Olen avannut lukuisan määrän luonnoksiani tänä keväänä, ajatuksena kirjoittaa postaus ja julkaista se. Joka kerta kirjoitusinto on hiipunut ja postaus on jäänyt kesken. Luonnoksissa roikkuu viime kesältä valehtelematta 10 erilaista postausta paikoista, joissa kävin - Roadtripinkin kohteita on julkaisematta edelleen. 

Olen välillä miettinyt, että julkaisisin vain kuvat ilman tekstiä. Tuntuu, ettei vain ole mitään sanottavaa. 

Meidän piti suunnata ystävän kanssa roadtripille länsirannikolle Kristiinankaupungista aina Vaasaan asti. Olin laatinut google docksin vierailtavista paikoista, listalla oli mm. Tankarin majakka. No, kuten tiedetään, kaikki meni tänä keväänä ja kesänä toisin. Eiköhän rannikko ole paikallaan ensi kesänäkin.

Huomasin akuuteimman koronan aikana olevani aika tyytyväinen - on ihan ok olla kotona, ei tarvitse (eikä saa) viilettää pitkin poikin Suomen maata. Nyt jälkikäteen oivalsin kuormittuvani somesta ja sen tuomasta suorituspaineesta. Olen muutenkin suorittamiseen taipuvainen ihminen ja se onkin yksi oppimisen asia omalla kohdallani - olla kuuntelematta liikaa ulkopuolelta tulevia suorituspaineita. 

Kaipaan aikaa, kun blogien kommenttibokseissa keskusteltiin ja kommentoitiin asioita. Kommentoinnin vähentyminen on näkynyt jo kauan myös blogikollegoiden blogeissa. 

Ehkä nämä fiilikset vain liittyvät tähän kummalliseen kevääseen, ehkä vielä löytyy se into ja palo blogin kirjoittamiseen uudelleen. Jos ei, niin sitten on ehkä syytä miettiä uudelleen blogin jatkamista. 

Kaikesta huolimatta, ihanaa sunnuntaita ja alkavaa kesää ♥ 

♥

Kyrkösjärven rannalla, esteettömällä Järvilaavulla

Talviloma on enää kaukainen muisto vain. Maailman tilanne on muuttunut sen jälkeen täyskäännöksen. Maahamme on julistettu poikkeustila jo muutama viikko sitten. Elämme historiallisia aikoja. Mietin, mitä lapset muistavat tästä ajasta? Itse olen ollut lapsi silloin, kun 90-luvulla iski lama. En tosin muista juurikaan niistä ajoista mitään. 

No, palataan kuitenkin talvilomaviikkoon (viikko 9), jolloin kaikki oli vielä hyvin ainakin Suomessa.

Kävin lomalla moikkaamassa hyvää ystävääni, jonka kanssa lähdimme metsäretkelle Kyrkösjärvelle. Väkeä oli paljon liikkeellä ja nuotiopaikalla riitti makkaranpaistajia. Kyrkösjärvi oli itselleni uusi tuttavuus. Polut olivat paikka paikoin erittäin jäässä, mutta silti paras tapa edetä polulla oli kävellä jäisellä osuudella sen sijaan, että yrittäisi rämpiä ojassa, jossa oli sulempaa. Minä lähinnä pelkäsin, että kaadun ja kamera menee rikki ;) Se onkin yleinen vitsi kaverini kanssa, kun Paukanevalla vieraillessa murehdin kaatumista ja päätymistä suohon - näin itseni sieluni silmin uponneena suohon, vain kameraa pitelevän käden pilkistävän esiin. 

Lähdimme liikkeelle hieman puolen päivän jälkeen. Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään sitä jo aiemmin mainittua jäistä polkua pitkin kohti Järvilaavua. Parkkipaikalla oli paljon autoja jo meitä ennen, joten yksin ei tarvitsisi olla. Järvilaavulle päästyämme havaitsimme, että järveltä tuulee todella kylmästi. Grillasimme makkarat ja yritimme tehdä "perinteistä retkiherkkua" eli banaania, johon on laitettu suklaapaloja. Sanotaanko näin, että kyseisen kokeilun perusteella siitä ei ainakaan toistaiseksi tullut meidän retkiherkkuamme. Suklaa ei meinannut millään sulaa ja asiaa ei auttanut ainakaan hillittömän kylmä tuuli, joka puhalsi järveltä. 

Eväiden syönnin jälkeen piti päästä liikkelle, ennen kuin jäätyisimme kokonaan. Metsään päästyämme ei tuullut enää ja lämpötila oli oikein sopiva. Kuljimme Kyrkösjärven luontopolkua pitkin pysähtyen ainakin siirtolohkareen ja rajapyykin kohdalla. Kiipesimme Kyrkösvuorelle ja näkötorniin katselemaan Kyrkösjärveä. Loggasimme myös matkalla yhden geokätkön.

Paluumatka Kyrkösvuorelta olikin melkoista tasapainoilua, sillä alaspäin meneminen melko jäistä mäkeä pitkin vaati tarkkaa keskittymistä ja jokaisen liikkeen harkitsemista. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin. Loppumetrit sujuivatkin leppoisasti. Parkkipaikallakaan ei ollut enää niin paljon autoja kuin tullessa. Oli kiva reissu, vaikka nuotiopaikalla olisi ollut kiva istua pidempään, mutta kylmän tuulen vuoksi se ei ollut mahdollista. Oli hauska tutustua taas uuteen luontokohteeseen Seinäjoella. Saa nähdä mihin seuraavaksi suunnataan ja erityisesti, MILLOIN se edes on mahdollista. 

♥