Slider

Suorituspaineita

sunnuntai 31. toukokuuta 2020


koristekirsikkapuu

Olen avannut lukuisan määrän luonnoksiani tänä keväänä, ajatuksena kirjoittaa postaus ja julkaista se. Joka kerta kirjoitusinto on hiipunut ja postaus on jäänyt kesken. Luonnoksissa roikkuu viime kesältä valehtelematta 10 erilaista postausta paikoista, joissa kävin - Roadtripinkin kohteita on julkaisematta edelleen. 

Olen välillä miettinyt, että julkaisisin vain kuvat ilman tekstiä. Tuntuu, ettei vain ole mitään sanottavaa. 



Frenckell Tampere

Finlayson Siperia

Meidän piti suunnata ystävän kanssa roadtripille länsirannikolle Kristiinankaupungista aina Vaasaan asti. Olin laatinut google docksin vierailtavista paikoista, listalla oli mm. Tankarin majakka. No, kuten tiedetään, kaikki meni tänä keväänä ja kesänä toisin. Eiköhän rannikko ole paikallaan ensi kesänäkin.

Huomasin akuuteimman koronan aikana olevani aika tyytyväinen - on ihan ok olla kotona, ei tarvitse (eikä saa) viilettää pitkin poikin Suomen maata. Nyt jälkikäteen oivalsin kuormittuvani somesta ja sen tuomasta suorituspaineesta. Olen muutenkin suorittamiseen taipuvainen ihminen ja se onkin yksi oppimisen asia omalla kohdallani - olla kuuntelematta liikaa ulkopuolelta tulevia suorituspaineita. 

koristekirsikkapuut Tampere

Kaipaan aikaa, kun blogien kommenttibokseissa keskusteltiin ja kommentoitiin asioita. Kommentoinnin vähentyminen on näkynyt jo kauan myös blogikollegoiden blogeissa. 

Ehkä nämä fiilikset vain liittyvät tähän kummalliseen kevääseen, ehkä vielä löytyy se into ja palo blogin kirjoittamiseen uudelleen. Jos ei, niin sitten on ehkä syytä miettiä uudelleen blogin jatkamista. 

Kaikesta huolimatta, ihanaa sunnuntaita ja alkavaa kesää ♥ 

kevät kukat kukkaloisto

koristekirsikkapuut



Kyrkösjärven rannalla, esteettömällä Järvilaavulla

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

seinäjoki kyrkösjärvi

seinäjoki järvilaavu

luontopolku seinäjoki retkeily


Talviloma on enää kaukainen muisto vain. Maailman tilanne on muuttunut sen jälkeen täyskäännöksen. Maahamme on julistettu poikkeustila jo muutama viikko sitten. Elämme historiallisia aikoja. Mietin, mitä lapset muistavat tästä ajasta? Itse olen ollut lapsi silloin, kun 90-luvulla iski lama. En tosin muista juurikaan niistä ajoista mitään. 

No, palataan kuitenkin talvilomaviikkoon (viikko 9), jolloin kaikki oli vielä hyvin ainakin Suomessa.

Kävin lomalla moikkaamassa hyvää ystävääni, jonka kanssa lähdimme metsäretkelle Kyrkösjärvelle. Väkeä oli paljon liikkeellä ja nuotiopaikalla riitti makkaranpaistajia. Kyrkösjärvi oli itselleni uusi tuttavuus. Polut olivat paikka paikoin erittäin jäässä, mutta silti paras tapa edetä polulla oli kävellä jäisellä osuudella sen sijaan, että yrittäisi rämpiä ojassa, jossa oli sulempaa. Minä lähinnä pelkäsin, että kaadun ja kamera menee rikki ;) Se onkin yleinen vitsi kaverini kanssa, kun Paukanevalla vieraillessa murehdin kaatumista ja päätymistä suohon - näin itseni sieluni silmin uponneena suohon, vain kameraa pitelevän käden pilkistävän esiin. 


näkötorni luontopolku kyrkösjärvi maisema

Lähdimme liikkeelle hieman puolen päivän jälkeen. Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään sitä jo aiemmin mainittua jäistä polkua pitkin kohti Järvilaavua. Parkkipaikalla oli paljon autoja jo meitä ennen, joten yksin ei tarvitsisi olla. Järvilaavulle päästyämme havaitsimme, että järveltä tuulee todella kylmästi. Grillasimme makkarat ja yritimme tehdä "perinteistä retkiherkkua" eli banaania, johon on laitettu suklaapaloja. Sanotaanko näin, että kyseisen kokeilun perusteella siitä ei ainakaan toistaiseksi tullut meidän retkiherkkuamme. Suklaa ei meinannut millään sulaa ja asiaa ei auttanut ainakaan hillittömän kylmä tuuli, joka puhalsi järveltä. 

metsä kyrkösjärvi luontopolku

Eväiden syönnin jälkeen piti päästä liikkelle, ennen kuin jäätyisimme kokonaan. Metsään päästyämme ei tuullut enää ja lämpötila oli oikein sopiva. Kuljimme Kyrkösjärven luontopolkua pitkin pysähtyen ainakin siirtolohkareen ja rajapyykin kohdalla. Kiipesimme Kyrkösvuorelle ja näkötorniin katselemaan Kyrkösjärveä. Loggasimme myös matkalla yhden geokätkön.

Paluumatka Kyrkösvuorelta olikin melkoista tasapainoilua, sillä alaspäin meneminen melko jäistä mäkeä pitkin vaati tarkkaa keskittymistä ja jokaisen liikkeen harkitsemista. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin. Loppumetrit sujuivatkin leppoisasti. Parkkipaikallakaan ei ollut enää niin paljon autoja kuin tullessa. Oli kiva reissu, vaikka nuotiopaikalla olisi ollut kiva istua pidempään, mutta kylmän tuulen vuoksi se ei ollut mahdollista. Oli hauska tutustua taas uuteen luontokohteeseen Seinäjoella. Saa nähdä mihin seuraavaksi suunnataan ja erityisesti, MILLOIN se edes on mahdollista. 

näkötorni kyrkösjärvi seinäjoki

näkötorni seinäjoki

luontopolku seinäjoki talviloma

luontopolku metsä luontokuvaus retkeily

luontopolku kartta metsä loma talviloma


Virkatut pupukoristeet + ohje

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

virkattu pupu pääsiäinen

Näin Instagramissa kuvan virkatusta pupukoristeesta. Inspiroiduin koristeesta niin, että innostuin kokeilemaan, osaisiko virkata itse samanlaisen pelkän kuvan perusteella.


Virkatut puput toimivat kivoina pajunkissojen koristeina ja jos pupuun liimaa magneetin taakse, saa niistä vaikkapa koristeita jääkaapinkin oveen.


Lähetin näitä virkattuja pupuja myös läheisilleni ilahduttamaan

virkattu pajunkissa koriste




virkattu pupukoriste

virkattu pupu essentials cotton

pääsiäinen pupu koriste


virkkaaminen crochet

Käytin eri värisiä puuvillalankoja (mm. Essentials cottonia) ja koukkukokona oli tällä kertaa nro 3.


Virkkasin pupun näin:



1. Virkkaa 10 kjs. Sulje piilosilmukalla renkaaksi.

2. Virkkaa 3 kjs. (=1 p). Virkkaa 19 p renkaaseen. Sulje kerros piilosilmukalla 3. kjs. (=20p)

3. Virkkaa 3 kjs. (=1 p). Virkkaa pylväs samaan silmukkaan kuin kjs. (= 2p samaan silmukkaan) Virkkaa 2p vielä 19 pylvääseen (=40 p). Sulje kerros ps 3. kjs.

4. Virkkaa 18 ps. Virkkaa 5 kjs. Kiinnitä ketjusilmukkaketju piilosilmukalla seuraavaan pylvääseen. Jatka piilosilmukoita kerros loppuun.

