Slider

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas - Unescon maailmanperintökohde

lauantai 28. maaliskuuta 2020

verlan kalliomaalaus verla unesco

Käsi ylös kuka tiesi, että meillä Suomessa on peräti seitsemän Unescon Maailmanperintökohdetta?  Mikäli tiesit, niitä  olevan seitsemän, tiesitkö mitkä ne seitsemän ovat? 
Minä tiesin, että Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki ovat näitä perintökohteita, mutten koskaan ollut kuullutkaan esimerkiksi Struven ketjusta. Loput Unescon Maailmanperintökohteet Suomessa ovat: Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan pahvitehdas ja puuhiomo sekä Merenkurkun saaristo. Verla on liitetty osaksi maailmanperintöluetteloa vuonna 1996 ja sen kriteerinä pidetään sitä, että se on niin hyvin säilynyt, sillä kyseisiä tehtaita on säilynyt näihin päiviin asti vain muutamia. (lähde)

Pakko sanoa näin alkajaisiksi, että kun eräs läheiseni kehotti menemään Verlaan en voinut uskoa etukäteen miten upea paikka voisikaan olla kyseessä! 


verlan puuhiomo ja pahvitehdas

Esihistoriallinen kalliomaalaus

Kesän 2019 roadtrip pysähtyi siis Verlan puuhiomossa ja pahvitehtaassa. Verla sijaitsee Kouvolasta pohjoiseen n. 30 kilometriä. Kesäkuun viimeinen päivä oli kaunis, hieman tuulinen mutta lämpenemään päin. Parkkeerasimme auton Kantokoskentien varrella olevalle parkkipaikalle, jonka vieressä oli näköalatasanne Verlan kalliomaalaukselle. Kalliomaalaus on esihistorialliselta ajalta, vanhimpien kerroksien iäksi on arveltu 7000 vuotta. Kalliomaalaus on noin kuusi metriä leveä ja puolitoista metriä korkea. Kalliomaalaus esittää kahdeksaa hirveä, kolmea ihmistä ja kulmaviivakuviota. Lisäksi seinämässä on joitakin tuntemattomiksi kuluneita kuvioita. 


verla

patruunan pytinki verla
Patruunan pytinki.


Verlan pahvitehdas ja puuhiomo

Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas kymmenen vuotta myöhemmin, 1882. Puuhiomo perustettiin, koska Kymenlaakson suuria koskia ryhdyttiin valjastamaan puunjalostusteollisuuden käyttöön. Verla kuitenkin eroaa muihin suuriin tehtaisiin siinä, että Verla perustettiin pienen kosken äärelle.

Hugo Neuman oli Verlan ensimmäisen puuhiomon perustaja, joka oli suomalainen insinööri. Hän perusti tehtaan myllyyn, jonka oli ostanut Jaalan talollisilta. Hiomossa valmistettiin puuhioketta, joka oli syrjäyttämässä puuvillalumpun, joka oli paperin perinteinen raaka-aine tuolloin. Puuhiomo kuitenkin paloi vain pari vuotta myöhemmin perustamisen jälkeen vuonna 1874.

Muutama vuosi vierähti, kunnes Gottlieb Kreidl perusti Verlaan uuden puuhiomon ja sen yhteyteen pahvitehtaan. Kreidlin jälkeen Verlaa isännöitsivät johtaja Hjalmar Anders (1909-1921), insinööri Rafael Breitenstein (1922), agronomi Bruno Breitenstein (1923-1950) ja viimeisenä diplomi-insinööri Nils Lindblom (1951-1964). 

Kansalaissodan aikana punaiset valtasivat tehtaan ja konttorirakennuksen, mutta koneita tai rakennuksia ei vahingoitettu. Talvi- ja jatkosotien aikana tehdas teki tuotantoennätyksensä, kun pahvista tehtiin ammuslaatikoita. Toisen maailmansodan päätyttyä ei ollut varaa tehdä investointeja, joten Verla jatkoi entisellään. Tämä oli tärkeää tuotannon ja työllisyyden kannalta. Verlankoski päätettiin valjastaa vesivoimalaitoksen käyttöön 1950-luvun alussa, joka johti siihen, että pahvitehtaan ja puuhiomon toimintaa alettiin vähitellen rajoittaa.

Heinäkuun 18. päivänä 1964 pysähtyi Verlan ainoa toiminnassa oleva hiomakone. (lähde)



patruunan pytinki verla

väentupa infopiste museokauppa verla
Väentuvassa sijaitsee infopiste ja museokauppa.

Verlasta tulee museo


Verlan toiminta lakkautettiin 1964, jonka jälkeen ryhdyttiin miettimään tehtaan kohtaloa. Tuolloin oli tapana purkaa teollisuuden käyttämättä jääneet rakennukset, mutta julkisuudessa oli heitetty ilmoille ajatus siitä, että tehtaasta tehtäisiin museo. Veikko Talvi oli Kymiyhtiön tiedotus- ja suhdetoimintapäällikkö ja hän oli tykästynyt ruukkikylään, tehtaan koneisiin, laitteisiin ja työprosessiin, joka oli säilynyt muuttumattomana 1800-luvun lopulta lähtien. Talvi alkoi tallentaa Verlan historiaa mm.  valokuvaamalla rakennuksia, työmenetelmiä sekä tehtaan henkilökuntaa. Tehtaan viimeisinä päivinä tehtaan toiminnasta tehtiin dokumentti Veikko Talven aloitteesta, jonka hän itse käsikirjoitti. Tehdasmuseo vihittiin 14.5.1972. (lähde)


verlan puuhiomo ja pahvitehdas

Opastettu kierros

Osallistuimme opastetulle kierrokselle Verlan tehtaaseen, jota suosittelen lämpimästi. Vain opaskierrokselle osallistuessa on mahdollisuus päästä näkemään tehtaan rakennusten sisälle ja voin sanoa, että kierroksesta maksettu hinta on jokaisen euron arvoinen. Opaskierroksen hinta on 12€, mutta Museokortilla pääsee ilmaiseksi.

Opaskierros aloitetaan 10 minuutin dokumenttielokuvalla, jolla näytetään tehtaan ollessa toiminnassa viimeisinä toimintaviikkoinaan kesällä 1964. Elokuvan jälkeen lähdetään kiertämään tehdaskierrokselle tutustumaan kuusipuun matkasta lopulliseksi tuotteeksi puupahviksi. Kaiken kaikkiaan kierros kesti noin tunnin verran. Sanoinko jo, että suosittelen ehdottomasti opaskierrosta? Tykkäsin hurjasti tutustua pahvinvalmistumisen saloihin, sillä Verlan tehdas on niin hyvin säilynyt, että kaikki työvaiheet on mahdollista nähdä vielä tänäkin päivänä eikä tarvitse esimerkiksi kuvitella mitään välineitä tai koneita. 

Oppaamme kertoi myös Maria Mattssonista, joka oli tehtaan tunnetuin työntekijä. Hän toimi pahvitehtaalla lajittelijana. Poikkeuksellisen pitkän työuran (1884-1936) lisäksi hän teki työnsä yhden ja saman punnitusvaa'an vieressä. Vuosikymmenien työura jätti jälkensä myös lajittelusalin honkalattiaan. Maria Mattson lajitteli pahvit painon mukaan. Oppaamme kertoi, että lopulta hän osasi lajitella sormituntumalla pahvin, niin tuttua se jo oli.

Opaskierroksella kävi myös selväksi, että tehtaalla työskennelleet naiset olivat äärettömän kovakuntoisia. Pahvikuivaamossa lämpötila saattoi nousta jopa 75 asteeseen. Kesäkuivaamossa, jossa ulkoilma kuivatti ohuemmat pahvit, lämpötila ei noussut niin korkeaksi. Voinee arvata kummassa kuivaamossa oli mukavampi työskennellä. Jo ennen kuin pahvit päätyivät kuivaamoon niin konesalissa naiset käsittelivät märkiä arkkeja ennen kuin niistä puristettiin ylimääräinen vesi pois.




verlan puuhiomo ja pahvitehdas

kuivaamo verla

lajitteluhuone
Pahvikuivaamolta pahvit tuotiin tarkastattevaksi, viimeisteltäväksi ja punnittavaksi.

lajitteluhuone verla

tehdasmuseo

punnitusvaaka
Punnitusvaaka lajittelusalissa.

verlan puuhiomo ja pahvitehdas
Tehtaan hiomakone pysähtyi 18.7.1964


verlan alue


Verlan alue nykyään


Verlan puuhiomo ja pahvitehdas toimii nykyään Suomen ensimmäisenä tehdasmuseona. Museon omistaa ja sitä ylläpitää UPM.Verlan alueella on lukuisia rakennuksia. Lisäksi Verlan alueelta löytyy esihistoriallinen kalliomaalaus, jolta lähtee historiapolku. Polku kiertää koko tehdasalueen. Lisäksi alueella on metsätietopolku, joka on noin pari kilometriä pitkä. Metsäpolun varrella pääsee tutustumaan suomalaisen metsän kiertokulkuun. 

