Slider

Kansallispuisto - Lauhanvuoren kivijattaa ihmettelemässä

tiistai 5. maaliskuuta 2019


Lauhanvuori


Kävin reilu vuosi sitten ensimmäisessä Kansallispuistossa. Kerroin Liesjärven reissusta blogissakin.

Viime vuonna, syyskuun alussa tehtiin päiväreissu Lauhanvuoren Kansallispuistoon Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajamaille. Lauhanvuori oli nimenä tuttu, mutta en muista koskaan käyneeni siellä. Lauhanvuoren maisemissa on nähtävissä jääkauden merkkejä, mm. Kivijata, joka on muinainen rantavalli.

Lauhavuorenlaki kohoaa jopa 231 metrin korkeuteen. Aluetta kutsutaankin Länsi-Suomen Lapiksi. Lauhanvuoren laki on noin neliökilometrin kokoinen alue, vedenkoskematon huippu, joka paljastui 10 000 vuotta sitten mannerjään vetäydyttyä seudulta. 

Lauhanvuoren Kivijata on uskomaton nähtävyys.


Kyseisenä syyskuisena viikonloppuna lämpötila helli meitä niin, että hikikarpalot puskivat pintaan. Otin mukaani kyseiselle reissulle vastikään hankkimani päivärepun, joka tuntui hyvältä kantaa, mutta vaatetuksen osalta olin varautunut hieman liian tuhdisti. Kivijata oli kuitenkin hämmentävän upea ilmestys - valtavia kiviä satoja metrejä (tarkalleen 800 metriä). Lumettomana aikana kivijadan saa ylittää vain pitkospuita pitkin. 





Reissullamme suuntasimme ensimmäisenä ihailemaan kivijataa, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt ja joka pitäisi jokaisen nähdä omin silmin. Ihan uskomaton määrä kiviä, jonka luonto on muovannut. Seuraavaksi suuntasimme Aumakiveä katsomaan, mutta ensimmäisten hirvikärpästen ilmaannuttua teimme täyskäännöksen ja Aumakivi jäi näkemättä.

Vatsaa kurni, joten päätimme mennä Spitaalijärven nuotiopaikalle grillaamaan makkaraa ja lepäämäään hetkeksi. Nuotiopaikalla oli muutamia muitakin ja olipa joku pystyttänyt teltankin. Spitaalijärvellä uskottiin erään tarinan mukaan olevan sairauksia kuten spitaalia parantavia vaikutuksia. "Parannusvettä" on viety jopa Venäjän ruhtinaille. Järven vesi on hapanta, sen pH on nykyisin noin 4,7, minkä arvellaan selittävän parantavaa vaikutusta. Happamuuden taas kerrotaan johtuvan piihaposta, jota on liuennut veteen hiekkakivestä. 




Reissun päätteeksi ennen kotimatkalle lähtöä kiipesimme vielä Lauhanvuoren näköalatorniin. Ylhäällä tornin huipulla pörräsi pieniä ötököitä jännissä rykelmissä ja niistä lähti omituinen ääni.
Bongasinpa tornilta myös geokätkön!

Reissu oli mukava. Yllättävän lämmin syyskuinen viikonloppu. Lauhanvuoren kansallispuisto oli kulkemillamme alueilla pääosin kuivaa kangasmetsää ja itse viihdyn lehtometsän tyyppisissä metsissä paremmin. Myös viime kesän erittäin kuuma ja kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä ja Lauhanvuoressa oli todellakin k u i v a a .



Spitaalijärven  nuotiopaikka.
Mihinkähän Kansallispuistoon seuraavaksi suuntaisi?

Näkötorni.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan