Kesän 2022 roadtripille valikoitui Haminan ja Kotkan seutu. Reissuun piti tietenkin saada ruukki ja majakka mahdutettua aikatauluun. Reissumme alkoi heinäkuun ensimmäisellä viikolla Haminasta, jossa vierailimme ensimmäiseksi Haminan Raatihuoneella Tove Jansson ja Meri näyttelyssä. Kirjoitin reissun ensimmäisen postauksen näyttelystä.

Johanneksen kirkko

Päivä Haminassa jatkui kierrellen muutamia kohteita, joita olin listannut etukäteen. Poikkesimme Johanneksen kirkossa Raatihuoneen kupeessa. Kirkko on saanut nimensä Johannes Kastajan mukaan ja se on otettu käyttöön juhannuspäivänä 1843. Johanneksen kirkon piirustukset tilattiin Carl Ludvig Engeliltä, joka on suunnitellut lukuisia muitakin kirkkoja Suomessa. Kirkko on jo kolmas, sillä kaksi edellistä on tuhoutunut tulipalossa. Barokkityyliset kynttiläkruunut ovat ainoat esineet, jotka saatiin pelastetuksi Johanneksen kirkkoa edeltäneestä Elisabetin kirkosta ja ne on valmistettu Tukholmassa vuosina 1756 ja 1759. Toisessa on kiinnityskoukun alapuolella koristeena lehväaihe ja toisessa Venäjän tsaarin kaksipäinen kotka.

Linnoitettuun Haminaan pääsi kolmesta puomein ja nostosilloin varustetusta portista, joista jokaisen kupeella oli vartiorakennus. Kuvassa Lappeenrannan portin vartiorakennus 1174.

Haminan Bastioniin on muurattu 58 kasemattiholvia, jotka toimivat toimivat lähinnä varastoina.

Haminasta tuli linnoituskaupunki, kun Ruotsi alkoi linnoittaa 1700-luvulla itäistä rajaa Venäjää vastaan. Kun venäläiset jatkoivat ruotsalaisten aloittamia linnoitustöitä 1740-luvulla, Haminassa alkoi venäläinen, ns. Vanhan Suomen aika.

Nykyinen Suomi oli osa Ruotsia bastionin rakentamisen aikaan. Suuri Pohjan sota käytiin 1700-1721 Ruotsin ja suuren vihollisliittouman välillä. Suomessa kyseinen miehitysaika tunnetaan Isonvihan aikana. Uudenkaupungin rauha solmittiin 1721 ja Ruotsi menetti osia Suomesta Venäjälle. Ruotsi halusi revanssia ja vuosien 1741-1743 aikaa kutsutaan pikkuvihaksi, joka päättyi Turun rauhaan 1743, jonka myötä Ruotsi menetti lisää alueita Suomesta Venäjälle. Varsin vaiherikasta on siis ollut Suomen historia ja rajat ovat muuttuneet useampaan kertaan.

Haminan bastioni on nykyään monenlaisten tapahtumien areena. Kesäaikana bastioni saa ylleen telttakatoksen. Reissumme aikaan bastionissa rakennettiin puitteita Hamina Tattoo sotilasmusiikifestivaalille.

Reserviupseerikoulun lähistöllä olevassa puistossa on pieni tiilirakennus, joka on 1860-luvulta peräisin oleva kaivo.

Kävimme kävelemässä RUKin eli reserviupseerikoulun lähistöllä. Hamina on ehdottomasti niitä kaupunkeja, joissa Puolustusvoimat näkyvät hyvin vahvasti kaupungin katukuvassa sekä tapahtumissa. En muista toista kaupunkia, jossa olisin kohdannut vastaavaa.

Haminan suurlippu painaa 55 kiloa.

Haminan suurlippu on erityislaatuinen nähtävyys. Ja se siis pitää todella itse nähdä omin silmin, sitä on vaikea kuvailla sanoin tai koittaa tallentaa kuviin. Lipun voi bongata jo kaukaa kun lähestyy Haminan keskustaa. Itse lippu on lahjoitettu 100 v Suomen lipun kunniaksi vuonna 2018. Lippu liehuu salossa ympäri vuorokauden, paitsi jos tuulennopeus ylittää 15 m/s. Haminan lipputanko ehti olla Euroopan korkein lipputanko (korkeus 100 m), kunnes vuonna 2023 Bulgaria otti ennätyksen nimiinsä rakentamalla 111 metriä korkean lipputangon. 

Jutussa käytetyt lähteet:

Johanneksen kirkko

Vanha Suomi

Visit Hamina

♥

Tove Jansson ja meri -näyttelyssä Haminassa

 

Kesän 2022 road tripin ensimmäinen kohde oli Hamina. Mitä tiesin etukäteen Haminasta?

Tiesin, että Haminassa on pyöreä asemakaava ja että siellä sijaitsevan myös RUKin eli Reserviupseerikoulun. Kesällä 2022 seurasin myös surullista Haminan mursun tilannetta.

Haminassa suuntasimme ensimmäisenä Raatihuoneelle, jonne oli avautunut Tove Jansson ja meri -näyttely. Näyttelyssä oli esillä kaksi, jo 70-vuotiasta teosta, jotka valmistuivat Haminan 300-vuotisjuhliin. Teokset ovat aiemmin olleet esillä Haminan Seurahuoneen Marskin sali -kabinetissa, jonne asiakkaat eivät yleensä pääse. Tove Jansson on itse kuljettanut teokset rullattuna bussilla Helsingistä Haminaan.

Yle teki jutun kesällä 2022, kun teokset kuljetettiin kuuden hengen kantoavun voimin jalkaisin Haminan Seurahuoneelta Haminan Raatihuoneelle. Ylen juttuun pääset tästä linkistä.

Tove Janssonin monumentaalimaalaukset syntyivät toisen maailmansodan jälkeen, kun Eurooppaa rakennettiin uudelleen. Monumentaalimaalauksilla haluttiin kaunistaa raunioista nousevaa maailmaa. Pian maalauksia oli kouluissa, kaupoissa, lastentarhoissa ja baareissa. Harmillisesti moni teoksista jäi sittemmin unhoon tilojen uusimisen yhteydessä. Tove teki lukuisia monumentaaliteoksia noina vuosina, sillä ne olivat välttämättömiä jo toimeentulonkin kannalta. Tove osti ateljeensa pankkilainalla, jonka hänen vanhempansa takasivat ja monumentaaliteoksista saaduilla tuloilla hän sai lyhennettyä lainaa. Viimeisimmän monumentaaliteoksensa Tove teki ollessaan 70-vuotias. (Lähde: Tuula Karjalainen: Tee työtä ja rakasta)

Moni suomalainen tietää Tove Janssonin Muumihahmojen luojana. Luettuani Tuula Karjalaisen kirjoittaman uutuuselämäkerran Tove Janssonista, opin että Tove Jansson oli paljon enemmän. Kesä 2022 oli itselleni melkoinen Tove -kesä, sillä vierailin Söderskärin majakalla (jota ainakin jotkut nimittävät Muumipapan majakaksi) ja monen vuoden haave Klovharuun matkustamisesta toteutui (vaikkakaan sieltä otettuja kuvia ei saanut julkaista). Kävin myös pitkästä aikaa Tampere-talossa sijaitsevassa Muumimuseossa. Tulevaisuudessa haluaisin päästä tekemään Tove Jansson -kierroksen Helsingissä ja kierrellä paikoissa, joissa Tove on asunut ja vaikuttanut.

Muita postauksia liittyen Tove Janssoniin voit lukea näistä blogipostauksistani:

Tove Janssonin päivä 9.8.2022

Maailman ainoa Muumimuseo

♥

 

Alla koivupuun -pitsineulevillasukat herättävät ysärimuistoja

Kirjoneulevillasukista pitsineulevillasukkiin

Olen neulonut enimmäkseen aina joko tavallisia tai kirjoneulevillasukkia. Halusin haastaa itseäni ja kokeilla, osaisinko neuloa jollain helpolla pitsineuleohjeella villasukat. Löysin netistä Niina Laitisen "Alla koivupuun" villasukat, joiden ohje vaikutti sellaiselta, ettei heti tehnyt mieli juosta pakoon. Ohjeen löysin Novitan sivuilta. Ainoa harmi ohjeen kanssa oli sukkien koko, joka on 38/39 ja oma jalka on kokoa 37. Neulomalla koetilkun ja säätämällä puikkokokoa, olisi varmaan saanut sopivan kokoiset sukat.

Itse asiassa sukkaprojektista tulikin varsin mielenkiintoinen, kuten käsitöiden kanssa ehkä usein käykin. Kokeilin kolmea eri lankaa, kunnes kolmannella (sillä ohjeiden mukaisella langalla) onnistuin. Alkuperäinen ajatukseni oli kuluttaa lankavarastojani, mutta sen sijaan päädyinkin ostamaan lankaa lisää :D

Ohjeessa silmukoita nostettiin pareittain työn eteen tai taakse, joka oli uutta minulle. En tiedä miten niitä olisi pitänyt nostaa, mutta käytin apupuikkona palmikkopuikkoa. Palmikkopuikon käyttäminen oli melko vaivatonta, koska se on lyhyempi kuin sukkapuikot tavallisesti.

En tiedä olenko ainoa, jolle tulee mieleen ”Alla Koivupuun” sanoista Movetronin samanniminen kappale. Levy, jolta kyseinen kappale löytyy, on julkaistu ysärin puolivälissä jolloin itse olen ollut alakoulussa. Movetron on yksi lapsuuden ja teinivuosien lempparibändeistä, joten nämä sukat kolahtivat 😉

♥

Juveninkoski - suksitehtailijan jalanjäljissä

 

Extempore reissu Juveninkoskelle

Vuoden 2021 roadtripin paluumatkalla istuin apukuskin paikalla ja selailin karttaa ajatuksella, jos matkan varrelle osuisi kiinnostavia paikkoja. Bongasin Juveninkosken sattumalta kartalla Jämsän kohdilla ja päätimme käydä katsomassa paikan.

Käännyimme valtatie 9:ltä Partalantielle, jota pitkin ajoimme parin kilometrin matkan. Tie oli mutkitteleva ja kulki keskellä peltoja. Juveninkosken opaskyltti ja parin auton parkkipaikka olivat tien oikealla puolella. Opaskyltissä kerrottiin Nytkymenjoesta, Juveninkoskesta ja Partalankosken kyläyhdistyksestä.

Parkkipaikalta lähtee polku metsään ja putous sijaitsee vain parinkymmenen metrin päässä parkkipaikasta. Heti reitin alkupäässä on näköalatasanne ja kaksi myllynkiveä muistuttamassa paikan historiasta.

Seitsemän kosken Nytkymenjoki

Nytkymenjoki on 20 kilometriä pitkä, Partalan läpi virtaava joki. Joen varrella on ainakin seitsemän koskea, joista Juveninkoski on yksi. Juveninkoski on tiettävästi Keski-Suomen korkein ja jyrkin vapaana virtaava vesiputous. Etsiessäni tietoa Juveninkoskesta, eri tietolähteissä puhuttiin joko seitsemästä tai yhdeksästä koskesta. Löysin maininnat Nytkymenjoen varrella olevista koskista, jotka ovat: Hukkalankoski, Kivelänkoski, Tamppikoski, Jopotinkoski, Sähäkänkoski, Juveninkoski sekä Kinkkikoski.

Juveninkosken historiaa

Juveninkoski on saanut nimensä Partalassa syntyneen Heikki Juvénin mukaan, joka oli suksitehtailija. Putouksessa on toiminut mylly ja suksitehdas. Lisäksi koskessa on harjoitettu tukinuittoa. Suksitehtaan verstaan koneisiin saatiin käyttövoima koskessa olevasta vesipyörästä.

Sotien aikana suksivertaan työntekijöiden määrä oli huipussaan, sillä sotien aikaan puolustusvoimille tehtiin jatkuvasti suksia. Heikki Juvén ja muutamia muitakin oli vapautettu armeijasta, jotta suksia saataisiin valmistettua riittävästi. Partalassa on ollut peräti seitsemän huopatossutehdasta ja tänäkin päivänä toimii kaksi: Alhon Huopatehdas ja Huopaliike Lahtinen.

 

Putouksessa on entisaikoina sijainnut mylly ja nämä kivet ovat jätetty muistuttamaan paikan historiasta.

Näköalatasanteelta kohti putouksen alajuoksua

Näköalatasanteelta siirryttäessä kohti putouksen alajuoksua maasto kävi haastavammaksi. Maasto oli luonnollisesti jyrkkää ja ainakin itselleni alaspäin meneminen on vaikeampaa kuin ylöspäin kiipeäminen. Voisin kuvitella, että kevättalvella tai sateen jälkeen maasto on erittäin liukasta. Putouksen varrella on paljon kiviä, joita pitkin pääsee lähemmäksi katsomaan virtausta, mutta hommassa ei kannata hätäillä. Paikalla oli muitakin, joten jouduimme hieman odottelemaan omaa vuoroamme. Meitä ennen paikalle oli saapunut kaksi henkilöä, joilla oli jonkinlainen valokuvaussessio käynnissä.

Olimme liikkeellä heinäkuun 2021 lopulla, joten kevätlumet olivat sulaneet jo hyvän aikaa sitten. Siltikin vedenkohina oli korviahuumaava. Perehtyessäni Juveninkoskeen reissumme jälkeen, luin jostain varoituksen kameran kostumisesta kosken lähistöllä korkean kosteusprosentin vuoksi. Varoitus on varmasti aiheellinen, itse olin lähinnä huolissani etten liukastu ja molskahda veteen ;)

Jutussa käytetyt lähteet

Retkipaikka

Suomen vesiputoukset

Wikipedia

Päijänteen järvitaimenen tila ja tulevaisuus

Putouksen vesi syöksyy alas peräti seitsemän metriä.

Kurkkaa myös nämä vuoden 2021 roadtripin postaukset

Struven ketju - yksi Unescon Suomen maailmanperintökohteista

Vaajakosken kanava

Petäjäveden kirkko 

♥

Islantilaisneulebuumin pauloissa - neulekurssilta valmiiksi villapaidaksi

 

Islantilaisvillapaitojen buumi

Olen tavallisesti ihminen, joka syttyy vähän hitaasti asioille. Olin nähnyt instagramin ja Facebookin tursuavan islantilaisvillapaitoja, mutta suhtauduin varauksella omiin kykyihini neuloa villapaita. Opin parhaiten kun joku opettaa asian ja sitten voin itse testata ja yrittää. Tiesin, että yksinäni puurtamalla villapaitaa saisin luultavasti hermoromahduksen, koska no, tulinen sielu yhdistettynä melko kärsimättömään ja jääräpäiseen luonteeseen ;)

Islantilaisneulekurssi

Bongasin sattumalta 2022 vuoden alussa alkavan kurssin Ahjolan kansalaisopistossa, jolla neulottaisiin Riddari islantilaisneule. Ilmoittauduin samantien ja sain onneksi paikan. Villapaitaa varten piti alkaa metsästää lankoja, jotka olivat vähissä islantilaisneulebuumin vuoksi. Jouduin tekemään kompromissin värisävyjen kanssa johtuen lankojen toimitusvaikeuksien vuoksi, mutta nyt jälkikäteen olen tyytyväinen värivalintoihini.

Ostoslista 

Villapaitaa varten piti tehdä hankintoja. Villapaita neulottiin Istex Lettlopi langoista, joita tarvittiin neljä erilaista väriä. Pohjaväriksi valitsin tummanvihreän (Pine green heather), muuten paitaan tuli ruskeaa (chocolate heather), valkoista (white) ja sellerinvihreää (celery green). Lankojen lisäksi piti hankkia kaapelipuikot. Löysinkin kolmen kaapelin setin, jossa oli eri kokoisia puikkoja. Puikkoja pystyi vaihtelemaan eri mittaisiin kaapeleihin. Vahva suositus! Ohje villapaitaan on kirjassa Islantilaisneuleita. Osa tarvikkeista löytyi Tampereelta kivijalkamyymälöistä, osa nettikaupoista. Lettlopi lankoja on myynnissä vain parissa puodissa. Itse käytän Lankaideaa ja Pirkkalassa sijaitsevaa Villa Palloa.

Villapaidan eteneminen

Ihan aluksi piti neuloa koetilkku, jotta selviää minkä kokoiset puikot sopii omaan kädenjälkeen parhaiten. Muistaakseni aluksi neuloin koetilkun numeron 4,5 puikoilla, mutta villapaidan numeron 5 puikoilla. Kurssilla oli tavoitteena saada villapaitaa eteenpäin eri kertojen välillä, jotta seuraavalla kerralla näytettäisiin seuraavia työvaiheita. Itse en päässyt jokaiselle kerralle, joten työni eteni hieman muita jäljessä. Kaikista vaikeimmaksi vaiheeksi koin hihojen ja vartalo-osan yhdistämisen, mutta onnistuin siinä kuitenkin. Kurssista oli se hyöty, että kurssin avulla sai hyviä käytännön vinkkejä. Opettaja opetti tekemään esimerkiksi lyhennettyjä kerroksia niskaan, jolloin villapaita asettui nätimmin. Sain hyviä vinkkejä miten yhdistää siististi kaksi lankaa toisiinsa ettei yhdistämisestä jää solmua vaan lanka jatkuu tasaisesti. 

Mitä uutta opin? 

 Opin, että aina kannattaa haastaa itseään oppimaan uutta. Koen osaavani monia käsityöhön liittyviä asioita ja nykyään Youtubesta löytyy opetusvideoita joka lähtöön. Mikään ei kuitenkaan voita sitä, että voi kysyä ihan oikealta ihmiseltä apua ja saa tarvittaessa kädestä pitäen apua omaan tekemiseen. Opin myös sen itsestäni, että aliarvioin helposti omat taitoni ja kykyni. Vaikka villapaidasta tuli ehkä hieman isompi kuin olin toivonut, olen kuitenkin ylpeä että olen tehnyt sen ihan itse!

Villapaidan valmistukseen liittyvät kulut:

langat: Istex Lettlopi 

0867 Chocolate Heather 4 kerää, 24,70€ (sis. postit)

1407 pine green heather 5 kerää, 4,60x5=23,00

0051 white 3 kerää, 4,60x3=13,80

9421 Celery green 1 kerä, 4,60x1= 4,60

puikot 39,89€

kirja: Islantilaisneuleita 22,90€

vaihtopuikot 8,10€ (Onnistuin saamaan poikki puikot)

Islantilaisneulekurssi 45€

Kaikki yhteensä: 181,99€

 

♥

Ammejärven laavu Sääksjärvellä

 

Olen kolunnut Pirkanmaalla erilaisia retkikohteita, monet niistä ovat kuuluneet Birgitan polkuun ja niin kuului Ammejärven laavukin. Tämä reissu on tehty jo pari vuotta sitten, kun halusin päästä testaamaan lahjaksi saatua nokipannua. Nappasin kyytiin opiskeluaikaisen ystäväni, eväät ja tietenkin sen pannun. 

Ammejärven laavu

Ammejärven laavu sijaitsee Lempäälässä ja se on osa Birgitan polkua. Birgitan polku on 50 km pitkä patikointireitti. Retkeilijöille on polun varrella kahdeksan nuotiopaikkaa, yksi kota, kolme laavua ja kaksi laavukämppää eli kotusta. Esteettömiä kohteita ovat Saarikonmäen laavu Hakkarissa ja Vähä-Kausjärven laavukota. (lähde)

Saavuimme paikalle Tampereen suunnasta, nousimme Sääksjärven rampista ylös, ajoimme hetken matkaa suoraan ja sitten T-risteyksestä oikealle, jossa olikin parkkipaikka. Tavarat kantoon ja polulle. Liikkeellä oli muitakin ulkoilijoita, päätellen autojen määrästä parkkipaikalla.

Birgitan polku - pian pelkkä muisto vain?

Pirkanmaan Ely-keskus on suunnittelemassa Puskiaisten oikaisuksi kutsuttua moottoritiehanketta, jonka tarvetta perustellaan sillä, että Ely-keskus arvioi autoliikenteen määrien kasvavan lähivuosina. Oikaisun alle jäisi mm. Birgitan polun retkeilyreittejä ja arvokkaat virkistysmetsät olisivat enää muisto vain. Todellisuudessa on kyse vain muutaman minuutin oikaisusta, mutta rahaa hankkeen toteuttamiseen palaisi 185 miljoonaa. On jotenkin niin surullista, että luontoarvoilla ei vaikuta olevan enää mitään merkitystä ja arvoa ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Puhumattakaan siitä, että metsä ei ole olemassa vain ihmisiä varten vaan eläimien, kasvien ja muiden elollisten elinympäristö. 

Nokipannukahvilla

Saavuimme lopulta Ammejärven laavulle. Kävimme kiertämässä alueen ja kurkkasimme kotukseen, jonne oli löytänyt jo muutama muukin evästelijä. Saimme istumapaikat avotulipaikalta ja nautimme eväitä kuuden muun kanssa saman nuotion ääressä. Uuden nokipannun testaaminen sujui hyvin ja pian kupeissa höyrysi kuuma kahvi. Vähitellen yksi ja toinen jatkoi matkaansa ja jäimme hetkeksi ystäväni kanssa kaksin. Hyödynsin tilanteen ja nappasin muutamat kuvat nuotiosta ja pannusta. Sitten oli meidänkin aika pakata tavarat ja lähteä takaisinpäin.

Muita retkipostauksia

Kintulammi - vuoden 2020 retkikohde

Suolijärven luontopolku - Hervannan helmi

Pukalan virkistysmetsä - Oriveden salainen piilopaikka

Torisevan rotkojärvet Virroilla johdattavat jylhiin maisemiin 

♥

Käsityöblogien joulukalenterin 2. luukku: Makramee amppeli

 

On ilo olla mukana tänäkin vuonna Käsityöblogien joulukalenterissa 2022! Omien laskujeni mukaan tämä on 7. kerta kun olen mukana, sillä osallistuin ensimmäisen kerran joulukalenterin tekoon vuonna 2016. 

Kalenterin pääsi avaamaan Punatukka ja kaksi karhua -blogi kivoilla makrameelumitähdillä. Toisistamme tietämättä, minullakin on aiheena makramee, mutta amppelin muodossa. Oma ensikosketukseni makrameehen tapahtui muutama vuosi sitten erään yhteistyön myötä, jolloin tutustuin erilaisiin solmuihin. Nyt kun näin Meillä kotona -sivustolla idean amppelista, päätin testata vieläkö solmut muistuvat mieleeni. Näin tapahtui ja ohje sinänsä oli kiva, että siinä ei montaa erilaista solmua tarvinnut osata (itse asiassa vain kaksoistasosolmu). 

Meillä kotona -ohjeesta poiketen käytin amppelin aloituksessa puurengasta, jonka ympärille kiedoin aloitussolmun, sillä koin renkaan olevan helpompi ripustettava koukkuun. Amppeli on sopivan yksinkertainen ja syntyy nopsasti. Käytin omat makrameelangat loppuun (tein useamman amppelin) ja riippuen langan paksuudesta, amppelista tuli joka kerta hieman eri kokoinen (käytin kaikissa amppeleissa 4m lankoja). Sain kuitenkin näppärästi kulutettua kaikki vanhat makrameelangat, tosin ostin niitä lisää ajatuksena tehdä näitä pukin konttiin :) 

...

Tämä oli Käsityöblogien joulukalenterin toinen luukku, seuraava luukku aukeaa 4.12. Sormustin-blogissa. Jännittävää nähdä, mitä kaikkea kivaa luukuista vielä paljastuukaan! 

Käsityöblogien joulukalenteri 2022 koostuu seuraavista blogeista:

1.12 Punatukka ja kaksi karhua - Helpot makrameelumitähdet

2.12 Käsintehtyä ja kaunista - Makramee amppeli

--

4.12 Sormustin - Neulottu tonttulakki

5.12 Hääräämö - Ompele tilkkublokki hirsimökki kätevästi pohjakankaalle

6.12 --

7.12 Sweets & Socks - Joululahja lasten sukat

8.12 Värikäs kädenjälki - Virkkaa jouluinen tuikkukipon suojus

9.12 Kangaskorjaamolla - Poro makrameetekniikalla tai virkaten

10.12 Sairaasti sukkaa - Joulun värit sukissa

--

13.12 Madam B.C - Unikko- kuusenkoristeet vs. mukinaluset

14.12 Langan päästä kiinni - jouluiset tossusukat

15.12 VirkkausKoukussa - Pienet joulukuuset

16.12 Kikkajohanna neuloo - Tähtipiilot

--

19.12 Sweets & socks - Vauvan pienet kettusukat

20.12 Pikku Akan tilkkuvakka - Mehiläisvahakynttilät

21.12 Madam B.C - Virkatut joulukuusikorvakorut

22.12 Peukaloinen - Hattara pipo

23.12 Tilkkureppu 

♥

Ritajärven luonnonsuojelualue - Valkeajärven ja Alisen Ritajärven reitti

 

Rakkaudesta retkeilyyn ja luontoon

Olen aina nauttinut luonnossa liikkumisesta ja viime vuosina olen innostunut retkeilystä. Olen käynyt parilla erilaisella kurssilla, joilla on opeteltu retkeilytaitoja, mm. retkikeittimen käyttöä, suunnistusta ja esimerkiksi talviretkeilyssä huomioitavia asioita. Muistan, miten retkikeittimen käyttö tuntui aluksi jopa hieman pelottavalta. Keväällä hankin uuden keittimen ja siirryin spriikäyttöisestä keittimestä kaasukeittimeen. Arastelin aiemmin ajatusta kaasukäyttöisestä keittimestä, koska mietin millaisen räjähdyksen voin saada aikaan :D Kaasukeitin on itse asiassa melko näppärä varsinkin tulen voimakkuuden säätämiseen, sillä spriikeitin vain sammuu kun polttoaine loppuu. Samalla kun hankin uuden keittimen, hankin myös uuden kattilasarjan. Olen ollut tyytyväinen hankintaani ja odotankin innolla kokkailua keittimelläni. 

Ritajärven luonnonsuojelualue – kolmen järven kierros

Ritajärvellä vierailusta on jo vierähtänyt tovi, mutta halusin silti jakaa tämän helmen. Ritajärven luonnonsuojelualue sijaitsee Sastamalassa Tampereelta noin 50 km, Porista noin 70 km ja Turusta n. 130 km. Ritajärven luonnonsuojelu on saanut luonnonsuojelualueen tittelin vasta muutamia vuosia sitten, vuonna 2015. Ritajärvi koostuu kolmen järven kierroksesta: Valkeajärvi, Ylinen Ritajärvi ja Alinen Ritajärvi. Kaikkien kolmen järven kierros on yhteensä 8,8 km. Ritajärvellä on kolme tulipaikkaa: Kannas, Louhi ja Paavinhattu. Kävimme retkellä syysaikaan, mutta luonto tarjoili siitä huolimatta upean sään ja maisemat. 

Kierrokselle Valkeajärven parkkipaikalta

Koronan myötä luontoretkeily nousi suosioon, muttei aina niin hyvällä tavalla. Kasvaneet kävimäärät ovat tuoneet myös ikäviä lieveilmiöitä, mm. laittomia tulipaikkoja, roskaamista, ympäristön tuhoamista. Ihanaa, että luonto on alkanut kiinnostaa, kunhan se kiinnostaisi ihmisiä myös luonnonhoitamisen kannalta. Kun saavuimme Ritajärven luonnonsuojelualueelle Valkeajärven parkkipaikalle puolilta päivin lokakuun alussa 2020, se oli todella täynnä. Mietin mielessäni, teimmekö virheen valitessamme juuri kyseisen paikan. Lähdimme liikkeelle myötäpäivään, kiersimme ensin Valkeajärven reittiä, josta matka jatkui Alisen Ritajärven reittiä. 

Evästauko Alisen Ritajärven rannalla

Pidimme evästauon Alisen Ritajärven rannalla. Teimme ruokaa trangialla, jolloin emme olleet sidottuja nuotiopaikkaan tai sen puihin. Pystyimme pitämään myös hyvät turvaetäisyydet muihin retkeilijöihin. Evästauolla viereemme tulikin kolmihenkinen perhe, nauttimaan eväitään, mutta turvavälit säilyivät hyvin. Järven rannalla oli kiva istuskella eväistä nauttien.

Louhen mökki

Pidimme toisen lepotauon Louhen mökin luona. Paikka oli suosittu taukopaikka - ja miksei olisi, mahtavat järvimaisemat nuotion ääressä! Poikkesin Louhen mökissä sisällä, mutta surukseni havaitsin heti sisälle astuessani, että paikka taitanee kaivata kunnostusta, sen verran kosteus tuoksahti nenääni. Mökki kyllä sopii pahimman sadekuuron suojaksi. Harmi juttu!

Kaiken kaikkiaan Ritajärven luonnonsuojelualue ylitti odotukseni! Reitti oli sopivan vaihteleva ja tulipaikkoja oli sopivasti. Järvimaisemaan ei ikinä kyllästy. Huono puoli on, ettei paikka sovellu liikuntarajoitteisille. 

Lähteet

Visit Sastamala - Ritajärven luonnonsuojelualue

MITÄ? Ritajärven luonnonsuojelualue

MISSÄ? Sastamalassa, Valkeajärven pysäköintipaikka osoite: Ritajärventie 358, Sastamala

MITEN? Porin suunnasta saapuvaa navigaattori opastaa virheellisesti yksityisteille. Oikea reitti on Pori-Tampere VT11 Häijään liikenneympyrään, josta Sastamalantie (249), Horniontie, Ritajärventie. 

Tästä maininta myös Ritajärven sivuilla. Sivuilta saa tulostettua myös kartan. Kävellen tai pyörällä voi toki tulla myös Iirolasta VT11 varrelta, mutta kätevä on myös mennä junalla Karkkuun, josta on n. 10 km Ritajärvelle. Sastamalan sisäisiä tai Sastamalan ja Hämeenkyrön busseja kulkee myös Sastamalantietä (249). Lähin bussipysäkki (Iirola) sijaitsee Porintien (tie 11) varressa, n. 10 kilometriä Ritajärven luonnonsuojelualueesta.

MUUTA? Kiviniityn eläinpuisto on matkan varrella saavuttaessa Ritajärven luonnonsuojelualueelle, jos ajaa Porintien kautta (Horniontien varressa).

♥

Struven ketju - yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta

 

Oravivuorelle on hyvät opasteet parkkipaikalta. 

Struven ketjun pisteitä kuusi Suomessa

Struven ketju on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta. Kuusi muuta perintökohdetta ovat Verlan pahvitehdas ja puuhiomo, Vanha Rauma, Sammallahdenmäki, Merenkurkun saaristo, Suomenlinna ja Petäjäveden vanha kirkko,  Struven ketju liitettiin Maailmanperintöluetteloon vuonna 2005. Mikä ihme se edes on? Saksalainen tähtitieteilijä Friedrich George Wilhelm Struven keksi kolmiomittausketjun. Kolmiomittaus perustuu mittauspaikkojen muodostaman kolmioverkon kulmien havaintoihin. Struven ketjulla on mitattu maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla.

Kolmiomittausketju kulkee Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Mittauksien tekeminen kesti lähes 40 vuotta. Pisteitä on yhteensä 265 ja kolmioita 258. Pohjoisin piste sijaitsee Norjassa Hammerfestin lähellä ja eteläisin Ukrainassa Mustanmeren liepeillä Izmailiassa. Ketjun mittauspisteitä sijaitsee yhteensä kymmenessä eri maassa. Maailmanperintöpisteitä on yhteensä 34 ja niistä kuusi sijaitsee Suomessa. Ketjun kokonaispituus on 2820 kilometriä.

Oravivuoren juurella on infotaulu Struven ketjusta.

Oravivuoren piste Korpilahdella

Suomen kuusi Unescon maailmanperintökohteiksi luokitelluista pisteistä ovat Mustaviiri, Porlammi, Oravivuori, Alatornion kirkko, Aavasaksa ja Stuorrahanoaivi. Kesän 2021 roadtripkohde oli Jyväskylän seutu, joten Korpilahdella sijaitseva Oravivuori oli otollinen piste vierailla. Oravivuoren pisteen nimi on muuten ollut alunperin Puolakka. Se mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poranreiällä kallioon. 

Oravivuoren pisteelle oli noin kilometrin verran kävelymatkaa ja nousua oli noin 90 metriä. Olimme liikkeellä onneksi heti aamusta, jolloin lämpötila ei huidellut vielä taivaissa, joten kiipeäminen ei tuntunut niin hikiseltä. Matka Oravivuorelle oli hyvin opastettu ja matkan varrella oli tsemppaavia kylttejä, jotka kertoivat paljonko matkaa oli vielä talsittavana. Lisäksi reitin varrella oli levähdyspaikkoja. 

Retkelle kannattaa varata hyvät kengät, sillä maasto on hyvin vaihtelevaa ja varsinkin sateisella kelillä maasto on varmasti liukas. Yhdessä kohdassa reitti kulkee hiekkaisemmalla alustalla ja tuolloin havaitsin, että kova sade oli saanut aikaan uomia. Lisäksi retkelle kannattaa ottaa mukaan juotavaa (varsinkin jos näkötornille kiipeää kesällä). Polku ei sovellu huonojalkaiselle. 

Matkalla Oravivuorelle on portaita, joita pitkin on helpompaa kulkea.

Näkötornilla on infotaulu Struven ketjusta.

Ennen näkötorniin pääsyä pitää kiivetä jyrkät portaat.

Blogikirjoituksen lähteet

Visit Jyväskylä

Maanmittauslaitos

Museovirasto

Oravivuoren näkötornista avautuu huikeat maisemat. 

Muita Unescon Maailmanperintökohdepostauksia

Petäjäveden vanha kirkko

Merenkurkun saaristo

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas

♥