Entinen Väentupa toimii nykyään infopisteenä sekä museokauppana. Myllymakasiinissa palvelee kesäisin ravintola, jossa voi nauttia kahvia, jäätelöä tai vohveleita. Makasiinin toisessa päässä on Viiniverlan puoti. Tallirakennuksessa on kesäisin pieniä käsityöpuoteja (suosittelen, ihania kädentöitä!) Kannattaa tutustua tarkemmin infoon Verlan omilla sivuilla

verlan alue



Ihanaa ystävänpäivää!

perjantai 14. helmikuuta 2020

helmililja virkattu norsu

Hyvää ystävänpäivää rakkaat lukijat! Sen lisäksi, että on Ystävänpäivä, on myös perjantai ja koko viikonloppu edessä :) Minä junailen aivan piakkoin Helsinkiin ja vietän siellä yhden yön. Huomenna aamulla on aikainen herätys, sillä suuntaan koulutukseen.



norsu crochet

virkattu norsu vaunulelu

Kuvissa esiintyvä virkattu norsuvaunulelu syntyi vähän puolivahingossa, sillä se oli alunperin ajateltu osaksi kolmen norsun vaunulelua. Valkoinen lanka oli kuitenkin paksumpaa kuin lelun muut norsut, joten virkkasin sittenkin valkoisen norsun ohuemmasta langasta. En raaskinut purkaa tämän norsun toista puolikasta vaan virkkasin sille vastakappaleen ja tein siitä tämän vaunulelun. Tämä suloinen lelu etsiikin nyt uutta kotia. 

Jos sinua kiinnostaa ostaa vaunulelu, laita viestiä joko tähän postaukseen tai vaikkapa Instagramissa tai Facebookissa. Norsun hintapyyntö on 13€ + postit. 

virkattu norsu

virkattu norsu

crochet virkkaaminen norsu


Olgan Farmilla

torstai 30. tammikuuta 2020

olgan farmi


Elämää Iitissä


Olen seurannut Olgan ja Tuukan elämää erityisesti Olgan blogin kautta. Temoset asuvat Iitissä, pienessä kunnassa Lahden ja Kouvolan välissä. Tuukka oli Apulanta-yhtyeen jäsen 1993-2005. (lähde) Nykyään Olga ja Tuukka toimivat Optipari yrityksessä, joka tuottaa elokuvia joista uusin elokuva - Aika jonka sain saa ensi-iltansa maaliskuussa 2020. Elokuva on tosielämään perustuva tarina huipputason esteratsastajasta Jaana Kivimäestä, jonka elämä muuttuu kertaheitolla halvauksen myötä. Olen nähnyt Yle Areenassa dokumentin ja olen kiinnostunut näkemään, millainen elokuva aiheesta on syntynyt. Olga Temonen esittää elokuvassa pääosaa eli Jaana Kivimäkeä.

Temosilla on kolme lasta, Helga, Hilma ja Torsti. Heillä ovat lisäksi toimineet sijaisvanhempina. Elokuvaprojektien lisäksi heillä on Olgan farmi, pieni kotieläinpiha. Kotieläinpihalla asustaa Temosten eläinkatras; aasi, lehmä, alpakoita, lampaita, vuohia, pupuja, hevosia, poneja  ja kanoja. Tila jota perhe asuttaa on nimeltään Marttilan tila, entinen rustholli eli ratsutila. 

Iitti Olgan farmi

Olgan farmi iitti olga temonen

Kesän roadtrip kulki Olgan farmin kautta. Kovin pitkää pysähdystä emme ehtineet tehdä, sillä meillä oli hieman kiire majapaikkaamme. Ehdimme kuitenkin käydä tukemassa kotieläinpihaa sisäänpääsymaksun verran ja katsella hieman ympärillemme - tapasimme mm. Armanin ja Carminan. Arman on pässi, joka on saanut nimensä Arman Alizadin mukaan sekä Carmina on kaunis  Welsh A ponitamma.

