemassa auringonlaskua.

Seilissä näimme kaksi eri joutsenpariskuntaa ja kuuntelimme iltaisin yölaulajia. Asemalaiturin kupeeseen tiira oli tehnyt pesän ja se olikin melkoisen stressaantunut kun veneilijät lipuivat laituriin ja kulkivat pesän ohi. Moni veneilijä saikin vauhtia askeliinsa kun tiira-parka koitti suojella pesäänsä ja teki melkoisia lähisyöksyjä hipoen ihmisten päänahkoja..

Saaren eri osista löytyy infotauluja, joista voi lukea tietoa saaresta.

Miten pitkä aika pitäisi varata Seilissä vierailulle?

Me teimme kuvausporukalla viikonlopun mittaisen reissun pe-su, mutta mielestäni jo yhden yön reissulla ehtii näkemään paljon - riippuu toki mitä kukin odottaa ja haluaa reissultaan. Laivoja menee kuitenkin sen verran harvoin, että muutamassa tunnissa ehtii tulla kiire, mikäli haluaa kierrellä saarta enemmänkin. Mielestäni kauniit auringonlaskut ja iltakävelyt saaren eri osissa ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset. Saari on hiljainen eikä sen välittömästä läheisyydestä kulje isompia aluksia tai veneitä, jotka häiritsisivät elämystä.

Auringonlaskussa Postilaiturilla.

Seilissä laidunsi Nauvosta tuotuja lehmiä ja sonni.

Vinkkejä Seiliin matkailevalle:

• Suojaa jalkasi! Käytä umpinaisia kenkiä ja nosta sukat lahkeiden päälle. Kosteissa ruohikoissa elää puutiaisia, jotka voivat levittää borrelioosia ja puutaisaivotulehdusta. Muista tehdä joka ilta punkkitarkistus. Punkkipihdit ovat hyvä varuste varata varmuuden vuoksi matkaan.
• Muista juomapullo! Nauti nestettä riittävästi säännöllisesti.
• Hyttysmyrkky. Kesäkuun alussa Seilissä oli erityisesti metsissä paljon hyttysiä. Hyttysen ininää myrkky ei valitettavasti poista, vaikka ihoon eivät kävisikään kiinni - se tuli huomattua taas ;)
• Käärmeet. Näimme reissullamme yhden käärmeen ja oppaan mukaan ennen sesongin alkamista käärmeitä näkee jonkin verran, kunnes ne pysyttelevät poissa kun ihmisiä liikkuu enemmän. Kyypakkaus ei ole ollenkaan huono sijoitus, varsinkin jos tiedät olevasi herkkä esim. ampiaisten pistoille tmv. Metsässä liikkuessamme "tamppasimme" maata säännöllisesti pelottaaksemme käärmeitä pois.
• Suojaudu auringolta. Pätee missä tahansa liikutkin, huolehdi riittävästä suojakertoimesta - suojaa itsesi joko vaatetuksella tai aurinkorasvalla ja päähineellä.
• Avotuli. Seilissä ei ole avotulentekomahdollisuutta. 

Seilin keskiosasta löytyy perinnemaisemaa.

Lehmät laiduntavat perinnemaisemissa.

♥

Seilin saari - Seilin kirkko

Seilin kirkko on rakennettu 1733.

Seilin kirkko

Eräs Seilissä vietetyn viikonlopun kohokohtia oli opastettu kierros ja oppaan johdolla Seilin kirkkoon pääseminen. Skärgårdskompaniet järjestää Seilissä opastettuja kierroksia (hinta 8,5€ aikuiselta), jotka kestävät n. 1,5h. Opastuksen aikana käydään mm. Seilin kirkossa (reissumme aikana kirkkoon pääsi vain oppaan johdolla).

Spitaalisten hautausmaan kerrotaan olleen kirkon itäpuolella olevalla niityllä.

Seilin kirkko on puukirkko ja  rakennettu 1733, jota ennen paikalla sijaitsi 1624 paikalle Turusta siirretty Pyhän Yrjänän puukirkko. 

Kirkon erikoisuus on siinä, että se on hyvin pelkistetty; seinät ovat piilukirveellä veistetty ja katto on  sahalautaa. Kirkkoon astuessa kirkon vasemmalla puolella on kaide, jossa spitaaliset istuivat kirkkomenojen aikana ja tarina kertoo, että heille jaettiin ehtoollinen pitkän kauhan avulla.

Kirkon katto on tynnyrimuotoinen ja opas kertoo, että muotonsa vuoksi se toimii hyvin akustiikaltaan, monet muusikot tykkäävät Seilin kirkosta pyöreän muodon vuoksi.

Kirkon pihalla on iso puuristi Seilin saaren asukkaiden muistoksi.

Otin kirkossa kuvan penkistä, mutta en ollut varma mihin tarkoitukseen sitä oli käytetty. Löysin netistä kuitenkin tietoa esineestä:

"Kirkon harmonin urkupenkkinä käytetty esine on matka-alttari. Alttariin on kaiverrettu vuosiluku 1681. Matka-alttaria on käytetty tapauksissa, jolloin kirkko oli liian kaukana paikasta, jossa pappia tarvittiin. Messua ei saa lukea muun kuin siihen vihityn alttarin yli. Seilin kirkon matka-alttari on penkin muotoinen, ja toisessa päässä on saranat. Alttarin päällimmäisen osan saa käännettyä pidennykseksi. Ennen toista maailmansotaa Seilin kirkossa ei ole ollut edes soittimia, ei edes urkuharmonia niin kuin nykyisin, ja matka-alttari on ollut muussa käytössä. Kirkon inventaariossa vuodesta 1932 sitä nimitetään penkiksi, ja kerrotaan, että sitä säilytettiin sakastissa. Sigrid Nikulan artikkelissa vuodelta 1973, samaa esinettä kutsutaan ”nattvardsbänkiksi”, eli rippipenkiksi. " lähde

Spitaaliset olivat kirkossa aidan takana ja kulkivat erillisestä ovesta.

Kirkon takana on hautausmaa, jonne pääsee vapaasti käymään. Hautausmaalla on valkoisia puuristejä, joista kerrotaan että puuristiin on merkitty paikalle viimeiseksi haudatun nimi. Tietoa siitä ,moniko ihminen hautausmaalle on haudattu ei voida täysin tietää. Hautausmaalla on myös tavallisia hautakiviä, jotka lienevät olleen saaren asukkaita tai sairaalan työntekijöitä. Spitaalisia ei kuitenkaan haudattu pyhään maahan vaan kerrotaan, että heidät olisi haudattu kirkon itäpuolella sijaitsevalle niitylle. 

Kirkko ja hautasmaa olivat kaiken kaikkiaan melko sykähdyttäviä paikkoja ja saivat ajattelemaan monia asioita. Kirkko erityisesti on yksi vaikuttavimmista, joissa olen käynyt - ei pelkästään melko karun ja pelkistetyn sisustuksensa vuoksi vaan myös ajatustasolla. Mitä kirkon seinät kertoisivatkaan, jos osaisivat puhua?

Kirkkolaiva eli votiivilaiva. Taustalla alttaritaulu "Myrsky Genesaretinjärvellä".

Aurinkoisina ja lämpiminä kesäpäivinä saaren menneisyys ei iskenyt niin lujasti, mitä se olisi varmaankin tehnyt syksyisenä ja koleana päivänä. Kuten oppaammekin yritti keventää tunnelmaa kertomalla, että oli Seilissä aiemminkin kauniita kesäpäiviä ja joskus hospitaalin henkilökunta ja potilaat järjestivät yhdessä juhlia ja elämä oli pienen hetken verran keveämpää.

Matka-alttari/urkupenkki

Katja Kallio - Yön kantaja kertoo erään Seililäisen tarinaa

Ostin reissun jälkeen marketista Katja Kallion Yön kantaja -kirjan. Eräs tuttuni oli sen lukenut ja kertoi kirjasta ollessamme Seilin saarella. Olen selaillut kirjaa, mutta vältellyt kirjan aloittamista, sillä olen jännittänyt, tuleeko kirjasta ahdistunut olo.

Katja Kallion kirjan inspiraationa on ollut Amanda Fredrika Aaltosen elämänvaiheet (1841-1918), joka kapinoi kaikkia oman aikansa naisiin kohdistuneita odotuksia vastaan ja päätyi lopulta Seilin saarelle v. 1891. Amanda Fredrika Aaltonen suljettiin Seilin saarelle 26-vuotiaana ja jossa hän kuoli 52-vuotiaana. Amandan diagnoosina oli  ’insania epileptica menstrualis’ eli epileptinen kuukautishulluus, jollaista diagnoosia ei enää nykyään ole olemassakaan. Amandan hauta sijaitsee Seilin kirkkomaalla. 

Seilin kirkon katto on tynnyrimuotoinen.

Seilin kirkon takana on hautausmaa. 

Aiemmat postaukseni Seilin saarelta:

Seilin saari - saaren historia ja nykypäivä

♥

Seilin saari - saaren historia ja nykypäivä

Saaristoseikkailu jatkuu

Viime vuonna teimme roadtripin Saariston Rengastielle ystäväni kanssa. Tuon reissun viimeisen postauksen sain päivitettyä blogiin vasta tämän vuoden toukokuussa. Vieraillessamme Nauvossa ajatuksemme oli tehdä retki myös Seilin saarelle. Tuolloin aikataulut eivät passanneet yhteen Seilin aukiolojen mukaan ja Seili jäi tuolloin kokematta, joka harmitti suuresti. Kun valokuvausporukka päätti tehdä viikonlopun mittaisen reissun Seiliin, halusin ehdottomasti päästä mukaan!  Tänä vuonna lakkiaisviikonloppuna tuo toive toteutui ja vietin kokonaisen viikonlopun Seilissä.

Seuraavaksi rantaudumme Seilin saarelle, otahan kuppi kahvia ja mukava asento niin aloitetaan!

Seilin saari

Seili (ruots. Själö) on saari Nauvossa, Paraisten kaupungissa. Se sijaitsee Saaristomerellä, Airiston eteläosassa, noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on noin 2,5 kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 kilometriä. Seili pinta-ala on noin 1,6 km². Saaren suomenkielinen nimi on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä, joka taas tarkoittaa hyljesaarta. Själ on hyljettä tarkoittavan sanan, säl, vanha muoto ruotsin kielessä. Tämä kertoo Seilin olleen hylkeiden asuinpaikka ja siten hylkeenpyytäjien tiedossa jo kauan.

Seili kuuluu Airisto - Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Nykyään Seilissä toimii Metsähallituksen luontopalvelut, Turun yliopiston alaisuudessa oleva Saaristomeren tutkimuslaitos sekä kesäaikaan yleisölle avoimena oleva Seilin museokirkko. Saaressa on vierasvenelaituri. Seiliin liikennöi kesäisin yhteysalus M/S Östern Nauvon kirkonkylästä ja Rymättylän Hangasta sekä M/S Fanny Turusta ja Nauvon kirkonkylästä. (lähde)

Seilin päärakennuksessa on nähtävillä entinen potilashuone alkuperäiskunnossa ja seinällä kuvia ja tarinaa sairaalan potilaista.

Mistä Seili pitäisi tietää?

Historia leprasairaalana ja mielisairaalana

Seilin saari ei välttämättä kovinkaan monelle ikäiselleni sano yhtään mitään. Seilin saarella on kuitenkin pitkä ja monimuotoinen - jopa surullinen ja järkyttävä historia. 

1500-luvulla saari on ollut Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä on ollut maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa.

Seilin historia sairaalasaarena alkoi 1619, jolloin Kustaa II Adolf antoi käskyn uuden leprasairaalan perustamiseksi heinäkuussa 1619. Lepraa eli spitaalia pidettiin Jumalan rangaistuksena syntisestä elämästä. Turun ulkopuolelta olisi etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Saaren sairaalaan sijoitettaisiin kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita. Seilin saari valikoitui sopivaksi paikaksi, sillä se sijaitsi vilkkaan laivaliikenne Turku-Tukholma -reitin varrella, saaren suojista löytyi ankkuripaikka ja lisäksi saarella oli hiekkaharju, joka soveltui hautausmaaksi. 

Ensimmäiset potilaat tuotiin Turun Pyhän Yrjön hospitaalista ja heitä oli tuolloin n. 20. 

Fyyri on pystytetty alunperin hospitaalin taloudenhoitajan ja päällysmiehen virkataloksi 1827 C.L.Engelin laatimien suunnitelmien mukaan. Nykyään Fyyri on majoitustila.

Täydessä seilissä

Tarinan mukaan yksi suomen kielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun Turkuun matkalla olleet merimiehet olivat nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä.

Näissä rakennuksissa toimii nykyään Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos sekä Metsähallituksen luontopalvelut. Aiemmin näissä rakennuksissa toimi sairaala.

Spitaalisten elämä saarella

Spitaalisille tarkoitetut rakennukset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen siitä erottamalle saarelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Näistä puurakennuksista on enää näkyvissä kivijalkoja. Maankohoamisen ja hiekan kerrostumisen takia saari on nykyään maayhteydessä Seilin pääsaareen.

Isonvihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.

Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.

Spitaalihospitaalista mielisairaalaksi

Ensimmäinen maininta houruinhuoneesta eli mielisairaalasta on vuodelta 1689. Sairaala sijaitsi pääsaarella ja käsitti neljä selliä. Houruinhuoneet sijaitsivat Kirkkoniemeä vastapäätä olevalla kalliolla, jolla sijaitsi vielä 1800-luvun alussa neljä ”ikivanhaa ja käytöstä poistunutta sairashuonetta”.

Seilin potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä. Paikkaluvultaan laitos oli aikanaan Suomen suurin mielisairaala. 1700-luvun hirsisistä rakennuksista on säilynyt kirkon lisäksi vain pappila. Ensimmäinen nykyäänkin jäljellä olevista kivirakennuksista valmistui neliömäisen pihan itä- ja eteläpuolelle vuonna 1801–1803. Pihan länsi- ja pohjoispuolella olleiden vanhojen puurakennusten tilalle rakennettiin 1851 Turun kaupunginarkkitehdin, P. J. Gylichin, piirtämät kivirakennukset. Näin valmistui saaristomiljöössä varsin harvinainen uusklassinen rakennuskokonaisuus.

Sairaalan sisällä rakennus jaettiin pitkällä käytävällä, jonka varrella oli yhden hengen huoneita, kooltaan 1,87 × 2,07 metriä. Henkilökunta piti potilaat visusti eristyksissä, eikä sellien kunnosta juuri huolehdittu. Läänin viranomaisten eri tarkastuskäynneillä 1800-luvulla sairaalan toiminnan ja rakennusten todettiin olevan kehnosti hoidettuja. 1820-luvulla sairaalaa suunniteltiin jo siirrettäväksi Turkuun, mutta suunnitelmat raukesivat Turun palon myötä 1827.

Vuonna 1841 Seilin hospitaalin nimi muuttui parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi. Vuoden 1851 laajennus lisäsi potilaspaikkoja 67:ään, ja Seiliin voitiin näin siirtää entistä enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta, jonne nyt sijoitettiin Etelä-Suomen potilaita.

Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.

Vielä vuonna 1985 professori Pekka Halonen ehdotti, että HIV-potilaat voitaisiin siirtää Seiliin samaan tapaan kuin lepra- ja mielisairaalapotilaat aikaisemmin.

Pro Seili-Själö ry:n  kesäkioski.

 Seili nykyään

Nykyään Seilin saarella toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Saarella tutkitaan merta, saarten luonnon monimuotoisuutta ja puutiaisia.

Skärgårdskompaniet Oy Ab:n kanssa alkaneen matkailuyhteistyön tavoitteena on tarjota yleisölle mahdollisuus tutustua Seiliin monipuolisena kulttuuri-, luonto- ja tiedekohteena. Skärgårdskompaniet ottaa hoitaakseen tutkimuslaitoksen kaikki palvelutoiminnot, jonka seurauksena muun muassa osa päärakennuksen tiloista aukeaa ensi kertaa saarella matkailevalle yleisölle. 

Saaristomeren tutkimuslaitos puolestaan keskittää jatkossa tutkimus- ja opetustoimintansa muihin tiloihin, joita kehitetään vastaamaan opetus- ja tutkimustyön tarpeita. Skärgårdskompanietin kanssa tehtävän yhteistyön myötä tutkimuslaitos voi myös jatkossa järjestää myös suurelle yleisölle lyhyitä kursseja esimerkiksi merentutkimuksesta. 

Tutkimuslaitos myös vastaa Seilissä toteutettavien opastusten sisällöllisestä annista, millä pyritään varmistamaan se, että Seilissä matkaileva yleisö pääsee kuulemaan tuoreinta tietoa esimerkiksi Itämerestä sekä saaren luonnosta ja kulttuurihistoriasta.

Lähde

Linkkejä:

Pro Seili-Själö ry
Seilin sääksikamera
Visit Seili
Seilin museokirkko -blogi
Seilin kartta (pdf)

MIKÄ? Seilin saari
MISSÄ? Saari Nauvossa, Paraisilla.
MITEN? Saarelle pääsee omalla veneellä, saarelta löytyy vierasvenelaitureita. Seiliin liikennöi kesäisin yhteysalus M/S Östern Nauvon kirkonkylästä ja Rymättylän Hangasta sekä M/S Fanny Turusta ja Nauvon kirkonkylästä. Yhteysliikenne kulkee syyskuun alkuun asti.

♥