5. Virkkaa 3 kjs. Virkkaa samaan silmukkaan vielä pylväs (=2 p samaan silmukkaan) Virkkaa vielä 2p seuraavaan kolmeen pylvääseen (=8 pylvästä)

6. Virkkaa 15 kjs.Kiinnitä ketjusilmukkaketju samaan silmukkaan kiinteällä silmukalla ja virkkaa taas 15 kjs. Kiinnitä ketju seuraavaan pylvääseen piilosilmukalla.

7. Katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi. Päättele langat.


neilikka pupu pääsiäinen



Reposia jahtaamassa

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

kaupinoja kauppi tampere

Revontulet - asia ja ilmiö, jota Korona ei ole pystynyt perumaan tai pilaamaan. Nämä kuvat on kuvattu kaksi päivää maahamme julistetun poikkeustilan jälkeen. 

Revontulista ajatellaan usein, että niitä näkyy vain kun on pakkasta ja kylmä. Se on tavallaan ainakin osa totuutta, koska revontulia näkyy mitä lähempänä ollaan napoja. Lappi on talvella Suomessa siis sellainen paikka, jossa niiden näkemiseen on Suomessa parhaimmat todennäköisyydet. Revontulia voidaan aika ajoin nähdä koko Suomessa, se riippuu aurinkotuulien voimakkuudesta. Revontulet aiheutuvat aurinkotuulen varautuneiden hiukkasten osumisesta Maan ilmakehään.

Aurinkotuulien lisäksi revontulien näkemiseen tarvitaan kirkas sää ja mahdollisimman valosaasteeton paikka. Esimerkiksi kaupunkien keskustoissa valosaatetta on niin paljon, että revontulia on vaikea nähdä. Pitäisi siis löytää paikka, joka olisi mahdollisimman pimeä ja pohjoisen suuntaan olisi hyvä näkyvyys, esim. järvenranta, pelto tmv.. Valosaastekartta löytyy täältä.

Mistä sitten tietää, milloin revontulia on mahdollista nähdä? Minä seuraan päivittäin Ursan sääkameroita, jotka seuraavat Tampereen säätilaa Kaupin tähtitornista. Vastaavan tyyppisiä kameroita/kamera löytyy muutamia muualtakin Suomesta. Lisäksi seuraan Jemma mobin mittareita, joiden tulkintaa olen yrittänyt harjoitella. Perusjuttuja lienee kai se, että Bz arvon tulisi olla mahdollisimman paljon miinuksella mahdollisimman pitkään (mieluiten punaisella!), tiheyden oltava koholla. Sivuston alapuolella on kuva revontuliovaalista, josta pystyy arvioimaan ovaalin koon mukaan, kuinka todennäköisesti revontulia on mahdollista nähdä. Mitä isompi ovaali on, sitä todennäköisemmin revontulia voi nähdä myös eteläisessä Suomessa. Sivustolla pystyy seurailemaan mm. Tampereen säätilaa, jonka pitäisi siis olla kirkas, pilvetön taivas. Mielellään myös ei liian kovaa tuulta. 

Revontulien kuvaaminen on sitten ihan oma lukunsa ja minä en mielelläni neuvo siinä ketään, koska itsekin vielä harjoitellen sitä. Omalla hankintalistalla seuraavaksi on laajakulmaobjektiivi hyvällä valovoimalla varustettuna, jotta saisin parempia kuvia. Tämänhetkinen kalusto ei oikein kovin hyvin sovellu revontulien kuvaamiseen. Lisäksi melko vastahankittu jalustani lähti huoltoon, kun siihen tuli jokin vika. Tällä hetkellä siis toivon, ettei universumi tarjoilisi mitään valtavia revontulispektaakkeleita, kun oma revontulikuvaukseni on jäissä toistaiseksi :D Valon määrän kasvamisen myötä revontulien kuvauskausi alkaa olla lopuillaan, sillä pimeä tulee entistä myöhemmin ja aurinko nousee koko ajan aiemmin niin revontulien näkeminen kaiken sen valon keskeltä alkaa olla vaikeampaa. Syksyä siis odotellessa revontulien osalta, toivottavasti jalustakin on siihen mennessä taas tikissä! 

Tiivistetysti revontulikuvaukseen tarvitaan:
1. Kamera
2. jalusta
3. Hyvät hermot
4. Hyvä ääreisverenkierto
5. Nopeat refleksit
6. Otsalampusta on myös paljon apua pimeässä

revontulet kauppi

revontulet kaupinoja

revontulet kaupinoja

revontulet auroras

northern lights kaupinoja tampere

kaupinoja tampere

revontulet tampere



Verlan puuhiomo ja pahvitehdas - Unescon maailmanperintökohde

lauantai 28. maaliskuuta 2020

verlan kalliomaalaus verla unesco

Käsi ylös kuka tiesi, että meillä Suomessa on peräti seitsemän Unescon Maailmanperintökohdetta?  Mikäli tiesit, niitä  olevan seitsemän, tiesitkö mitkä ne seitsemän ovat? 
Minä tiesin, että Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki ovat näitä perintökohteita, mutten koskaan ollut kuullutkaan esimerkiksi Struven ketjusta. Loput Unescon Maailmanperintökohteet Suomessa ovat: Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan pahvitehdas ja puuhiomo sekä Merenkurkun saaristo. Verla on liitetty osaksi maailmanperintöluetteloa vuonna 1996 ja sen kriteerinä pidetään sitä, että se on niin hyvin säilynyt, sillä kyseisiä tehtaita on säilynyt näihin päiviin asti vain muutamia. (lähde)

Pakko sanoa näin alkajaisiksi, että kun eräs läheiseni kehotti menemään Verlaan en voinut uskoa etukäteen miten upea paikka voisikaan olla kyseessä! 


verlan puuhiomo ja pahvitehdas

Esihistoriallinen kalliomaalaus

Kesän 2019 roadtrip pysähtyi siis Verlan puuhiomossa ja pahvitehtaassa. Verla sijaitsee Kouvolasta pohjoiseen n. 30 kilometriä. Kesäkuun viimeinen päivä oli kaunis, hieman tuulinen mutta lämpenemään päin. Parkkeerasimme auton Kantokoskentien varrella olevalle parkkipaikalle, jonka vieressä oli näköalatasanne Verlan kalliomaalaukselle. Kalliomaalaus on esihistorialliselta ajalta, vanhimpien kerroksien iäksi on arveltu 7000 vuotta. Kalliomaalaus on noin kuusi metriä leveä ja puolitoista metriä korkea. Kalliomaalaus esittää kahdeksaa hirveä, kolmea ihmistä ja kulmaviivakuviota. Lisäksi seinämässä on joitakin tuntemattomiksi kuluneita kuvioita. 


verla

patruunan pytinki verla
Patruunan pytinki.


Verlan pahvitehdas ja puuhiomo

Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas kymmenen vuotta myöhemmin, 1882. Puuhiomo perustettiin, koska Kymenlaakson suuria koskia ryhdyttiin valjastamaan puunjalostusteollisuuden käyttöön. Verla kuitenkin eroaa muihin suuriin tehtaisiin siinä, että Verla perustettiin pienen kosken äärelle.

Hugo Neuman oli Verlan ensimmäisen puuhiomon perustaja, joka oli suomalainen insinööri. Hän perusti tehtaan myllyyn, jonka oli ostanut Jaalan talollisilta. Hiomossa valmistettiin puuhioketta, joka oli syrjäyttämässä puuvillalumpun, joka oli paperin perinteinen raaka-aine tuolloin. Puuhiomo kuitenkin paloi vain pari vuotta myöhemmin perustamisen jälkeen vuonna 1874.

