// Kirja saatu arvostelukappaleena Kulttuurikustantamo Maahenki Oy:ltä
Sain arvostelukappaleeksi Liisa Louhelan kirjoittaman kirjan Sata yötä ulkona. Kirjan takakannessa kerrotaan kirjasta seuraavasti:
"Mitä tapahtuu, kun lyhyiden päiväretkien ystävä päättää viettää vuoden aikana sata yötä ulkona? Mitä luonnossa nukutut yöt antavat? Miten luonnossa vietetty vuosi vaikuttaa? Sata yötä ulkona on sekä matkakertomus että retkeilijän käsikirja: tietopaketti ulkona yöpymisestä."
Kirja on jaettu neljään osioon; sadan yön vaikutuksia, retkelle valmistautuminen, henkinen työkalupakki ja metsässä tapahtuu.
Kirjan kirjoittaja Liisa Louhela kertoo kirjassa, miten kuunteli tuttaviensa ja ystäviensä kertomuksia luontoretkiltä ja päätti rohkaistua itsekin kokeilemaan luonnossa yöpymistä - ei vain kerran - vaan peräti 100 yötä. Mielestäni kirjassa parasta oli se, että se ei antanut mitään utopistista haavekuvaa siitä, miten ihanaa on herätä teltasta auringonvalon tanssien hellästi poskipäillä ja lintujen livertäessä kauniisti vaan siinä käsiteltiin myös asioita, jotka mietityttävät retkeilyssä.
Kirjassa käydään läpi millaista retkeily on yksin, entä mitä ottaa huomioon kun mukana on lapsi(a), mitä eroa on eri vuodenaikojen välisellä retkeilyllä jne. Kirja on mielestäni hyvin realistinen, herättämättä liikaa ruusunpunaisia ajatuksia, mutta se ei myöskään "pelottele" asioilla.
Kirja on yhden ihmisen omakohtainen kokemus retkeilystä vaihtelevissa olosuhteissa eri puolilla Suomea. Kirjan lopussa on hyvä tietoisku retkeilijän varusteista.
Luin kirjan jo muutamia kuukausia sitten, mutta arvosteluni on jäänyt luonnoksiin odottamaan. Nyt kun talvi alkaa pian taittua kevääksi ja sitten mennään lujaa vauhtia kesää kohti, herää myös oma retkeilyintoni eri tavalla henkiin. Itselläni on juurikin tuo orastava into yöpyä luonnossa kun olen kuunnellut muiden tarinoita - itse asiassa minussa on sellainen tainnut olla jo aika kauan, koska muistan lapsena yöpyneeni takapihalla teltassa - joskus nukuin koko yön teltassa, joskus iski kylmyys tai jännitys niin, että oli pakko hipsiä omaan sänkyyn nukkumaan.
Luonnossa keho ja mieli rentoutuu ja itse haaveilen siitä, miten voisin ottaa luonnon osaksi elämääni ja arkeani vielä enemmän. Luonto ♥
Kirjan kirjoittaja Liisa Louhela kertoo kirjassa, miten kuunteli tuttaviensa ja ystäviensä kertomuksia luontoretkiltä ja päätti rohkaistua itsekin kokeilemaan luonnossa yöpymistä - ei vain kerran - vaan peräti 100 yötä. Mielestäni kirjassa parasta oli se, että se ei antanut mitään utopistista haavekuvaa siitä, miten ihanaa on herätä teltasta auringonvalon tanssien hellästi poskipäillä ja lintujen livertäessä kauniisti vaan siinä käsiteltiin myös asioita, jotka mietityttävät retkeilyssä.
Kirjassa käydään läpi millaista retkeily on yksin, entä mitä ottaa huomioon kun mukana on lapsi(a), mitä eroa on eri vuodenaikojen välisellä retkeilyllä jne. Kirja on mielestäni hyvin realistinen, herättämättä liikaa ruusunpunaisia ajatuksia, mutta se ei myöskään "pelottele" asioilla.
Kirja on yhden ihmisen omakohtainen kokemus retkeilystä vaihtelevissa olosuhteissa eri puolilla Suomea. Kirjan lopussa on hyvä tietoisku retkeilijän varusteista.
Luin kirjan jo muutamia kuukausia sitten, mutta arvosteluni on jäänyt luonnoksiin odottamaan. Nyt kun talvi alkaa pian taittua kevääksi ja sitten mennään lujaa vauhtia kesää kohti, herää myös oma retkeilyintoni eri tavalla henkiin. Itselläni on juurikin tuo orastava into yöpyä luonnossa kun olen kuunnellut muiden tarinoita - itse asiassa minussa on sellainen tainnut olla jo aika kauan, koska muistan lapsena yöpyneeni takapihalla teltassa - joskus nukuin koko yön teltassa, joskus iski kylmyys tai jännitys niin, että oli pakko hipsiä omaan sänkyyn nukkumaan.
Luonnossa keho ja mieli rentoutuu ja itse haaveilen siitä, miten voisin ottaa luonnon osaksi elämääni ja arkeani vielä enemmän. Luonto ♥
♥