Iitti kotieläinpiha

valkoinen welsh poni

Tuona kesäisenä päivänä farmilla oli edelleen paljon vierailijoita paikalla, suurimmaksi osaksi perheitä nauttimassa rennonletkeästä maalaistunnelmasta. Mikä mahtava paikka vähän kehittää vastustuskykyä mullantuoksussa ja nauttia kiireettömyydestä! Hoplopit jäävät kakkoseksi sata nolla! Lapsilla oli silminnähden kivaa - ja toki hieman jännittävää, kun osaan aitauksia sai mennä sisällekin rapsuttelemaan eläimiä. Jos mietit mikä paikka olisi kiva kesällä kokea, tässä yksi erinomainen ajanviettokohde nähtäväksi yksin, kaksin tai koko perheen kera :)

welsh poni

Mikä? Olgan farmi
Mitä? Kotieläinpiha
Missä? Iitissä, 30km Kouvolasta, 45km Lahdesta ja 135km Helsingistä.
Mitä maksaa? (v. 2019) Liput 6€, suurperhelippu 30€ (2 aikuista + kaikki samassa taloudessa asuvat, omat alle 18v. lapset). Alle 1-vuotiaat vierailevat farmilla ilmaiseksi. Koko kesän kausikortti 15€/hlö.

traktori



Ensikertalaisena Matkamessuilla

lauantai 25. tammikuuta 2020

matkamessut

// lippu Matkamessuille saatu

Olin viime viikonloppuna Matkamessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Minulla oli messuseuranani roadtrip ystäväni, jonka kanssa lähdimme messuilta etsimään inspiraatiota kesän reissua varten. Matkamessut ovat Pohjois-Euroopan suurin matkailutapahtuma, joka on jokseenkin vaikea ymmärtää, että meillä täällä Suomessa pidetään tällaisia valtavia tapahtumia.

Lauantai


Jäimme Pasilassa pois junasta ja lähdimme kävelemään Messukeskukselle. Ilmeisesti sivistyksessäni on jonkinlainen aukko, sillä en ole hoksannut Messukeskuksen sijaitsevan aivan Pasilan aseman vieressä. Josta päästäänkin siihen, että visiittini Messukeskukseen oli ensimmäinen sitten eräiden Studia-messujen, joihin muistan osallistuneeni joskus koulusta. Oli siis ehkä jo aikakin käydä tutustumassa!

Olimme lauantaina Messukeskuksen ovella puolen päivän aikoihin, olin hypännyt junaan Tampereelta kympin maissa. Väkeä virtasi yhtä matkaa kanssamme kohti messuja, mutta ovilla ei kuitenkaan ollut mikään ruuhka. Ensimmäisenä lähdimme katsastamaan kotimaanmatkailun puolta. Vastaan tuli paljon tuttujen paikkojen näytteilleasettajia, mutta myös monia uusia tuttavuuksia. Keräsimme hyvän määrän erilaisia esitteitä. 



geopark

 Messuilla pääsi osallistumaan kaikenlaisiin arvontoihin ja mekin muutamiin arvontalippuihin raaputimme nimemme. Kävimme myös Maata pitkin - lavalla kuuntelemassa erilaisia tarinoita; mm. Matka halki maagisen idän Rikun, joka liftasi Suomesta aina Intiaan asti. Riku sattuu olemaan samalla vielä tuttuni ja olen seuraillut sosiaalisen median välityksellä miten heidän matkansa eteni pari vuotta sitten tehdyn reissun aikana. 

Lisäksi kuuntelimme isän (Riku) ja pojan (Ossian 7v) interreilmatkasta viime kesältä Suomesta Euroopan halki Etelä-Ranskaan. Alunperin sukulaisten iloksi tehdyt youtubevideot saavuttivat myös muiden kuin sukulaisten huomion :) Ihan kaikilta vastoinkäymisiltä ei heidänkään reissullaan vältytty, mutta harvemmin kai matkoilla kaikki menee nappiin.

Neljän maissa lähdimme kohti Helsingin keskustaa ja hotelliamme, sillä jalat ja minulla varsinkin niskat olivat väsyneet kameran kantamisesta. 

Sunnuntai 


Sunnuntaina palasimme messuilemaan vielä hetkeksi, jolloin kiertelimme ulkomaanmatkailun puolta lisää. Jätin kameran suosiolla tavarasäilytykseen ja olo olikin aika paljon kevyempi. Kiertelimme muutamat paikat, jotka olin lauantai-iltana vielä merkannut muistiin. 


Mitä messuista jäi käteen?


Mielestäni messut olivat onnistuneet - väkeä ei ollut missään vaiheessa hirveäksi ruuhkaksi asti, vaikka messuilla oli kävijöitä jopa 68000. Ruokapaikoissa oli väkeä tosin aika paljon, mutta se oli tiedossa. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja minkäänlaista hermojen kiristystä ei ollut havaittavissa, kun vertaa vaikkapa aika ajoin käsityömessuihin, joilla ihmiset saattavat tuuppia ja töniä, tukkia koko kulkuäväylän tai olla muuten vaan olla huonolla energialla.

Kulkeminen messuille oli todella kätevää, ratikoita meni Messukeskuksen edestä säännöllisesti. Vessat olivat siistit eikä niihinkään ollut pitkiä jonoja. Huomasin miettiväni Tampereen messu- ja urheilukeskusta - miksi Tampereella tila tuntuu niin paljon kolkommalta ? Muistin, että suurimmaksi osaksi Tampereella halli on urheilukäytössä, joten mitään kovin pysyviä ratkaisuja ei halliin voi rakentaa. 

Saimme myös suunniteltua kesän roadtripia ja päätimme suunnata kohti rannikkoa, käydä ainakin Tankarin majakalla, Vaasassa ja Kokkolassa ja mitä niiden väliin mahtuukaan.

Kaiken kaikkiaan messut olivat onnistuneet, pidin erityisesti kotimaanmatkailun puolesta ja Maata pitkin -teemasta. Toivottavasti molemmat aiheet saisivat enemmänkin jalansijaa matkailun saralla, sillä rakkaassa kotimaassamme on huikean paljon upeita paikkoja, joissa käydä!



matkamessut saimaa

maata pitkin


matkamessut helsinki messukeskus pasila

matkamessut kotimaanmatkailu




Helvetinjärven kansallispuisto - Helvetinkolu

perjantai 17. tammikuuta 2020

helvetinportti ruovesi

Suomessa on 40 kansallispuistoa. Helvetinjärven kansallispuisto on yksi niistä ja se sijaitsee Pirkanmaalla, Ruoveden kunnassa.
Teimme syyskuun lopulla pienen retken Helvetinjärven kansallispuistoon samalla kun kokoonnuimme yhteen viettämään mökkiviikonloppua läheistemme kanssa Virroille. Helvetinjärvi sijaitsee Ruovedellä, n. 60 kilometriä linnuntietä Tampereelta, mutta tietä pitkin n. 80 km. Jätimme auton Kankimäen pysäköintialueelle ja astelimme kansallispuistoon Helvetinportista sisään.

Kuljimme kohti Helvetinkolua ja sen nuotiopaikkaa paistaaksemme makkaraa ja hörpätäksemme kupin kahvia. Helvetinkolulla on tulentekopaikka ja päivätupa, jossa on puuliesi ja takka.  Kyseisenä lauantaina paikalla oli monia muitakin innokkaita retkeilijöitä, mutta sopu antoi sijaa rätisevän nuotion äärellä. Tuuli puhalsi melko kylmästi ja tuolloin hankkimani uusi villapaita tuli taukopaikalla tarpeeseen. 

helvetinjärvi

helvetinjärvi ruovesi kansallispuisto
Matkalla Helvetinkolulle oli monia rappusia.

Sää oli muuten oikein hyvä, varsinkin metsässä oli sopiva kulkea kun ei tuullut mutta ei tullut hikikään. (Tosin sen taukopaikalla laittamani villapaidan kuorin takkini alta aika pian pois..) Taukopaikalta jatkoimme seurueemme "nuorison" kanssa Helvetinkolua ihailemaan ja päädyimme kiipeämään sitä ylöspäin. Selvisimme kuitenkin lopulta ylös asti - alaspäin olisi ollut ehkä vielä ikävämpi mennä kolua, joka oli kapea ja kivikkoinen. Loppuseurueen suunnatessa takaisin mökille, lähdimme jatkamaan reittiä eteenpäin. Samana viikonloppuna oli partiolaisten jonkinlainen leiri, sillä Helvetinjärven poluilla tuli vastaan nuoria partiolaisia siniset huivit kaulassa. 

kansallispuisto

sammal

Helvetinjärven kansallipuisto varsinkin Helvetinkolun läheisyydessä on erittäin vaihteleva maasto. Varsinkin erilaisia portaita on alueella paljon ja Helvetinkolun nuotiopaikalle pääseminen on monen askeleen päässä. Tämä on tärkeä tieto varsinkin liikuntarajoitteisille - vaikkakin harmillista, että kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä ihailemaan alueen maisemia.


helvetinkolun päivätupa

helvetinkolun päivätupa

Visiitti Helvetinjärven kansallispuistoon oli lyhyt ja haluaisin käydä Helvetinjärvellä vielä uudelleenkin, sillä luontopolkuja ja nuotiopaikkoja on alueella monia. Alueella on myös monia järviä. Ehkäpä suuntaankin kulkuni joku toinenkin kerta Helvettiin ;) 

helvetinkolu

helvetinkolu
Helvetinkolu on Helvetinjärven kansallispuiston tunnetuin rotko.

helvetinjärven kansallispuisto ruovesi metsä

sammallampi ruovesi
Sammakkolammi

helvetinjärvi


helvetinjärven kansallispuisto


Lapaset ja hiippapipo

maanantai 6. tammikuuta 2020

hiippapipo välke novita

Hyvää alkanutta vuotta 2020! Olen saanut kerätä voimia pitkällä joululomalla ja huomenna koittaa paluu arkeen ja töihin. Loma on tullut todella tarpeeseen pitkän ja kiireisen syksyn jälkeen. Lomalla on ollut aikaa nukkua, juoda aamukahvi rauhassa, neuloa, tavata kavereita ja läheisiä, katsoa lempparisarjoja ja olla vaan. 

Tein loppuvuodesta koosteen vuoden aikana tehdyistä käsitöistä. Tämä hiippapipo ei ehtinyt aivan mukaan, sillä pipon kuvaaminen oli unohtunut joulutouhuihin. Neuloin pipon Prinsessajuttu -blogin Miran tekemällä ohjeella. Olen aiemminkin neulonut pipon kyseisellä ohjeella, silloin lopputuloksena syntyi vaaleanpunainen pipo. Tällä kertaa päätin neuloa pipon loppuun asti. 

hiippapipo

lapaset

Innostuin neulomaan pitkästä aikaa lapaset - päätin testata kiilapeukaloa. Aiemmat lapaset olen neulonut aukkopeukalolla. Löysin ohjeen lapasen neulomiseen Yhteishyvän sivuilta. Kiilapeukalo soveltuu mielestäni erityisesti vähän isompiin käsiin, jolloin peukalolle jää paremmin tilaa. Itse asiassa näiden lapasien kanssa kävi vahingossa niin, että neuloin kaksi vasemman käden lapasta, kun aloin automaattisesti katsoa samaa ohjetta kuin ensimmäisenkin lapasen kohdalla. Onneksi kiilapeukalon kohdalla virhe ei ole niin suuri, lapanen istuu kumpaankin käteen mielestäni ihan hyvin - toisin olisi aukkopeukalon kohdalla.

Lapasten kuvio on peräisin Life with Mari -blogista. Mari on käyttänyt kuviota monissa villasukissa, lapasissa sekä pipoissa. 

lapaset neulominen

Parin viikon päästä on Matkamessut Helsingin messukeskuksessa. Olemme suuntaamassa road trip ystäväni kanssa messuille hakemaan ideoita ja vinkkejä ensi kesän reissulle. En ole koskaan ennen käynyt Helsingin Matkamessuilla, Tampereen Kotimaanmatkailumessuilla kylläkin. Ajattelimme  ystäväni jäädä Helsinkiin hotelliin yöksi niin ehtii seuraavanakin päivänä käydä vielä jossain. Olisikohan Ateneumissa tai Kansallismuseossa mielenkiintoisia näyttelyitä tarjolla? Latasin Museokorttiini juuri vuodeksi taas aikaa eteenpäin.

Matkamessujen teemat ovat tänä vuonna Viro, vastuulliset elämykset sekä perhematkailu. Samalla voisin katsella ideoita Viroon, eteläiseen naapurimaahamme. Seuraavalla kerralla Tallinnaan mennessä haluaisin päästä ainakin käymään vastikään avattuun Fotografiskaan. Myös Bastionin tunnelit sekä uudelleen avattu Patarein vankila houkuttaisi. Patarein vankila oli jonkin aikaa suljettuna, sillä sisätiloissa ei ollut ilmeisesti turvallista liikkua, kun rakennus oli päässyt niin huonoon kuntoon. 



Oletko sinä neulonut viime aikoina lapasia tai pipoja? Onko kiilapeukalo sinulle tuttu? Aiotko osallistua tänä vuonna Matkamessuille?


PS. Blogin Facebook -sivuilla on käynnissä arvonta la 11.1.2020 klo 24 asti. Arvonnassa voi voittaa lipun Matkamessuille. Sain kaksi lippua arvottavaksi Matkamessuilta, sillä osallistun messuille bloggaajapassilla. Käy osallistumassa!





CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan