Slider

Pikku-Ahvenisto - jääkauden jälkiä, Ylöjärven ensimmäinen urheilukenttä ja luonnonkivipengerrykset

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Ahvenisto Ylöjärvi luontopolku järvi

Pikku-Ahvenisto - vain kivenheiton päässä Elovainiolta

Olen retkeillyt paljon Pirkanmaan retkikohteissa, pääsääntöisesti Tampereella, Nokialla, Kangasalla sekä Pirkkalassa. Sain joskus vinkin Ylöjärven Pikku-Ahvenistosta, joka sijaitsee hyvin lähellä Ylöjärven Elovainiota. 

Pikku-Ahvenistolla on 1,5 km luontopolku, jonka varrella on opastetauluja, jotka kertovat alueen luonnosta. Pikku-Ahveniston alueella on myös huvila, joka toimii nykyään juhlatalona. Vastakkaisella puolella järveä on laavu. Alueen ainoa hieman (ainakin itseäni) kuumottava asia on alueella esiintyvät kyykäärmeet sekä vaskitsat. Omalla reissullani en kumpiinkaan törmännyt (onneksi!), mutta katselin melko tarkasti mihin astun.

historian havinaa Antti Penjami Mäkikylä

luonnonkivipengerrys Mäkikylä Ahvenisto


Syksyinen retki

Tein retken syyskuun lopulla 2020, jolloin ruska alkoi vähitellen hiipiä puiden lehtiin, mutta hyviä retkisäitä riitti vielä. Ajoin Ahvenistolle Soppeentien kautta, kääntyen oikealle Hopeatielle. Auton jätin Hopeatien ja Kultatien risteyksessä olevalle pienelle hiekkaparkkipaikalle. Lähdin kävelemään Kultatietä pitkin. Alue oli minulle ennestään tuntematonta, joten kun polut haarautuivat, varmistin Karttaselain -sovelluksesta, mistä suunnasta löydän järvelle.

Lähdin kulkemaan mäkeä alas niityn poikki ja huomasin mäen alaosassa laavun, jolla oli retkeilijöitä nauttimassa eväitä. Lähdin kiertämään järveä myötäpäivään. Sää oli sopivan lämmin ja aurinkoinen. Jonkin aikaa käveltyäni kuulin takaani jännää hurinaa ja hetken kuluttua minut ohitti kaksi fat bike -pyöräilijää. 

Saavuttuani järven toiseen päähän näin talon ja pihan. Mietin jonkin aikaa, olinko saapunut jonkun yksityisalueelle ja tarkistin jälleen karttaa. Näin piha-alueella naisen lapsineen ja tiedustelin häneltäkin alueesta, mutta hänkin oli ensimmäistä kertaa Pikku-Ahvenistolla. Nainen vinkkasi minulle kentästä, joka oli kukkulan laella (ja joka myöhemmin paljastui Ylöjärven ensimmäiseksi kentäksi). Kiipesin kukkulan/mäen päälle upeita kiviportaita ja ihailin upeita luonnonkivipengerryksiä. 

Jatkoin matkaa piha-alueen poikki ja tulin vähän ajan päästä portaiden luo. Päätin nauttia evääni portaiden juurella olevalla pienellä kivikkoisella rannalla. Järvenrannassa tuuli jo melko viileästi, mutta luontopolulla lämpötila oli oikein mukava.

Pidettyäni evästauon, jatkoin matkaa kohti laavua, jolla näytti edelleen olevan muita retkeilijöitä. Retki oli kiva ja haluan ehdottomasti palata alueelle uudelleen!

huvila juhlatila Ahvenisto


Antti Penjami Mäkikylä - agronomi ja metsänhoitaja


Antti Penjami Mäkikylä osti 1904-1905 vuodenvaihteessa Pikku-Ahveniston sekä sitä ympäröivät maa-alueet. Mäkikylä oli metsänhoitaja, agronomi sekä valtion virkatalojen (puustellien) tarkastaja. Päärakennus, jonka suunnitteli Paavo Uotila, valmistui 1906. Alueelle rakennettiin myös sauna, luhtirakennus, talli, navetta sekä kivestä holvaamalla rakennettu kellari. Wivi Lönn (joka suunnitellut mm. Tampereen keskuspaloaseman, Pyynikin koulun, Aleksanterin koulun sekä Helsingissä sijaitsevan Ebeneser-talon) teki piirustukset vuonna 1914 valmistuneen päärakennuksen laajennusosaan. 

Pikku-Ahveniston alueella on myös Ylöjärven ensimmäinen kenttä. Mäkikylä kasvatti pihtakuuset itse siemenistä taimiksi ja istutti ne ympäröimään kenttää. Ahvenistolla vieraili Selma ja Antti Mäkikylän nimekkäitä ystäviä, kuten teollisuusneuvos Kustaa Hiekka puolisonsa näyttelijä Elli Tompurin kanssa. 

Antti Penjami Mäkikylä sai surmansa huhtikuussa 1918 sisällissodan jälkiselvittelyissä vain 44-vuotiaana. Pikku-Ahvenisto säilyi Mäkikylän suvussa vuoteen 1968 asti, jolloin Ylöjärven kaupunki osti puolet tilasta ja vuonna 1986 loputkin. Mäkikylien ajalta on edelleen olemassa mm. "huvila", jota käytetään nykyään juhlatilana.

luonnonkivirappuset Ylöjärven kenttä

järvi jääkauden merkit Ahvenisto



Pikku-Ahveniston luonto


Pikku-Ahveniston järvi on syvimmillään 25m syvä suppajärvi, joka on syntynyt kun mannerjäätikön sulamisvedet kasasivat jään railoihin maa-aineksia  ja niiden sisään jäi myös jäälohkareita. Vedenlaatu järvessä on hyvää, joskin hapanta. Ahveniston harjualue kuuluu laajaan saumamuodostelmaan, joka ulottuu Koskelta ja Kangasalta aina Ikaalisiin asti. Harjulla näkyy siellä täällä aaltojen kasaama muinaisranta. 

linnunpönttö

laavu Ahvenisto puuvaja


Pikku-Ahvenisto

Mikä? Pikku- Ahvenisto

Mitä? 1,5 km luontopolku 

Missä? Ylöjärvellä, lähellä Elovainiota

Miten? Tampereen keskustasta noin tunti pyörällä (kannattaa seurata seudullista pääreittiä numero 10 ja sitten Soppeentie-Kolmenkulmantie-Koukkujärventie-Pikkuahvenistontie). Julkisilla Ylöjärven keskustasta tarvitsee kävellä n. 3 km yhteen suuntaan. Bussi numero 80 kulkee säännöllisesti myös viikonloppuisin Tampereen ja Ylöjärven keskustan välillä. Sujuvin reitti ja aikataulut kannattaa tarkistaa Nyssen Reittioppaasta 

Jälki-palvelusta löytyy karttapalvelu pyöräilyn harrastajille, esimerkiksi Nokian aseman suunnalta saattaa löytyä mielenkiintoisia maastopyöräreittejä Pikku-Ahvenistolle.

Parkkipaikka joko Pikku-Ahvenistontie 64 (mäen päällä oleva vanha urheilukenttä, portti voi olla kiinni) tai Kultatie 31 (n. 300 m Hopeatieltä Kultatien vasemmalla puolella)

Pikku-Ahvenisto järvi ruska


Linkkivinkkejä + lähdetiedot

Pikku-Ahveniston historiaa

Pikku-Ahveniston juhlatila

Ylöjärvi Retkelle -palvelu

Ylöjärvi Retkelle -palvelu: Pikku-Ahvenisto



Norsuvaunulelu luonnonläheisillä ja pirteillä sävyillä virkattuna

perjantai 14. toukokuuta 2021

 


Virkatut norsuvaunulelut 

Nämä norsuvaunulelut syntyivät jo viime syksynä, kuten saajansakin. Toisessa norsuvaunulelussa toiveena oli luonnonläheiset, hieman metsäiset sävyt. Metsäisiin sävyihin sopivat mielestäni puun sävyssä olevat helmet, höystettynä hieman erilaisilla kiinnitysklipseillä. Käytin metsäisessä vaunulelussa lankana Hjertegarnin Blend bamboota (sävyt 7150 sammaleenvihreä ja 4950 beige).

Toisessa vaunulelussa toiveena oli toisaalta neutraali värisävy-yhdistelmä olematta kuitenkaan tylsä. Keltainen ja harmaa sopivat tosi kivasti yhteen ja valkoinen on myös tasapainottava kolmantena värinä. Puun väriset helmet sopivat tähänkin yhdistelmään loistavasti! Käytin tässä vaunulelussa Essentials cottonin sävyjä 63 (keltainen) ja 03 (harmaa) sekä Blend bamboon värisävyä 1000 (valkoinen).


Tarvikkeet norsuvaunuleluihin

Aika ajoin saan kyselyjä siitä, mistä hankin vaunulelun tarvikkeet. Norsut on virkattu puuvillalangasta, joita myydään monissa kaupoissa. Pääosin itse hankin puuvillalangat Lankamaailmasta. Siellä on laaja värivalikoima. Käytän aika paljon Blend bamboota tai Essentials cottonia. Essentials cotton on merseroitu eli siinä on kiva kiilto ja sitä on kiva virkata, kun koukku ei mene keskeltä lankaa läpi. Käytän norsuvaunulelun naruna kuminauhalankaa, jota myydään yleensä ainakin suuremmissa marketeissa. Se venyy ja joustaa mukavasti. Kuminauhalanka menee läpi melko pienistäkin helmistä. Erilaisia puuhelmiä myydään myöskin marketeissa askarteluosastolla. Täytän norsut askarteluvanulla (ei levyvanua, koska norsusta voi olla hankala saada tasaisesti täytettyä). Jos norsun tai norsujen sisälle haluaa laittaa helistimen (kiekkomainen mahtuu) niin sellaisiakin myydään esim. Nappikauppa Punahilkassa. 

Vaunulelun renkaita / klipsuja olen ostanut Paaposta tai Nappikauppa Punahilkasta. Niitä on myyty myös esimerkiksi Tampereella Koskarin Taitava -liikkeessä (ovat kalliimpia kuin verkkokaupasta hankittuna, mutta välillä on ollut pakottava tarve saada tarvikkeet heti eikä ole ollut aikaa jäädä odottamaan Kustin polkemista. Taitavasta löytyy myös kivoja silikonisia helmiä ja tähtiä yms.) Yleensä ostan renkaita muutamat varastoon. Vaunuleluissa on mukavaa se, että niistä voi tehdä hyvinkin erilaisia riippuen värisävyvalinnoista sekä "lisukkeista", mitä ripustaa lankaan. Lankasävyvaihtoehtoja on saatavilla nykyään hyvin monia, joten jokaisen makuun löytyy varmasti jotakin :)








Muita virkattuja norsuja muissa postauksissa



Kuvallinen ohje virkattuun norsuun löytyy myös blogista.





Lahjoja vauvoille (hempeitä norsuvaunuleluja)



Leväluhdan muinaisjäännös Isossakyrössä - pyöräilijälle tarjolla maisemareitti

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

 

leväluhta isokyrö pelto

Roadtripin viimeinen vierailukohde

Roadtripin viimeiseksi vierailukohteeksi valikoitui allekirjoittaneen pitkään listalla ollut Levänluhta. En muista enää, milloin ja mistä kuulin Levänluhdasta ja sen historiasta, mutta kiinnostukseni heräsi heti. Kesällä 2019 kun vietin muutaman päivän Helsingissä (ja vierailin mm. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa sekä Vanhankaupunginkoskella) kävin myös Kansallismuseossa, jossa näin Levänluhdasta nostetetut jäänteet vitriinissä.

viljaa kasvaa pellolla

Mikä ihmeen Levänluhta?


Levänluhta on lähde Orismalan kylässä Isossakyrössä. Me emme paikalla nähneet vettä lainkaan, mutta Levänluhta dokumentissa (linkki alempana postauksessa) kerrotaan, että keväällä paikka tulvii punaista vettä. Levänluhdasta on löydetty rautakaudella järveen haudattujen, peräti sadan vainajan jäännökset. Alueella tehtyjen tutkimusten tulokset (mm. lumme- ja sarakasvien sekä vesikirppujen jäänteet) viittaavat siihen, että alueella on ollut vettä laajemmaltikin.

Levänluhdasta löydettyjen ihmisten luut on ajoitettu 300–800-luvulle. Levänluhtaan liittyy paljon spekulaatioita ja sen merkityksestä on tehty erilaisia teorioita. Eräs teoria on, että alue on ollut uhripaikka. Valtaosassa luurangoista ei kuitenkaan löydy väkivallan merkkejä. Yhtenä vaihtoehtona on pidetty, että paikka on kalmisto eli hautausmaa tai joukkohauta, mutta kyseisellä ajanjaksolla ei ole ollut laajempia katastrofeja. 

Suosittelenkin katsomaan Ylen Levänluhta -dokumentin, jos aihe yhtään kiinnostaa. Siinä on aika hyvin tiivistetty Levänluhdan historia sekä alueella tehtyjen tutkimustulokset. 

levänluhdan muinaisjäännös

Miten päästä perille 


Levänluhdan uhrilähde sijaitsee Vaasantien varressa, aivan Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rajalla. Alueen vieressä on asutusta, joten kunnioitathan alueella asuvia asukkaita etkä aiheuta häiriötä tai roskaa alueella. Jos saavut paikalle autolla, huomioithan, että pysäköintitilaa on vain parille autolle. Ethän tuki autollasi muiden kulkua. Alueella on mielestäni hyvät opasteet. Jos saavut paikalle julkisen liikenteen avulla, lähin bussipysäkki on nimeltään Orismala th. Bussipysäkiltä on noin kilometrin kävelymatka. Seinäjoen ja Vaasan välillä kulkevat vakiovuorot kulkevat pysäkin ohi arkisin 4-5 kertaa päivässä suuntaansa.

Pyörällä kätevintä on saapua junalla Tervajoen asemalle ja ajaa pyörällä Levänluhdalle. Nopein reitti Tervajoen asemalta on ajaa Tervajoentietä pitkin (tie 18), jolloin reitti on n. 16km. Tien vieressä kulkee jalkakäytävä ja pyörätie.
Jos haluaa kulkea maisemareittiä (joka on hieman pidempi, mutta tarjoaa kivoja näköalapaikkoja ja on pituudeltaan n. 20km) niin Tervajoen asemalta kannattaa suunnata kohti Tervajoentietä ja Tervajoensiltaa, jolle voi pysähtyä ihailemaan Kyrönjokea. Siltaa ennen on myös pari huoltoasemaa.

Sillalta matka kääntyy oikealle Rinteentielle, joka kulkee aivan joen vierustaa. Vähän matkan päästä tie yhdistyy tielle 7200. Tietä ajetaan n. 4km, jonka jälkeen oikealla on Palhojaistensilta ja Myllykoski. Tietä 7200 jatketaan eteenpäin aina Kyrööntielle asti, jolloin tullaan jälleen sillan kohdalle, jolta voi ihailla Reinilänkoskea. Joen toisella puolella on myös Isonkyrön vanha kirkko sekä Napuen taistelun muistomerkki. Jatkaessa tietä 7200 eteenpäin vastaan tulee Perttilän riippusilta, jonka läheisyydessä sijaitsee myös Kyrö Distillery. 

Perttilän riippusillan jälkeen (tietä 7200 pitkin) jatketaan vähäsen matkaa ja tullaan Akkaansillantielle eli Ylipäänsillalle, josta siirrytään sillan toiselle puolelle tielle 7026 (Orismalantie) ja jolta käännytään Leväluhdantielle. 

Vaihtoehtoisesti pyöräilijänä voisi matkustaa junalla Seinäjoelle ja pyöräillä tietä nro 18 pitkin, jolloin matkaa kertyisi rapiat 30 km. 


levänluhdan aidattu alue isokyrö

levänluhta keskellä peltoa

Pienen metsäalueen läpi pelto-aukealle


Jätämme auton paikalla jo ennestään olevan auton viereen. Tila on ahdas. Pian toisen auton matkustajat palaavat ja lähtevät. Nousemme autosta ja lähdemme polkua pitkin, edessä on hieman nousua. Pienen metsäalueen läpi kuljettuamme parin sadan metsin matkan saavumme metsänreunaan, jossa on kyltti, joka kertoo Levänluhdan historiasta. 

Lähdemme kävelemään pitkin kahden pellon väliin jäettyä kaistaletta, jonka maahan on tallutunut polku. Näemme edessämme muutaman puun varjostaman alueen, joka on aidattu. Portti on auki. Kun saavumme Levänluhdalle, paikalla ei ole muita. 

Paikalla olevassa kyltissä lukee teksti: "Leväluhdan uhrilähde suokalmisto vv.500-600

Tästä lähteestä on löydetty runsaasti eri ikäisten ihmisten luita joukossa 9 koossa pysynyttä pääkalloa. Vainajat ovat olleet hentorakenteisia n. 150 cm pituisia kaunismuotoista kansaa. Lähteestä on myös löydetty käärmekoristeinen solki, hopeinen kaularengas, rannerenkaita ja pronssikattila. Oletetaan, että täällä oli silloin Kalevalan Pohjola ja lähdettä käytettiin louhen orjiensuokalmistona. Mainitaanhan Pohjolan olleen ”miesten syöjä sijaurosten upottaja”.

Minun junani on lähdössä piakkoin Seinäjoelta kohti Tamperetta, joten emme viivy Levänluhdalla kovin pitkään. Palaamme autolle ja suuntaamme kohti Seinäjokea. Roadtrip on tullut päätökseensä. Näimme ja koimme tälläkin reissulla paljon mahtavia asioita ja ne tallettuvat iäksi muistoihin. 

PS. Isoonkyröön on palattava takaisin uudestaankin, sillä niin monta siltaa jäi näkemättä osittain aikataulusyiden vuoksi!

levänluhta nurmikkoa


levänluhdan kyltti

leväluhta salainen kalmisto

Leväluhtaan liittyviä uutisia


levänluhta isokyrö

Kaikki roadtrip 2020 aikaisemmat postaukset


Vanhan Vaasan raunioilla

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

 

vanha vaasa pyhän marian kirkko
Pyhän Marian kirkon rauniot

Kohti Vanhaa Vaasaa

Roadtrippimme kolmas ja viimeinen päivä alkoi vierailulla Saltkaretin näköalatornilla, josta matka jatkui Raippaluodon sillan kautta kohti Vanhan Vaasan raunioita. Vanha Vaasa sijaitsee nykyiseen Vaasan keskustaan nähden kaakkoissuunnassa, ihan lähellä Vaasan sairaalaa.  Lähestyessämme aluetta havaitsimme, että raunioita ympäröi työmaa-aidat. Luinkin jälkikäteen, että alueen rauniot olivat joutuneet ilkivallan kohteeksi, joka on yksi syy siihen, että Pyhän Marian kirkon raunioilla on sortumavaara.



vanha vaasa

Vanhan Vaasan historiaa


Paikalle, joka nykyään tunnetaan Vanhana Vaasana rakennettiin Korsholman linnaa 1370-luvulla. Kaarle XI perusti paikalle Vaasa -nimisen kaupungin vuonna 1606. Vaasa oli merkittävä satama- ja kauppapaikka. Isonvihan aikana 1700-1712 kaupunki poltettiin. Vuonna 1765 kaupunki sai tapulioikeudet (= kaupunki, jolla on oikeus käydä ulkomaankauppaa), jonka jälkeen kauppa alkoi taas käydä. Vaasan vientitavaroita olivat terva, piki, vilja, voi, vuodat, laudat ja lankut.

3.8.1852 syttyi tulipalo Aurénin talon ulkovajassa huolimattoman markkinamiehen pudottaessaan piippunsa. Elokuun 3. oli helteinen ja kaivot olivat tyhjillään. Kaupunkilaiset olivat aamuaskareissaan tai pelloillaan. Useassa talossa katto oli tuohesta tai oljesta tehty ja niiden painona oli riukuja tai kiviä. Illalla kaupungista oli jäljellä vain savuavat rauniot muutamaa poikkeusta lukuunottamatta; hovioikeuden talo ja Falander-Wasastjernan talon kiviseinät, sairaala sekä pappila. Palon jälkeen uusi kaupunki perustettiin lähemmäs merta 7 kilometrin päähän.


Visit Vaasa Vanha Vaasa

Vanhan Vaasan raunioilta entiselle hovioikeudentalolle


Saavuttuamme Vanhan Vaasan raunioille, kiipesimme mm. Pyhän Marian kirkon kellotapulin luo ja katselimme Triviaalikoulun raunioita. Pyhän Marian kirkon raunioita emme päässeet sisältäpäin näkemään, koska rauniot oli aidattu. Rauniot ovat päässeet hälyttävän huonoon kuntoon. Raunioita on tarkoitus kunnostaa kolmena kesänä. Vuonna 2020 kunnostukseen budjetoitiin 200 000€. Kaiken kaikkiaan kunnostustöihin on arvioitu kuluvan 550 000€.

Raunioilta lähdimme Runeberginkatua pitkin Korsholmankadulle asti, josta kuljimme itään kohti Mustasaaren kirkkoa eli entistä hovioikeudentaloa. Kirkolta kuljimme Hovioikeudenpuistikkoa pitkin Korsholman linnan valleja. Mäen päällä on Korsholman linnan muistomerkki. Mäeltä lähdimme suuntaamaan takaisinpäin Kauppiaankatua pitkin ja matkan varrelle osui vielä Vanhan Vaasan museorakennus, joka on Vaasan palon ainoa yksityisessä omistuksessa oleva kivitalo, joka säilyi palon jäljiltä. Museorakennuksen vieressä on kivi, jossa lukee, että Vaasan palo sai alkunsa siinä paikalla sijainneesta ulkovajasta 3.8.1852.

Vanhan Vaasan kierroksen jälkeen olikin aika aloittaa paluumatka.


Triviaalikoulu Vanha Vaasa
Triviaalikoulusta on jäljellä enää vain rauniot.

J.L Runeberg vanha Vaasa Triviaalikoulu

Hovioikeudentalo Mustasaari
Hovioikeudentalo toimii nykyään Mustasaaren kirkkona.

Mustasaaren kirkko Vaasa

Vanha Vaasa VisitVaasa

Hovioikeudenpuistikosta johtaa puukujanne kumpareelle, jossa sijaitsi Korsholman linnoitus.

Vanhan Vaasan rakennuksia


Triviaalikoulu

  • koulutalo rakennettiin 1691

  • Johan Ludvig Runeberg kävi Vaasan Triviaalikoulua


Wasastjernan talo

  • Abraham Falander (laivanvarustaja, kauppias ja valtiopäivämies) rakennutti talon

  • talo oli ainoa yksityinen kivitalo, joka säilyi vuoden 1852 palossa

  • Vanhan Vaasan museo avattiin 1952 Wasastjernan talossa


Hovioikeus

  • Kustaa III perusti Vaasan hovioikeuden 1776

  • rakennuksen piirustukset teki Carl Fredrik Adelcrantz

  • talo vihittiin käyttöön 1786

  • toimii nykyään Mustasaaren kirkkona


Marian kirkko

  • Pyhän Marian kirkko on rakennettu vuosien 1480-1550 välisenä aikana


Wasastjerna Vanhan Vaasan museo

Lähteet



Vaasan palo muistomerkki
Kaupungin palo alkoi tällä paikalla sijainneesta Aurénin talosta 3.8.1852


Virkattu pampulapanta Rakkaudella Henna -blogin ohjeella



virkattu pampulapanta rakkaudella henna

Virkattu pampulapanta

Tein viime syksynä jonkin verran käsitöitä mm. pukin konttiin. Syksy on mulla usein sellaista aikaa, että on kiva käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan kun illat pimenevät ja samalla voi seurailla lempparisarjoja. Virkkaan tai neulon usein sellaisia käsitöitä, jotka mahdollistavat jonkin sarjan seuraamisen samalla. Tällä hetkellä työn alla ovat Juhla Mokka sukat, jotka ovatkin osoittautuneet melko haastaviksi kirjoneulesukiksi, että niihin pitää ihan todenteolla keskittyä tai muuten eksyy oikealta riviltä :D Sukista tulee kuitenkin todella upeat enkä malta odottaa, että saan ne valmiiksi ja pääsen esittelemään ne bloginkin puolella. Instagramissa niiden etenemistä olenkin esitellyt storyjen puolella aika ajoin.

Yleensä kevätpuolella käsityöinspiraatio hieman laskee ja retkeily sekä valokuvausinspiraatio astuu tilalle. Ystäväni kysyi voisinko tehdä hänelle pannan, koska kevät etenee ja kohta pipo käy liian lämpimäksi. Olen virkannut itselleni syksyllä pampulapannan Rakkaudella Henna -blogin Hennan ohjeella ja ehdotin samalla ohjeella tehtyä pantaa ystävälleni. Henna virkkaa näitä tilaustyönä, mutta on silti ystävällisesti julkaissut pantoihin ohjeen.

Ystäväni valitsi väriksi metsäisen vihreän (Novita 7 veljestä, sävy kuusikko 391). Käytin pantaan suositusta pienempää koukkua, nroa 2,5. En virkannut 45 kerrosta kuten ohjeessa oli vaan kerroksia taisi tulla n. 40. (Seiskaveikka on melko paksu lanka, joten kerroksia ei tarvita niin montaa.)

Ohje on helppo aloittelijallekin, kunhan ensin tutustuu noiden ”pampuloiden” tai ”nyppujen” tekemiseen.  Se täytyy ainakin omalta kohdaltani todeta, että ranne rasittuu herkästi noita pampuloita tai nyppyjä tehdessä, joten sopiva asento ranteelle sekä rauhallinen tahti vähentävät ranteen kuormitusta. Kannattaa pitää taukoja :) 

Tämä Hennan pantaohje on siitä tosi kiva, että sen ohje on yksinkertainen, mutta sillä saa näyttävän lopputuloksen. Halutessaan pannasta voi tehdä leveämmän tai kapeamman. Oman pantani tein Tynn Sandnes Garn Merinoull langasta (ihana sävy RUST nro 3345). Lanka on ohuempaa, joten kerroksia piti tehdä hieman enemmän. Lanka on kuitenkin kivan pehmeää ja mukavaa virkata. 

Käyhän siis kurkkaamassa ohje pampulapantaan Hennan blogista, jos haluat itse virkata sellaisen :)


Katso myös nämä

Metsänvihreät villasukat 

Mökkisukat 

Adventtilapaset 

Kooste vuoden 2020 käsitöistä



metsänvihreä pampulapanta Rakkaudella Henna blogi ohje


Raippaluodon silta - Suomen pisin silta (toistaiseksi)

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

 

suomen pisin silta raippaluoto

Raippaluodon silta pitää nimissään Suomen pisimmän sillan titteliä

Suomen pisin silta ainakin vuoteen 2026 asti sijaitsee Mustasaaren kunnassa ja se yhdistää Raippaluodon saaren mantereeseen. Sillan perustukset muurattiin 3.6.1996 ja se avattiin liikenteelle 27.8.1997. Silta on Suomen pisin ja sillä on pituutta 1045 metriä. Vuonna 2026 Helsinkiin pitäisi valmistua Kruunuvuorensilta, joka ulottuu Kruunuvuoren rannasta Korkeasaareen. Kruunuvuorensillan pituudeksi on suunniteltu 1,2 km  eli se on 150 metriä pidempi kuin Raippaluodon silta.

Paluumatkalla Saltkaretin näköalatornilta pysähdyimme Raippaluodon sillan luona Mustasaaren päässä. Mustasaaren puoleisessa päässä toimii mm. Bernys sekä Maailmanperintöportti. Bernys on kahvila-ravintola ja Maailmanperintöportissa heidän kotisivujensa mukaan saa "tietoa alueen nähtävyyksistä, eri vaellusreiteistä sekä kesän aikana järjestettävistä tapahtumista, risteilyistä ja retkistä. Maailmanperintönäyttely Weichselissä voit kokea Merenkurkun saariston uudella kiinnostavalla tavalla." 

