Haukkavuoren näkötorni edustaa jugendia ja klassismia

Haukkavuoren näkötorni sijaitsee Kotkansaarella, Kotkan keskustassa. Tornin huippu on noin 72 metriä merenpinnasta. Näkötorni on arkkitehtuurityyliltään jugendia ja klassismia. Haukkavuoren tornin on suunnitellut arkkitehti Jussi Paatela. Paatela on suunnitellut mm. Vaasan vesitornin ja Tampereen vanhan pääkirjaston, tamperelaisille tutummin kulttuuritalo Laikun. Jussi Paatela on suunnitellut myös Mikkelin Naisvuoren vesitornin, jonka sukulaisuus Haukkavuoren torniin on selkeästi havaittavissa.

Vesitornista näkötorniksi

Rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 1914, mutta sisällissota viivästytti töitä ja rakennus otettiin käyttöön vuonna 1920. Toisen maailmansodan aikana tornista valvottiin ilmatilaa ja se muutettiin näkötorniksi 1960-luvulla, kun Metsolaan valmistui uusi vesitorni.

Alkuperäisessä Paatelan piirustuksessa on myös suuri pylvässali, joka olisi toiminut ravintolasiipenä. Se oli suunnitelmissa vielä ennen toista maailmansotaa. Sodan seurauksena Kotkalla ei kuitenkaan ollut rahaa suunnitelmien toteuttamiseen ja aikakin oli jo ajanut Jugend-tyylin ohi. Käytännöllisyyden vaatimukset ohittivat estetiikan rakentamisessa.

Selkeällä säällä näkötornista näkee hyvin 47 kilometrin päähän pohjoiseen Kouvolan keskustaan ja etelään Suomenlahdelle Suursaareen 40 kilometrin päähän.

Kesällä 2024 tornissa on taidenäyttely

Haukkavuoren näkötorni on avoinna kesällä 2024 4.6.–31.8. tiistaista lauantaihin 11–18. Tornin yönä lauantaina 17.8.24 torni on avoinna 12–24. Näkötornissa on nähtävillä Kotkan taiteilijaseuran tekemä taidenäyttely ja Tornin yössä on nähtävillä myös toinen näyttely. Näkötorniin on maksuton sisäänpääsy.

Roadtrip 2022

Kesällä 2022 Haukkavuori valikoitui yhdeksi vierailukohteeksi. Näkotorneista näkee kaupunkia niin erilaisesta perspektiivistä kuin maanpinnalta katsottuna. Nähdessäni alunperin Haukkavuoren näkötornin olin ihan varma, että se olisi ollut majakka, vähän kuten Suomenlinnan kirkontorni (jonka aukioloajat ovat muuten aivan todella onnettomat turistin näkökulmasta).

Suuntasimme torniin heti sen auettua, jotta ehtisimme vielä viimeisenä reissupäivänä Strömforsin ruukkiin. Päivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Tornissa ei ollut juurikaan muita kävijöitä vielä tuohon aikaan, joten tornissa pääsi olemaan kaikessa rauhassa.

Maisemien katselun jälkeen olisi voinut nauttia jäätelöt tornin juurella, sillä paikalla oli jätskikioski :)

Blogikirjoituksessa käytettyjä lähteitä

Discovering Finland

Wikipedia

♥

Kansallinen kaupunkipuisto Sapokan vesipuisto - entinen hyppyrimäki

 

Sapokan vesipuistossa hypättiin mäkeä

Kotkan keskustassa, Kotkansaarella merivesi syöksyy 20 metriä korkeasta putouksesta. Ollaan Sapokan vesipuistossa. Nimitys tulee venäjän kielen sanasta sapog – saapas, jota lahti muodoltaan muistuttaa.

Sapokanlahden alue on kaavoitettu jo vuonna 1917 puistoalueeksi. Nykyiseltä putouskalliolta hypättiin mäkeä vuoteen 1953 asti.Sapokan alue on Ruotsinsalmen linnoituskaupungin ajoilta (1700-luvun loppupuolelta) ja ollut virkistyskäyttöalueena jo tuolloin. Lahdelle suunniteltiin jossain vaiheessa venäläisen laivaston korjaustelakkaa.

Vesipuiston tarina on kuin sadusta: rumasta ankanpoikasesta tulee upea joutsen. Puiston kunnostaminen aloitettiin vuonna 1990 ja neljä vuotta myöhemmin puisto valmistui. Puiston pääsuunnittelijana on toiminut Kotkan kaupungin entinen pitkäaikainen kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen. Suunnittelun keskiössä ovat olleet runsaan ja monipuolisen kasvillisuuden lisäksi vesi, kivi ja valaistus.

Putouksesta tuleva vesi johdetaan uloimmalta aallonmurtajalta puolen kilometrin pituisesta putkesta. Putousta on mahdollisuus tunnelmavalaista eri teemaväreillä. Sapokan vesipuiston hauska erikoisuus on melkein parisenkymmentä pronssista eläinveistosta, jotka ovat kuvanveistäjä Hannele Kylänpään käsialaa. Montako eläintä sinä löydät puistoalueelta?

Kotka on täynnä puistoja

Katariinan meripuistosta matka jatkui kohti Sapokan vesipuistoa. Nousimme portaat ylös vesiputoukselle ja katselimme maisemaa, jonka horistontissa näimme seuraavan kohteemme: Haukkavuoren näkötornin.

Ennen näkötorniin kiipeämistä ehtisimme antaa silmien levätä näissä upeissa puistomaisemissa. Putouksen ylätasanteella on kivinäyttely, jossa voi tutustua suomalaisiin kaupallisesti saatavilla oleviin kivilajeihin ja kiven eri työstömahdollisuuksiin.

Vanhat kuvat lainattu täältä.

Horisontissa näkyy Haukkavuoren näkötorni.

Lähteet

https://www.kotka.fi/asuminen-ja-ymparisto/puistot-ja-viheralueet/puistot/sapokan-vesipuisto/sapokan-vesipuisto-historia/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sapokan_vesipuisto

https://kansallisetkaupunkipuistot.fi/sapokan-vesipuisto/

♥

Katariinan Meripuisto Kotkassa - entisestä öljysatamasta upeaksi virkistyspaikaksi

Katariinan meripuistossa on pienoismalleja Itäisen Suomenlahden majakoista.

Katariinan Meripuisto

Katariinan Meripuisto on yli 20 hehtaarin suuruinen puisto- ja virkistysalue, jossa on tekemistä ja nähtävää jokaiselle. Oma lempparini on pienoismalli Itäisen Suomenlahden majakoista Porkkalanniemestä Seiskarin saareen. Kotkalainen Mikko Taskinen valmistanut majakat. Alueella on varsin vaiherikas historia.

Katariinan niemi, jolla Katariinan Meripuistokin sijaitsee, on entistä öljysatama-aluetta. Öljysataman toiminta saavutti huippunsa 1950- ja 1960-luvuilla. 1970-luvulla öljysatama muutettiin nestesatamaksi, mutta määräysten tiukentuessa, toiminta siirrettiin Mussalon satamaan. Öljy- ja nestesataman toiminta päättyi 2000. Muistona entisestä elämästään, alueelle on jätetty laitureita, vanha tiilimakasiini, betonisia suojavalleja kallion sisällä oleva öljyvarastoluola.

Viimeinenkin öljysäiliö purettiin 2003 ja matka kohti upeaa virkistysaluetta alkoi. Kaikki ei kuitenkaan olleet samaa mieltä alueen tulevaisuudesta. Heikki Laaksonen, kaupungin puutarhuri ja puistosuunnittelija sai osakseen soraääniä. Rahojen laittaminen virkistysalueen kehittämiseen koettiin joidenkin mielestä tuhlaamiseksi.

Nyt kun alueella kiertelee ja kulkee, on vaikea uskoa paikkaa entiseksi öljysatamaksi. Luulenpa, että viimeisetkin soraäänensä antaneet ovat hoksanneet muuttaa mielensä ja huomanneet alueen houkuttelevan matkailijoita aivan Tampereelta asti 😉

Katariinan meripuistossa on myös tuhkansirottelupaikka. Muistolehdon ja tuhkansirottelupaikan tunnistaa jättimäisestä ankkurista. Monelle paikka onkin ollut viimeinen leposija, sillä Katariina Suuri menetti Kotkan edustalle lähes koko sotalaivastonsa Ruotsinsalmen toisessa taistelussa vuonna 1970. Skandinavian ja Baltian alueen merkittävin hylkykeskittymä sijaitseekin Katariinan niemen läheisyydessä.

Lähteet

Kotka.fi

Yle

Wikipedia

♥

Salminlahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Suomenlahden rannikon valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin

Rantahaan lintutorni

Vuoden 2022 roadtripin ensimmäisenä majoituspaikkana toimi Hotelli Leikari. Hotellin vierestä lähtee luontopolku ja luontopolun varrella on lintutorni. Ensimmäisen reissupäivän iltana iltakävelyn kohteeksi valikoitui läheinen lintutorni, jonne oli matkaa vain puolisen kilometriä.

Ilta oli alkanut hämärtää jo siinä määrin, että oli vaikea erottaa lintuja kaislikosta. Mukana olisi pitänyt olla kiikarit, joilla olisi nähnyt paremmin. Varsinaista luonnonrauhaa alueella ei pääse kokemaan, siitä piti huolen viereisen moottoritien liikenne. 

Salminlahti

Salminlahti on luonnonoloiltaan merkittävä, pitkä ja matala merenlahti virtaamaltaan vaatimattoman Nummenjoen edustalla. Linnuston edustavimmat ryhmät ovat vesilinnut ja kahlaajat. Lahdella on tavattu myös harvinaisuuksia sekä muuttovieraina että pesivänä.

Luontomerkityksensä ja saavutettavuutensa vuoksi Salminlahti on vuodesta 1979 lähtien kuulunut Kotkan kaupungin opetusvarauskohteisiin.
Lahden pohjoisosan linnustollisesti arvokkaimman osan katkaisee nykyisin uusi itä-länsisuuntainen E18 -moottoritie. Pohjoisreunaa sivuava maantie on jo aiemmin heikentänyt pohjoisosan niitty- ja luhta-alueen merkitystä. Maantien varrella lahden kohdalla on motelli ja sen osin asfaltoitu täyttömaapiha. (lähde)

Salminlahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Suomenlahden rannikon valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin

Haminan kaupungin alueella sijaitseva kohteen itäosa on Neuvottoman osayleiskaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi. Kohteen suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulailla (luonnonsuojelualue) ja vesilailla. Suojelun kohteena on nelisenkymmentä erilaista lintulajia, kuten esimerkiksi nuolihaukka, merikotka, pikkulepinkäinen, kivitasku, suokukko, sääksi, huuhkaja ja tukkasotka. (lähde)

♥

Haminan ympyräkaupungissa huokuu historia

Kesän 2022 roadtripille valikoitui Haminan ja Kotkan seutu. Reissuun piti tietenkin saada ruukki ja majakka mahdutettua aikatauluun. Reissumme alkoi heinäkuun ensimmäisellä viikolla Haminasta, jossa vierailimme ensimmäiseksi Haminan Raatihuoneella Tove Jansson ja Meri näyttelyssä. Kirjoitin reissun ensimmäisen postauksen näyttelystä.

Johanneksen kirkko

Päivä Haminassa jatkui kierrellen muutamia kohteita, joita olin listannut etukäteen. Poikkesimme Johanneksen kirkossa Raatihuoneen kupeessa. Kirkko on saanut nimensä Johannes Kastajan mukaan ja se on otettu käyttöön juhannuspäivänä 1843. Johanneksen kirkon piirustukset tilattiin Carl Ludvig Engeliltä, joka on suunnitellut lukuisia muitakin kirkkoja Suomessa. Kirkko on jo kolmas, sillä kaksi edellistä on tuhoutunut tulipalossa. Barokkityyliset kynttiläkruunut ovat ainoat esineet, jotka saatiin pelastetuksi Johanneksen kirkkoa edeltäneestä Elisabetin kirkosta ja ne on valmistettu Tukholmassa vuosina 1756 ja 1759. Toisessa on kiinnityskoukun alapuolella koristeena lehväaihe ja toisessa Venäjän tsaarin kaksipäinen kotka.

Linnoitettuun Haminaan pääsi kolmesta puomein ja nostosilloin varustetusta portista, joista jokaisen kupeella oli vartiorakennus. Kuvassa Lappeenrannan portin vartiorakennus 1174.

Haminan Bastioniin on muurattu 58 kasemattiholvia, jotka toimivat toimivat lähinnä varastoina.