Muutama vuosi vierähti, kunnes Gottlieb Kreidl perusti Verlaan uuden puuhiomon ja sen yhteyteen pahvitehtaan. Kreidlin jälkeen Verlaa isännöitsivät johtaja Hjalmar Anders (1909-1921), insinööri Rafael Breitenstein (1922), agronomi Bruno Breitenstein (1923-1950) ja viimeisenä diplomi-insinööri Nils Lindblom (1951-1964). 

Kansalaissodan aikana punaiset valtasivat tehtaan ja konttorirakennuksen, mutta koneita tai rakennuksia ei vahingoitettu. Talvi- ja jatkosotien aikana tehdas teki tuotantoennätyksensä, kun pahvista tehtiin ammuslaatikoita. Toisen maailmansodan päätyttyä ei ollut varaa tehdä investointeja, joten Verla jatkoi entisellään. Tämä oli tärkeää tuotannon ja työllisyyden kannalta. Verlankoski päätettiin valjastaa vesivoimalaitoksen käyttöön 1950-luvun alussa, joka johti siihen, että pahvitehtaan ja puuhiomon toimintaa alettiin vähitellen rajoittaa.

Heinäkuun 18. päivänä 1964 pysähtyi Verlan ainoa toiminnassa oleva hiomakone. (lähde)



patruunan pytinki verla

väentupa infopiste museokauppa verla
Väentuvassa sijaitsee infopiste ja museokauppa.

Verlasta tulee museo


Verlan toiminta lakkautettiin 1964, jonka jälkeen ryhdyttiin miettimään tehtaan kohtaloa. Tuolloin oli tapana purkaa teollisuuden käyttämättä jääneet rakennukset, mutta julkisuudessa oli heitetty ilmoille ajatus siitä, että tehtaasta tehtäisiin museo. Veikko Talvi oli Kymiyhtiön tiedotus- ja suhdetoimintapäällikkö ja hän oli tykästynyt ruukkikylään, tehtaan koneisiin, laitteisiin ja työprosessiin, joka oli säilynyt muuttumattomana 1800-luvun lopulta lähtien. Talvi alkoi tallentaa Verlan historiaa mm.  valokuvaamalla rakennuksia, työmenetelmiä sekä tehtaan henkilökuntaa. Tehtaan viimeisinä päivinä tehtaan toiminnasta tehtiin dokumentti Veikko Talven aloitteesta, jonka hän itse käsikirjoitti. Tehdasmuseo vihittiin 14.5.1972. (lähde)


verlan puuhiomo ja pahvitehdas

Opastettu kierros

Osallistuimme opastetulle kierrokselle Verlan tehtaaseen, jota suosittelen lämpimästi. Vain opaskierrokselle osallistuessa on mahdollisuus päästä näkemään tehtaan rakennusten sisälle ja voin sanoa, että kierroksesta maksettu hinta on jokaisen euron arvoinen. Opaskierroksen hinta on 12€, mutta Museokortilla pääsee ilmaiseksi.

Opaskierros aloitetaan 10 minuutin dokumenttielokuvalla, jolla näytetään tehtaan ollessa toiminnassa viimeisinä toimintaviikkoinaan kesällä 1964. Elokuvan jälkeen lähdetään kiertämään tehdaskierrokselle tutustumaan kuusipuun matkasta lopulliseksi tuotteeksi puupahviksi. Kaiken kaikkiaan kierros kesti noin tunnin verran. Sanoinko jo, että suosittelen ehdottomasti opaskierrosta? Tykkäsin hurjasti tutustua pahvinvalmistumisen saloihin, sillä Verlan tehdas on niin hyvin säilynyt, että kaikki työvaiheet on mahdollista nähdä vielä tänäkin päivänä eikä tarvitse esimerkiksi kuvitella mitään välineitä tai koneita. 

Oppaamme kertoi myös Maria Mattssonista, joka oli tehtaan tunnetuin työntekijä. Hän toimi pahvitehtaalla lajittelijana. Poikkeuksellisen pitkän työuran (1884-1936) lisäksi hän teki työnsä yhden ja saman punnitusvaa'an vieressä. Vuosikymmenien työura jätti jälkensä myös lajittelusalin honkalattiaan. Maria Mattson lajitteli pahvit painon mukaan. Oppaamme kertoi, että lopulta hän osasi lajitella sormituntumalla pahvin, niin tuttua se jo oli.

Opaskierroksella kävi myös selväksi, että tehtaalla työskennelleet naiset olivat äärettömän kovakuntoisia. Pahvikuivaamossa lämpötila saattoi nousta jopa 75 asteeseen. Kesäkuivaamossa, jossa ulkoilma kuivatti ohuemmat pahvit, lämpötila ei noussut niin korkeaksi. Voinee arvata kummassa kuivaamossa oli mukavampi työskennellä. Jo ennen kuin pahvit päätyivät kuivaamoon niin konesalissa naiset käsittelivät märkiä arkkeja ennen kuin niistä puristettiin ylimääräinen vesi pois.




verlan puuhiomo ja pahvitehdas

kuivaamo verla

lajitteluhuone
Pahvikuivaamolta pahvit tuotiin tarkastattevaksi, viimeisteltäväksi ja punnittavaksi.

lajitteluhuone verla

tehdasmuseo

punnitusvaaka
Punnitusvaaka lajittelusalissa.

verlan puuhiomo ja pahvitehdas
Tehtaan hiomakone pysähtyi 18.7.1964


verlan alue


Verlan alue nykyään


Verlan puuhiomo ja pahvitehdas toimii nykyään Suomen ensimmäisenä tehdasmuseona. Museon omistaa ja sitä ylläpitää UPM.Verlan alueella on lukuisia rakennuksia. Lisäksi Verlan alueelta löytyy esihistoriallinen kalliomaalaus, jolta lähtee historiapolku. Polku kiertää koko tehdasalueen. Lisäksi alueella on metsätietopolku, joka on noin pari kilometriä pitkä. Metsäpolun varrella pääsee tutustumaan suomalaisen metsän kiertokulkuun. 

Entinen Väentupa toimii nykyään infopisteenä sekä museokauppana. Myllymakasiinissa palvelee kesäisin ravintola, jossa voi nauttia kahvia, jäätelöä tai vohveleita. Makasiinin toisessa päässä on Viiniverlan puoti. Tallirakennuksessa on kesäisin pieniä käsityöpuoteja (suosittelen, ihania kädentöitä!) Kannattaa tutustua tarkemmin infoon Verlan omilla sivuilla

verlan alue



Ihanaa ystävänpäivää!

perjantai 14. helmikuuta 2020

helmililja virkattu norsu

Hyvää ystävänpäivää rakkaat lukijat! Sen lisäksi, että on Ystävänpäivä, on myös perjantai ja koko viikonloppu edessä :) Minä junailen aivan piakkoin Helsinkiin ja vietän siellä yhden yön. Huomenna aamulla on aikainen herätys, sillä suuntaan koulutukseen.



norsu crochet

virkattu norsu vaunulelu

Kuvissa esiintyvä virkattu norsuvaunulelu syntyi vähän puolivahingossa, sillä se oli alunperin ajateltu osaksi kolmen norsun vaunulelua. Valkoinen lanka oli kuitenkin paksumpaa kuin lelun muut norsut, joten virkkasin sittenkin valkoisen norsun ohuemmasta langasta. En raaskinut purkaa tämän norsun toista puolikasta vaan virkkasin sille vastakappaleen ja tein siitä tämän vaunulelun. Tämä suloinen lelu etsiikin nyt uutta kotia. 

Jos sinua kiinnostaa ostaa vaunulelu, laita viestiä joko tähän postaukseen tai vaikkapa Instagramissa tai Facebookissa. Norsun hintapyyntö on 13€ + postit. 

virkattu norsu

virkattu norsu

crochet virkkaaminen norsu


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan