Mistä tietää, että luonnoskansio on täynnä postauksia? Siitä, että ei muista postata reissujen kaikkia etappeja vaan oikoo mutkat suoriksi ;)

Mathildedalin ruukki ja Taalintehdas osuivat siis viime kesän (2018) reissullemme ja vierailimme niissä ennen Bengtskärin majakkalle menoa. Tämän postauksen olisi siis pitänyt tulla ennen kuin postasin Bengtskäristä.

Olen saattanut joskus mainita, että "keräilen ruukkeja" eli pyrin käymään mahdollisimman monessa ruukissa Suomessa ja "plakkarissa" onkin jo aika monta ruukkia. 

Mathildedalin ruukki

Mathildedalin ruukki sijaitsee Salon Perniössä. Mathildedalin rautaruukki perustettiin varsinaisesti 7.4.1852, kun Teijon ruukin omistanut vuorineuvos Viktor Zebor Bremer (1804–1869) sai luvan senaatilta ja rakennutti putlauslaitoksen Hummeldalin jokisuulle insinööri Knut Theodor Pippingin suunnitelmien mukaan. Nykyään ruukin omistaa Tuula ja Harri Gustafsson, joiden omistuksessa ruukki on ollut vuodesta 2003 lähtien. (lähde)

Mathildedalin ruukkialue on melko pieni ja sympaattinen. Ruukkialueella on erilaisia puoteja, joissa myydään paikallisia tuotteita, esim. alpakan villasta tehtyjä tuotteita. Kesäpäivää voi viettää kivoissa maisemissa kierrellen ja ihaillen maisemia.

Vanha valssaamo.

Taalintehdas

Taalintehdas (ruots. Dalsbruk) on noin 1 700 asukkaan taajama Lounais-Suomessa, Kemiönsaaren kunnassa. Taalintehdas toimi entisen Dragsfjärdin kunnan keskustaajama aina vuoteen 2009 asti, jolloin Kemiön, Västanfjärdin ja Dragsfjärdin kunnat yhdistyivät Kemiönsaareksi.

Taalintehtaan kylän rakentumiseen on ennen kaikkea vaikuttanut teollistuminen ja kylän pitkään jatkunut, yli 300-vuotinen ruukkitoiminta. Taalintehdas kuuluu 1600-luvun suurvalta-ajan varhaisiin rautaruukkeihin. Taalintehtaalla oli poikkeuksellisen pitkä historiallinen jatkuvuus, sillä tehdas perustettiin jo vuonna 1686 ja aina vuoteen 2012 asti siinä toimi edelleen rautatehdas. Myös Taalintehtaan kylän voidaan laskea syntyneen silloin, kun Dahlin kylään perustettiin rautaruukki.

Starttasimme toisen päivän aamuna Hangosta ja etenimme Latokartanokosken kautta Mathildedalin ruukkiin ja Taalintehtaalle. Toisen yön yöpymispaikka sijaitsi Dragsfjärdissä.

Mathildedalin ruukkikylässä ihailimme kauniita maisemia ja kiertelimme pieniä puoteja. Ruukkikylässä myydään mm. alpakanvillasta tehtyjä tuotteita, esimerkiksi villasukkia. Sää suosi meitä ja päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Mathildedalista suuntasimme hostelliimme, hostel Pangetiin, joka sijaitsi Dragsfjärdissä. Kävimme viemässä tavaramme huoneeseemme ja matkasimme Taalintehtaalle syömään.

Stall's bar & food -ravintola, jossa kävimme nälkäämme tyynnyttämässä, sijaitsee Taalintehtaan yhdessä vanhimmista rakennuksista, joita on kolme sataman vieressä. Ne ovat empire-tyylisiä ja olleet joskus aikanaan talli, viljamakasiini ja varasto. Meillä oli ulkona kivat maisemat aina siihen asti, kunnes jouduimme pelastautumaan hampurilaisinemme sisätiloihin, sillä saimme seuraa lokeista, jotka rääkyivät ja lentelivät yllämme.

Ruokailuhetkemme meinasi päätyä ikävästi, kun huomasin (onneksi!) sattumalta limsassani pörräävän ampiaisen. En edes halua tietää, mitä olisi tapahtunut jos pörriäinen olisi päätynyt suuhuni asti. Hyi!

Toisen reissupäivämme ilta kuluikin kuljeskellessa Taalintehtaalla, jonka puodit ja paikat alkoivat valitettavasti sulkeutua saapumisemme jälkeen. Meillä olikin hieman ajanviettopulmia, sillä emme oikein tienneet mihin mennä enää paikkojen sulkeutuessa. Kävimme illalla vielä kiertelemässä Dragsfjärdissäkin ja etsimme pari geokätköä.

Illalla istuimme hostellimme laiturilla, joka kylpi ilta-auringossa ja saimme seuraa, kun jostain lähistöltä tepasteli kissa meitä tervehtimään. Kissa osoittautuikin melkoiseksi linssiluteeksi, joten minä annoin kameran laulaa, kun kissa kieriskeli ja paalitteli pitkin laituria.

Taalintehtaan hiiliuunit.

Kesäreissumme 2018

Paavolan tammi
Tammisaaren vanha kaupunki ja Mustion linnassa lummepolulla
Suomen eteläkärjessä luontopolulla Hangon Tulliniemessä
Hangossa Kuningattarenvuorella
Latokartanonkosken pauhussa
Mathildedalin ruukkikylä ja Taalintehdas
Bengtskärin majakalla - Pohjoismaiden korkeimman majakan huipulla

Linssilude kisu.

♥

Bengtskärin majakka - Pohjoismaiden suurimman majakan huipulla sekä muutama vinkki majakalle matkaavalle

"Majakkatilin" avaus

Kesän roadtrip huipentui Bengtskärin majakalle. Olin haaveillut jo jonkin aikaa "majakkatilini" avaamisesta ja pitihän sekin aloittaa siitä Suomen suurimmasta majakasta - Bengtskäristä. Alunperin meidän piti startata reissumme Bengtskäriltä, mutta aikataulullisista syistä (laiva Bengtskäriin oli myyty loppuun) muutimme suunnitelmaamme. Jälkikäteen ajateltuna säästimme parhaimman viimeiseksi. 

Viikinkikeskus Rosalasta Bengtskärin majakalle

Ajoimme Kasnäsin satamaan, jota ennen olimme varanneet matkan Bengtskäriin. Saimme auton tietylle parkkialueelle parkkiin, sillä olimme saaneet toimintaohjeet sähköpostiin ennen saapumista. Nousimme pieneen veneeseen ja ensimmäisenä suuntasimme Viikinkeskus Rosalaan, jossa ohjelman mukaan nautittaisiin keittolounas, jonka jälkeen jäisi aikaa kierrellä Viikinkikeskusta.

Laivan lipuessa laituriin meitä oli vastassa opas, joka johdatti meidät Viikinkikeskukseen ja kertoi paikan historiasta. Nautimme lounaan tunnelmallisessa Päällikön hallissa, jossa keittolounas nautittiin saviastioista kynttilänvalossa.

Rosalan Viikinkikeskuksen Päällikön hallissa oli tunnelmaa.

Suomen eteläisin asuttu paikka

Rosalassa pysähdyksen jälkeen matkamme jatkui pääkohteeseemme; Bengtskärin majakalle. Majakka sijaitsee Saaristomeren uloimmalla luodolla ja on Suomen eteläisin asuttu paikka. Vähän ennen rantautumista laiva keinui ja heilui, sillä aallot löivät kovasti vastaan. Bengtskärissä keskimäärin kahtena päivänä kuukaudessa kesällä laiva ei pääse rantautumaan Bengtskäriin sääolosuhteista johtuen. Jos on siis aikeissa matkustaa majakalle, on hyvä olla tietoinen, että sääolosuhteista johtuen matka voidaan joutua perumaan.

Opaskierros tarjosi katsauksen majakan historiaan

Aika pian saapumisemme jälkeen pääsimme mukaan opaskierrokselle, jossa opas kertoi majakan historiasta, joka onkin paljon hurjempi kuin olisin uskonutkaan. 

Ennen Bengtskärin majakan rakentamista vesialueella sattui onnettomuuksia. Höyrylaiva S/S Helsingforsin haaksirikkoutuminen vuonna 1905 oli lopullinen sinetti majakkahankkeen toteutumiselle. Majakan rakennusta varten saarelle kuljetettiin mm. 448 000 tiiltä. Majakan rakentamiseen osallistui 124 miestä ja urakka kesti yhdeksän kuukautta. Majakan valo sytytettiin virallisesti ensimmäisen kerran 19.12.1906. 

Majakalla asui viisi majakanvartijaperhettä, jotka asuivat ympäri vuoden majakalla. Enimmillään saarella on asunut 32 henkilöä, joista 21 on ollut lapsia. Lapsia varten majakalla oli myös opettaja, joka piti koulua majakan lapsille. 

Kovin montaa vuotta ei ehtinyt kulua, kun tieto ensimmäisen maailmansodan alkamisesta kiiri myös majakan asukkaille (1.8.1914) ja kaikki majakkaperheet evakuoitiin. Osa heistä palasi vuonna 1915 takaisin majakalle. 

Bengtskärin taistelu

Toisen maailmansodan syttyessä 1939 perheet evakuoitiin jälleen. 26.7.1941 käytiin Bengtskärin taistelu, jossa neuvostojoukot yrittivät vallata majakan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Taistelussa kaatui 32 suomalaista ja arviolta 36-100 neuvostoliittolaista. Sotien jälkeen majakka oli kärsinyt vaurioita ja oli aika aloittaa korjaustyöt. 

Sodan jälkeen majakanvartijat palasivat ilman perheitään. Lisäksi uusien laitteiden myötä siirryttiin vuoroihin, joissa vartijat asuivat vuorollaan kuukauden majakalla ja myöhemmin viikko kerrallaan ja samalla vartijoiden määrä väheni viidestä neljään. Vuonna 1968 majakka autimatisoitiin eikä majakalla tarvittu enää majakanvartijoita.

Majakan kunnostus ja avaus yleisölle

Automatisoinnin myötä majakka alkoi rappeutua ja vuonna 1985 merenkulkuhallitus päätti antaa majakan vuokralle. Alunperin Pro Bengtskär -yhdistyksen piti ottaa majakanhoidosta vastuu, mutta yhdistys ei siinä kuitenkaan onnistunut ja majakka vuokrattiin Turun Yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa vuonna 1992. 

Majakka kunnostettiin ja se avattiin yleisölle vuonna 1995. Vuonna 2006 majakalla vietettiin 100v juhlia, joissa vieraili mm. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen.

Majakkaluodolla pesii keväisin jopa 400 haahkaa. Pesät on merkattu punaisilla nuppineuloilla.

Majakalla on myös kappeli.

Majakalla

Majakan pohjakerroksessa sijaitsee kahvila ja matkamuistomyymälä sekä muun muassa Suomen ensimmäinen majakkamuseo ja pysyvä Bengtskärin taistelusta kertova näyttely. Ensimmäisessä asuinkerroksessa on kahvila, kappeli, majakkaposti ja entisöity majakanvartijan asunto. Toisessa asuinkerroksessa sijaitsee kokous- ja majoitustilat.

Bengtskärille kulkee kesäkaudella maksullisia laivavuoroja Kasnäsistä, Rosalasta ja Hangosta. Lisäksi majakalle ajetaan myös maksullisia tilausristeilyjä. Kesäkauden ulkopuolella majakalle pääsee maksullisilla tilausveneillä ja tarvittaessa helikopterilla. Venematka Kasnäsistä Bengtskäriin kestää taksiveneellä noin tunnin. (lähde)

Bengtskärin majakka on 52 metriä korkea.

Majakan huipulle johtaa 248 rappusta.

Majakkaluodon kallioihin on kaiverrettu erilaisia kirjoituksia.

Retki Bengtskärin majakalle oli ikimuistoinen ja voisin lähteä sinne milloin vain uudestaan! Tästä majakkakokemuksesta virisikin into kiertää enemmänkin tutustumassa Suomen majakoihin, joita Suomen alueelta löytyy parikymmentä. 

Vinkkejä Bengtskäriin matkaavalle

• Majakka sijaitsee pienellä luodolla, joka on puutonta aluetta. Luodolla tuulee aina, lämmintä vaatetta kannattaa varata matkaan.
• Kalliot voivat olla liukkaita, joten hyvät ja tukevat jalkineet ovat tärkeät.
• Bengtskäriin matkataan pienillä laivoilla ja varsinkin majakkaluodolle saapuessa on jonkin verran ristiaallokkoa, joka keinuttaa ja heiluttaa ja voi aiheuttaa pahoinvointia, jos on siihen kovin taipuvainen.
• Käteistä on hyvä varata matkaan mukaan, sillä pankkikortit eivät aina välttämättä toimi.
• Sääolosuhteista johtuen rantautuminen ei välttämättä onnistu (keskimäärin n. 2 päivänä/kk kesäaikaan)

Bengtskärin majakan kotisivut

♥

Latokartanonkosken pauhussa kesän roadtripilla

Kesän roadtripimme eteni Paavolan tammelle, sieltä Tammisaaren kautta Mustion linnalle, josta päädyimme Hankoon ja Hangon Tulliniemeen. Roadtrippimme seuraavana päivänä suuntasimme Latokartanonkoskelle Saloon, entisen Perniön kunnan alueelle. Olin nähnyt lukuisia upeita kuvia Latokartanonkoskesta mm. Instagramissa ja pitihän koskenpauhu käydä itse kokemassa!

Latokartanonkoski on Etelä-Suomen näyttävin koskialue, jossa sijaitsee useita historiallisen ajan rakenteita kuten Näsen kartanon mylly, myllärintupa ja kankivasarapajan perustukset. Pudotuskorkeutta koskella on lähes 17 metriä. Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on rakennettu vuonna 1805 ja sen toiminta loppui vuonna 1962. Myös kosken alueen luonto on monimuotoista ja siellä viihtyvät eri hyönteis- ja lintulajit sekä kosken kuohuissa taimenet ja saukot. (lähde)

Täytyy heti todeta, että Latokartanonkoski on paikka, joka on tunnettava entuudestaan; sinne ei vahingossa eksy (ellei ole todella eksyksissä..). Mekin lähdimme parkkipaikalta aluksi väärään suuntaan, kunnes tajusimme, että varsinainen koski sijaitsee toisessa suunnassa - koskenpauhu johdattikin meidät huikean hienoihin maisemiin. Parkkipaikalta pitää lähteä ikäänkuin takaisinpäin ja kääntyä oikealle pientä kävelypolkua. Ääni johdattaa kyllä lopulta perille ;) 

Latokartanonkoskelta lähtee n. 1,5km pituinen luontopolku, joka on helppokulkuinen, mutta sitä ei kuitenkaan suositella liikuntarajoitteisille parin jyrkän nousun vuoksi. Me emme lähteneet kiertämään luontopolkua, vaikkakin se kuulosti kivalta.

Kosken toiselle puolelle pääsee siltaa pitkin sekä toisia portaita pitkin, jotka on rakennettu jokin aika sitten, koska näyttivät niin uusilta. Kun menin käymään toisella puolella juoksua, pauhu oli korviahuumaavaa. 

Aiemmat postaukset kesän roadtripilta:

Paavolan tammi

Tammisaaren vanhassa kaupungissa ja lummepolulla Mustion linnassa

Suomen eteläkärjessä Hangon Tulliniemessä

Hangossa Kuningattarenvuorella

♥

Seilin saari - Seilin kirkko

Seilin kirkko on rakennettu 1733.

Seilin kirkko

Eräs Seilissä vietetyn viikonlopun kohokohtia oli opastettu kierros ja oppaan johdolla Seilin kirkkoon pääseminen. Skärgårdskompaniet järjestää Seilissä opastettuja kierroksia (hinta 8,5€ aikuiselta), jotka kestävät n. 1,5h. Opastuksen aikana käydään mm. Seilin kirkossa (reissumme aikana kirkkoon pääsi vain oppaan johdolla).

Spitaalisten hautausmaan kerrotaan olleen kirkon itäpuolella olevalla niityllä.

Seilin kirkko on puukirkko ja  rakennettu 1733, jota ennen paikalla sijaitsi 1624 paikalle Turusta siirretty Pyhän Yrjänän puukirkko. 

Kirkon erikoisuus on siinä, että se on hyvin pelkistetty; seinät ovat piilukirveellä veistetty ja katto on  sahalautaa. Kirkkoon astuessa kirkon vasemmalla puolella on kaide, jossa spitaaliset istuivat kirkkomenojen aikana ja tarina kertoo, että heille jaettiin ehtoollinen pitkän kauhan avulla.

Kirkon katto on tynnyrimuotoinen ja opas kertoo, että muotonsa vuoksi se toimii hyvin akustiikaltaan, monet muusikot tykkäävät Seilin kirkosta pyöreän muodon vuoksi.

Kirkon pihalla on iso puuristi Seilin saaren asukkaiden muistoksi.

Otin kirkossa kuvan penkistä, mutta en ollut varma mihin tarkoitukseen sitä oli käytetty. Löysin netistä kuitenkin tietoa esineestä:

"Kirkon harmonin urkupenkkinä käytetty esine on matka-alttari. Alttariin on kaiverrettu vuosiluku 1681. Matka-alttaria on käytetty tapauksissa, jolloin kirkko oli liian kaukana paikasta, jossa pappia tarvittiin. Messua ei saa lukea muun kuin siihen vihityn alttarin yli. Seilin kirkon matka-alttari on penkin muotoinen, ja toisessa päässä on saranat. Alttarin päällimmäisen osan saa käännettyä pidennykseksi. Ennen toista maailmansotaa Seilin kirkossa ei ole ollut edes soittimia, ei edes urkuharmonia niin kuin nykyisin, ja matka-alttari on ollut muussa käytössä. Kirkon inventaariossa vuodesta 1932 sitä nimitetään penkiksi, ja kerrotaan, että sitä säilytettiin sakastissa. Sigrid Nikulan artikkelissa vuodelta 1973, samaa esinettä kutsutaan ”nattvardsbänkiksi”, eli rippipenkiksi. " lähde

Spitaaliset olivat kirkossa aidan takana ja kulkivat erillisestä ovesta.

Kirkon takana on hautausmaa, jonne pääsee vapaasti käymään. Hautausmaalla on valkoisia puuristejä, joista kerrotaan että puuristiin on merkitty paikalle viimeiseksi haudatun nimi. Tietoa siitä ,moniko ihminen hautausmaalle on haudattu ei voida täysin tietää. Hautausmaalla on myös tavallisia hautakiviä, jotka lienevät olleen saaren asukkaita tai sairaalan työntekijöitä. Spitaalisia ei kuitenkaan haudattu pyhään maahan vaan kerrotaan, että heidät olisi haudattu kirkon itäpuolella sijaitsevalle niitylle. 

Kirkko ja hautasmaa olivat kaiken kaikkiaan melko sykähdyttäviä paikkoja ja saivat ajattelemaan monia asioita. Kirkko erityisesti on yksi vaikuttavimmista, joissa olen käynyt - ei pelkästään melko karun ja pelkistetyn sisustuksensa vuoksi vaan myös ajatustasolla. Mitä kirkon seinät kertoisivatkaan, jos osaisivat puhua?

Kirkkolaiva eli votiivilaiva. Taustalla alttaritaulu "Myrsky Genesaretinjärvellä".

Aurinkoisina ja lämpiminä kesäpäivinä saaren menneisyys ei iskenyt niin lujasti, mitä se olisi varmaankin tehnyt syksyisenä ja koleana päivänä. Kuten oppaammekin yritti keventää tunnelmaa kertomalla, että oli Seilissä aiemminkin kauniita kesäpäiviä ja joskus hospitaalin henkilökunta ja potilaat järjestivät yhdessä juhlia ja elämä oli pienen hetken verran keveämpää.

Matka-alttari/urkupenkki

Katja Kallio - Yön kantaja kertoo erään Seililäisen tarinaa

Ostin reissun jälkeen marketista Katja Kallion Yön kantaja -kirjan. Eräs tuttuni oli sen lukenut ja kertoi kirjasta ollessamme Seilin saarella. Olen selaillut kirjaa, mutta vältellyt kirjan aloittamista, sillä olen jännittänyt, tuleeko kirjasta ahdistunut olo.

Katja Kallion kirjan inspiraationa on ollut Amanda Fredrika Aaltosen elämänvaiheet (1841-1918), joka kapinoi kaikkia oman aikansa naisiin kohdistuneita odotuksia vastaan ja päätyi lopulta Seilin saarelle v. 1891. Amanda Fredrika Aaltonen suljettiin Seilin saarelle 26-vuotiaana ja jossa hän kuoli 52-vuotiaana. Amandan diagnoosina oli  ’insania epileptica menstrualis’ eli epileptinen kuukautishulluus, jollaista diagnoosia ei enää nykyään ole olemassakaan. Amandan hauta sijaitsee Seilin kirkkomaalla. 

Seilin kirkon katto on tynnyrimuotoinen.

Seilin kirkon takana on hautausmaa. 

Aiemmat postaukseni Seilin saarelta:

Seilin saari - saaren historia ja nykypäivä

♥