Haminasta tuli linnoituskaupunki, kun Ruotsi alkoi linnoittaa 1700-luvulla itäistä rajaa Venäjää vastaan. Kun venäläiset jatkoivat ruotsalaisten aloittamia linnoitustöitä 1740-luvulla, Haminassa alkoi venäläinen, ns. Vanhan Suomen aika.

Nykyinen Suomi oli osa Ruotsia bastionin rakentamisen aikaan. Suuri Pohjan sota käytiin 1700-1721 Ruotsin ja suuren vihollisliittouman välillä. Suomessa kyseinen miehitysaika tunnetaan Isonvihan aikana. Uudenkaupungin rauha solmittiin 1721 ja Ruotsi menetti osia Suomesta Venäjälle. Ruotsi halusi revanssia ja vuosien 1741-1743 aikaa kutsutaan pikkuvihaksi, joka päättyi Turun rauhaan 1743, jonka myötä Ruotsi menetti lisää alueita Suomesta Venäjälle. Varsin vaiherikasta on siis ollut Suomen historia ja rajat ovat muuttuneet useampaan kertaan.

Haminan bastioni on nykyään monenlaisten tapahtumien areena. Kesäaikana bastioni saa ylleen telttakatoksen. Reissumme aikaan bastionissa rakennettiin puitteita Hamina Tattoo sotilasmusiikifestivaalille.

Reserviupseerikoulun lähistöllä olevassa puistossa on pieni tiilirakennus, joka on 1860-luvulta peräisin oleva kaivo.

Kävimme kävelemässä RUKin eli reserviupseerikoulun lähistöllä. Hamina on ehdottomasti niitä kaupunkeja, joissa Puolustusvoimat näkyvät hyvin vahvasti kaupungin katukuvassa sekä tapahtumissa. En muista toista kaupunkia, jossa olisin kohdannut vastaavaa.

Haminan suurlippu painaa 55 kiloa.

Haminan suurlippu on erityislaatuinen nähtävyys. Ja se siis pitää todella itse nähdä omin silmin, sitä on vaikea kuvailla sanoin tai koittaa tallentaa kuviin. Lipun voi bongata jo kaukaa kun lähestyy Haminan keskustaa. Itse lippu on lahjoitettu 100 v Suomen lipun kunniaksi vuonna 2018. Lippu liehuu salossa ympäri vuorokauden, paitsi jos tuulennopeus ylittää 15 m/s. Haminan lipputanko ehti olla Euroopan korkein lipputanko (korkeus 100 m), kunnes vuonna 2023 Bulgaria otti ennätyksen nimiinsä rakentamalla 111 metriä korkean lipputangon. 

Jutussa käytetyt lähteet:

Johanneksen kirkko

Vanha Suomi

Visit Hamina

♥

Tove Jansson ja meri -näyttelyssä Haminassa

 

Kesän 2022 road tripin ensimmäinen kohde oli Hamina. Mitä tiesin etukäteen Haminasta?

Tiesin, että Haminassa on pyöreä asemakaava ja että siellä sijaitsevan myös RUKin eli Reserviupseerikoulun. Kesällä 2022 seurasin myös surullista Haminan mursun tilannetta.

Haminassa suuntasimme ensimmäisenä Raatihuoneelle, jonne oli avautunut Tove Jansson ja meri -näyttely. Näyttelyssä oli esillä kaksi, jo 70-vuotiasta teosta, jotka valmistuivat Haminan 300-vuotisjuhliin. Teokset ovat aiemmin olleet esillä Haminan Seurahuoneen Marskin sali -kabinetissa, jonne asiakkaat eivät yleensä pääse. Tove Jansson on itse kuljettanut teokset rullattuna bussilla Helsingistä Haminaan.

Yle teki jutun kesällä 2022, kun teokset kuljetettiin kuuden hengen kantoavun voimin jalkaisin Haminan Seurahuoneelta Haminan Raatihuoneelle. Ylen juttuun pääset tästä linkistä.

Tove Janssonin monumentaalimaalaukset syntyivät toisen maailmansodan jälkeen, kun Eurooppaa rakennettiin uudelleen. Monumentaalimaalauksilla haluttiin kaunistaa raunioista nousevaa maailmaa. Pian maalauksia oli kouluissa, kaupoissa, lastentarhoissa ja baareissa. Harmillisesti moni teoksista jäi sittemmin unhoon tilojen uusimisen yhteydessä. Tove teki lukuisia monumentaaliteoksia noina vuosina, sillä ne olivat välttämättömiä jo toimeentulonkin kannalta. Tove osti ateljeensa pankkilainalla, jonka hänen vanhempansa takasivat ja monumentaaliteoksista saaduilla tuloilla hän sai lyhennettyä lainaa. Viimeisimmän monumentaaliteoksensa Tove teki ollessaan 70-vuotias. (Lähde: Tuula Karjalainen: Tee työtä ja rakasta)

Moni suomalainen tietää Tove Janssonin Muumihahmojen luojana. Luettuani Tuula Karjalaisen kirjoittaman uutuuselämäkerran Tove Janssonista, opin että Tove Jansson oli paljon enemmän. Kesä 2022 oli itselleni melkoinen Tove -kesä, sillä vierailin Söderskärin majakalla (jota ainakin jotkut nimittävät Muumipapan majakaksi) ja monen vuoden haave Klovharuun matkustamisesta toteutui (vaikkakaan sieltä otettuja kuvia ei saanut julkaista). Kävin myös pitkästä aikaa Tampere-talossa sijaitsevassa Muumimuseossa. Tulevaisuudessa haluaisin päästä tekemään Tove Jansson -kierroksen Helsingissä ja kierrellä paikoissa, joissa Tove on asunut ja vaikuttanut.

Muita postauksia liittyen Tove Janssoniin voit lukea näistä blogipostauksistani:

Tove Janssonin päivä 9.8.2022

Maailman ainoa Muumimuseo

♥

 

Alla koivupuun -pitsineulevillasukat herättävät ysärimuistoja

Kirjoneulevillasukista pitsineulevillasukkiin

Olen neulonut enimmäkseen aina joko tavallisia tai kirjoneulevillasukkia. Halusin haastaa itseäni ja kokeilla, osaisinko neuloa jollain helpolla pitsineuleohjeella villasukat. Löysin netistä Niina Laitisen "Alla koivupuun" villasukat, joiden ohje vaikutti sellaiselta, ettei heti tehnyt mieli juosta pakoon. Ohjeen löysin Novitan sivuilta. Ainoa harmi ohjeen kanssa oli sukkien koko, joka on 38/39 ja oma jalka on kokoa 37. Neulomalla koetilkun ja säätämällä puikkokokoa, olisi varmaan saanut sopivan kokoiset sukat.

Itse asiassa sukkaprojektista tulikin varsin mielenkiintoinen, kuten käsitöiden kanssa ehkä usein käykin. Kokeilin kolmea eri lankaa, kunnes kolmannella (sillä ohjeiden mukaisella langalla) onnistuin. Alkuperäinen ajatukseni oli kuluttaa lankavarastojani, mutta sen sijaan päädyinkin ostamaan lankaa lisää :D

Ohjeessa silmukoita nostettiin pareittain työn eteen tai taakse, joka oli uutta minulle. En tiedä miten niitä olisi pitänyt nostaa, mutta käytin apupuikkona palmikkopuikkoa. Palmikkopuikon käyttäminen oli melko vaivatonta, koska se on lyhyempi kuin sukkapuikot tavallisesti.

En tiedä olenko ainoa, jolle tulee mieleen ”Alla Koivupuun” sanoista Movetronin samanniminen kappale. Levy, jolta kyseinen kappale löytyy, on julkaistu ysärin puolivälissä jolloin itse olen ollut alakoulussa. Movetron on yksi lapsuuden ja teinivuosien lempparibändeistä, joten nämä sukat kolahtivat 😉

♥

Juveninkoski - suksitehtailijan jalanjäljissä

 

Extempore reissu Juveninkoskelle

Vuoden 2021 roadtripin paluumatkalla istuin apukuskin paikalla ja selailin karttaa ajatuksella, jos matkan varrelle osuisi kiinnostavia paikkoja. Bongasin Juveninkosken sattumalta kartalla Jämsän kohdilla ja päätimme käydä katsomassa paikan.

Käännyimme valtatie 9:ltä Partalantielle, jota pitkin ajoimme parin kilometrin matkan. Tie oli mutkitteleva ja kulki keskellä peltoja. Juveninkosken opaskyltti ja parin auton parkkipaikka olivat tien oikealla puolella. Opaskyltissä kerrottiin Nytkymenjoesta, Juveninkoskesta ja Partalankosken kyläyhdistyksestä.

Parkkipaikalta lähtee polku metsään ja putous sijaitsee vain parinkymmenen metrin päässä parkkipaikasta. Heti reitin alkupäässä on näköalatasanne ja kaksi myllynkiveä muistuttamassa paikan historiasta.

Seitsemän kosken Nytkymenjoki

Nytkymenjoki on 20 kilometriä pitkä, Partalan läpi virtaava joki. Joen varrella on ainakin seitsemän koskea, joista Juveninkoski on yksi. Juveninkoski on tiettävästi Keski-Suomen korkein ja jyrkin vapaana virtaava vesiputous. Etsiessäni tietoa Juveninkoskesta, eri tietolähteissä puhuttiin joko seitsemästä tai yhdeksästä koskesta. Löysin maininnat Nytkymenjoen varrella olevista koskista, jotka ovat: Hukkalankoski, Kivelänkoski, Tamppikoski, Jopotinkoski, Sähäkänkoski, Juveninkoski sekä Kinkkikoski.

Juveninkosken historiaa

Juveninkoski on saanut nimensä Partalassa syntyneen Heikki Juvénin mukaan, joka oli suksitehtailija. Putouksessa on toiminut mylly ja suksitehdas. Lisäksi koskessa on harjoitettu tukinuittoa. Suksitehtaan verstaan koneisiin saatiin käyttövoima koskessa olevasta vesipyörästä.

Sotien aikana suksivertaan työntekijöiden määrä oli huipussaan, sillä sotien aikaan puolustusvoimille tehtiin jatkuvasti suksia. Heikki Juvén ja muutamia muitakin oli vapautettu armeijasta, jotta suksia saataisiin valmistettua riittävästi. Partalassa on ollut peräti seitsemän huopatossutehdasta ja tänäkin päivänä toimii kaksi: Alhon Huopatehdas ja Huopaliike Lahtinen.

 

Putouksessa on entisaikoina sijainnut mylly ja nämä kivet ovat jätetty muistuttamaan paikan historiasta.

Näköalatasanteelta kohti putouksen alajuoksua

Näköalatasanteelta siirryttäessä kohti putouksen alajuoksua maasto kävi haastavammaksi. Maasto oli luonnollisesti jyrkkää ja ainakin itselleni alaspäin meneminen on vaikeampaa kuin ylöspäin kiipeäminen. Voisin kuvitella, että kevättalvella tai sateen jälkeen maasto on erittäin liukasta. Putouksen varrella on paljon kiviä, joita pitkin pääsee lähemmäksi katsomaan virtausta, mutta hommassa ei kannata hätäillä. Paikalla oli muitakin, joten jouduimme hieman odottelemaan omaa vuoroamme. Meitä ennen paikalle oli saapunut kaksi henkilöä, joilla oli jonkinlainen valokuvaussessio käynnissä.

Olimme liikkeellä heinäkuun 2021 lopulla, joten kevätlumet olivat sulaneet jo hyvän aikaa sitten. Siltikin vedenkohina oli korviahuumaava. Perehtyessäni Juveninkoskeen reissumme jälkeen, luin jostain varoituksen kameran kostumisesta kosken lähistöllä korkean kosteusprosentin vuoksi. Varoitus on varmasti aiheellinen, itse olin lähinnä huolissani etten liukastu ja molskahda veteen ;)

Jutussa käytetyt lähteet

Retkipaikka

Suomen vesiputoukset

Wikipedia

Päijänteen järvitaimenen tila ja tulevaisuus

Putouksen vesi syöksyy alas peräti seitsemän metriä.

Kurkkaa myös nämä vuoden 2021 roadtripin postaukset

Struven ketju - yksi Unescon Suomen maailmanperintökohteista

Vaajakosken kanava

Petäjäveden kirkko 

♥

Islantilaisneulebuumin pauloissa - neulekurssilta valmiiksi villapaidaksi

 

Islantilaisvillapaitojen buumi

Olen tavallisesti ihminen, joka syttyy vähän hitaasti asioille. Olin nähnyt instagramin ja Facebookin tursuavan islantilaisvillapaitoja, mutta suhtauduin varauksella omiin kykyihini neuloa villapaita. Opin parhaiten kun joku opettaa asian ja sitten voin itse testata ja yrittää. Tiesin, että yksinäni puurtamalla villapaitaa saisin luultavasti hermoromahduksen, koska no, tulinen sielu yhdistettynä melko kärsimättömään ja jääräpäiseen luonteeseen ;)

Islantilaisneulekurssi

Bongasin sattumalta 2022 vuoden alussa alkavan kurssin Ahjolan kansalaisopistossa, jolla neulottaisiin Riddari islantilaisneule. Ilmoittauduin samantien ja sain onneksi paikan. Villapaitaa varten piti alkaa metsästää lankoja, jotka olivat vähissä islantilaisneulebuumin vuoksi. Jouduin tekemään kompromissin värisävyjen kanssa johtuen lankojen toimitusvaikeuksien vuoksi, mutta nyt jälkikäteen olen tyytyväinen värivalintoihini.

Ostoslista 

Villapaitaa varten piti tehdä hankintoja. Villapaita neulottiin Istex Lettlopi langoista, joita tarvittiin neljä erilaista väriä. Pohjaväriksi valitsin tummanvihreän (Pine green heather), muuten paitaan tuli ruskeaa (chocolate heather), valkoista (white) ja sellerinvihreää (celery green). Lankojen lisäksi piti hankkia kaapelipuikot. Löysinkin kolmen kaapelin setin, jossa oli eri kokoisia puikkoja. Puikkoja pystyi vaihtelemaan eri mittaisiin kaapeleihin. Vahva suositus! Ohje villapaitaan on kirjassa Islantilaisneuleita. Osa tarvikkeista löytyi Tampereelta kivijalkamyymälöistä, osa nettikaupoista. Lettlopi lankoja on myynnissä vain parissa puodissa. Itse käytän Lankaideaa ja Pirkkalassa sijaitsevaa Villa Palloa.

Villapaidan eteneminen

Ihan aluksi piti neuloa koetilkku, jotta selviää minkä kokoiset puikot sopii omaan kädenjälkeen parhaiten. Muistaakseni aluksi neuloin koetilkun numeron 4,5 puikoilla, mutta villapaidan numeron 5 puikoilla. Kurssilla oli tavoitteena saada villapaitaa eteenpäin eri kertojen välillä, jotta seuraavalla kerralla näytettäisiin seuraavia työvaiheita. Itse en päässyt jokaiselle kerralle, joten työni eteni hieman muita jäljessä. Kaikista vaikeimmaksi vaiheeksi koin hihojen ja vartalo-osan yhdistämisen, mutta onnistuin siinä kuitenkin. Kurssista oli se hyöty, että kurssin avulla sai hyviä käytännön vinkkejä. Opettaja opetti tekemään esimerkiksi lyhennettyjä kerroksia niskaan, jolloin villapaita asettui nätimmin. Sain hyviä vinkkejä miten yhdistää siististi kaksi lankaa toisiinsa ettei yhdistämisestä jää solmua vaan lanka jatkuu tasaisesti. 

Mitä uutta opin? 

 Opin, että aina kannattaa haastaa itseään oppimaan uutta. Koen osaavani monia käsityöhön liittyviä asioita ja nykyään Youtubesta löytyy opetusvideoita joka lähtöön. Mikään ei kuitenkaan voita sitä, että voi kysyä ihan oikealta ihmiseltä apua ja saa tarvittaessa kädestä pitäen apua omaan tekemiseen. Opin myös sen itsestäni, että aliarvioin helposti omat taitoni ja kykyni. Vaikka villapaidasta tuli ehkä hieman isompi kuin olin toivonut, olen kuitenkin ylpeä että olen tehnyt sen ihan itse!

Villapaidan valmistukseen liittyvät kulut:

langat: Istex Lettlopi 

0867 Chocolate Heather 4 kerää, 24,70€ (sis. postit)

1407 pine green heather 5 kerää, 4,60x5=23,00

0051 white 3 kerää, 4,60x3=13,80

9421 Celery green 1 kerä, 4,60x1= 4,60

puikot 39,89€

kirja: Islantilaisneuleita 22,90€

vaihtopuikot 8,10€ (Onnistuin saamaan poikki puikot)

Islantilaisneulekurssi 45€

Kaikki yhteensä: 181,99€

 

♥