Emme asioineet kummassakaan paikassa vaan suuntasimme kävelemään Raippaluodon sillalle maisemia ihailemaan. Sillalle on tehty "näköalapaikkoja", joista pääsee kurkistamaan paremmin. Minulla ei ole korkeanpaikankammoa, mutta vatsanpohjasta kieltämättä otti katsellessa sillalta alas. 

raippaluodon silta mustasaari


Silta symbolina


Silta ei ole vain pelkkä konkreettinen rakennelma. Silta -sanaa käytetään usein myös kuvaamaan vertauskuvallisesti erilaisia asioita. Ylen artikkelissa  "Jättimäisiä lepakonsiipisiä käärmeitä - Avaruusromua 10.5.2015" siltaa verrataan symbolisesti siirtymänä elämänvaiheesta toiseen tai elämän muutoksena. Joku voi "polttaa sillat takanaan" eli esimerkiksi ihmissuhde tai yhteys toiseen voi katketa tahtomattaankin.  

Siltoja voi myös "rakentaa" eli pyrkiä rakentamaan yhteyttä tai yhteistyötä jonkin tai jonkun kanssa. Usein myös käytetään vertauskuvaa lemmikin poismenosta "sateenkaarisillalle menosta". Silta voi myös kuvastaa esteiden ylittämistä tai ongelmien ratkeamista tai se voi johtaa johonkin uuteen, tuntemattomaan. Havahduin esimerkiksi siihen, miten paljon on musiikkikappaleita, joissa käytetään sanaa silta. Viime aikoina olen kuunnellut Happoradion Silta-biisiä, jossa kuvataan tukena olemista toiselle.

Eräs lempparisarjoistani on Silta (tanskaksi Broen), joka on ruotsalais-tanskalainen rikossarja. Sarjan tapahtumat keskittyvät Malmösta Kööpenhaminaan johtavalle Juutinrauman sillalle, jota pitkin itsekin olen matkustanut vuonna 2016, kun matkustimme Kööpenhaminasta Malmön kautta Ystadiin.



bernys raippaluoto mustasaari


Suomen pisimmät sillat v.2026


  • Kruunuvuoren silta Helsinki 1200 m valmistuu v.2026
  • Raippaluodon silta Mustasaari 1045 m valmistunut 1997
  • Tähtiniemen silta Heinola 924 m valmistunut 1993
  • Kärkisten silta Jyväskylä 788 m valmistunut 1997



mustasaari suomen pisin silta pohjanmaa

Millaisia siltoja sinä haluaisit olla rakentamassa? Jos olisit silta, millainen silta olisit?


Vuoden ensimmäiset revontulikuvat uudella objektiivilla

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

 

revontulet kaupinoja tampere

Kirjoitin revontulista ja niiden kuvaamisesta vuosi sitten blogiin otsikolla "Reposia jahtaamassa". Tuon postauksen kuvat otin kaksi päivää sen jälkeen, kun Suomessa julistettiin poikkeusolot ensimmäisen kerran. Nyt vuosi myöhemmin, maaliskuussa 2021 elämme jälleen poikkeusoloissa. 

Maaliskuun alussa kävin kuvaamassa revontulia ensimmäisen kerran tänä vuonna. Tampereellakin sää viimein suosi (selkeää, ei liian tuulista) ja pääsin vihdoin ja viimein koeajamaan joululahjaksi saadun Samyang 2.8/14mm objektiivin. 


revontulet northern lights

Huomaan harjaantuneeni siinä, miten valmistautua revontulikuvaukseen. Olen siinä mielessä varsin mukavuudenhaluinen revontulien kuvaaja, että en halua kykkiä kylmässä "kaiken varalta" vaan lähden kuvaamaan yleensä silloin, kun revontuliennuste näyttää todennäköiseltä. Valmistaudun kuvaamiseen seuraavasti; kameran ja puhelimen akkujen lataaminen, jalustan kasaaminen valmiiksi (jotta sitä ei tarvitse yrittää tehdä pimeässä sormet jäässä), kuumaa juotavaa termosmukiin (yleensä teetä), otsalamppu, lämmin pukeutuminen. 

missä voi nähdä revontulia

Maaliskuun alussa revontulia näkyi koko Suomessa Hankoa myöten. Kaupinojalle oli löytänyt moni muukin revontulien näkemisen toivossa, joten pimeän metsän laidassa ei tarvinnut olla yksin. Parin tunnin ajan taivaalla olikin eloa, vaikkakin illan ja yön parhaat revontulet näkyivät Ursan sääkamerassa päästyäni jo kotiin. Olen kuitenkin iloinen, että sain taltioitua revontulia pitkästä aikaa ruudulle :) 


revontulien kuvauspaikka tampereella kaupinoja


Merenkurkun saaristo - Saltkaretin näköalatorni ja Svedjehamnin satama

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

 

saltkaret näköalatorni svedjehamn

Merenkurkun saaristo - Suomen ensimmäinen luonnonperintökohde ja yksi kansallismaisemista

Suomen Merenkurkun saaristo ja Ruotsin Korkea rannikko (Höga kusten) muodostavat kahden valtion yhteisen maailmanperintökohteen. Unesco hyväksyi 2006 Merenkurkun saariston maailmanperintökohteisiin. Merenkurkkua peitti 200 000 vuotta sitten kolmen kilometrin (!!) paksuinen jääkerros, joka oli painanut maankuorta alaspäin lähes kilometrin (!) verran. Jääkauden raskas mannerjää painoi maankuorta alaspäin niin, että se vielä nykyäänkin kohoaa kohti entisiä mittojaan, noin 8 mm vuosivauhtia. Merenkurkun saaristo on myös luokiteltu yhdeksi 27:stä kansallismaisemasta Suomessa. 



björkö panike luontopolku infotaulu

de geer moreenimuodotelmat jääkausi
Jääkauden jättämät jäljet näkyvät - De Geer -moreenimuodostelmat muistuttavat pyykkilautaa.

Roadtrip jatkuu


Me heräsimme Vaasassa hyvissä ajoin ja söimme maittavan aamupalan. Kirjauduimme ulos hotellista ja suuntasimme ensimmäisenä kohti Saltkaretin näköalatornia, joka sijaitsee noin 40 kilometriä Vaasasta pohjoiseen, Mustasaaressa. Matkalla Saltkaretin näköalatornille ohitettiin Raippaluoto, mutta siitä kerron seuraavassa blogipostauksessa. 

Saapuessamme Svedjehamnin satamaan, parkkipaikalla oli jokunen auto, mutta muuten oli rauhallista ja melko hiljaista vielä. Jätimme auton parkkiin (huom! pysäköinti maksaa) ja lähdimme kävelemään opastaulujen ohjaamaan suuntaan kohti näkötornia. Näkötorni vaikutti olevan ihan vieressä, mutta kävelymatkaa oli kuitenkin hieman vajaa kilometri. Matka kulki ohi kaislikon ja läpi pienen metsikön, kunnes musta torni avautui eteemme.

Tornin alatasanteelle pääsee ramppia pitkin esteettömästi. Tornissa on erilaisia "kurkitusaukkoja" eli jos ei halua tai pysty kiipeämään ylös asti, voi maisemia ihailla jo alemmissa kerroksissa. Mielestäni torniin oli miellyttävä kiivetä, portaat eivät olleet liian ahtaat vaan ympärillä oli koko ajan tilaa hengittää. (Mieleeni tulee eräskin Church of our Saviour Tanskassa, jonne kiivetessä ajattelin reissun olevan elämäni viimeinen.)

Jonkin aikaa maisemia ihailtuamme laskeuduimme alas ja matkalla takaisin autolle havaitsimme paikan kiinnostavan muitakin. Parkkipaikka alkoi täyttyä ja totesimme ystäväni kanssa saapuneemme paikalle juuri oikeaan aikaan - saimme rauhassa kävellä tornille ja ihailla maisemia. Loistava ajoitus siis!

Saltkaret - "suola-astia"

Saltkaretin näköalatorni on mustaksi tervattu puurakenteinen, noin 23 metriä korkea torni ja se sijaitsee noin 800 metriä Svedjehamnin satamasta, Björkö–Panike-vaellusreitin ja Bodvattnetin luontopolun varrella. Torni sai nimen Saltkaret eli ”Suola-astia” yleisökilpailun tuloksena vuonna 2010. Sanalle "salteriet" ei ole suoraa suomennosta, mutta sana tarkoittaa puista entisajan suola-astiaa. Nimi viittaa myös siihen, että ravintola Salteriet on alunperin ollut kalojen suolauspaikka ja sinne on kerätty suolatynnyrit. Näköalatorni sai 150 erilaista nimiehdotusta mm. Anselmi, Birk, Musta joutsen sekä Kotkanpesä. 

ravintola salteriet svedjehamn
Ravintola Salteriet perustettiin alunperin suolauspaikaksi, jossa punnittiin jopa 115 000 kg kalaa. Suolaustoiminta loppui vuonna 1989.

Svedjehamnin satama 

Svedjehamnista lähtee eri pituisia luontopolkuja, mm. Bodvattnetin kierto, joka on 4 kilometrin mittainen rengasreitti. Satamasta pääsee myös 7 kilometrin mittaiselle Björkö-Panike vaellusreitille. Lisätietoa luontopolkureiteistä löytyy täältä. Bodvattnetin kierto lähtee Saltkaretin näkötornin "takaa" eli poispäin satamasta.

Ravintola Salteriet - alunperin kalojen suolauspaikaksi perustettu - palvelee Svedjehamnin satamassa. Salterietista voi vuokrata mm. maailmanperintöpyörän, jolla pääsee kätevästi tutustumaan Merenkurkun saaristoon. 

saltkaret näköalatorni
 

kesä satama veneitä

Roadtrip 2020 muut postaukset

Tankarin majakalla

Roadtripille junalla - kohti Kokkolaa

saltkaret näköalatorni vaasa björkö mustasaari

MITÄ? Saltkaretin näköalatorni ja Svedjehamnin satama 
MISSÄ? Vaasan edustalla (Mustasaaren kunnassa) Björkön saarella 40 km Vaasan keskustasta.
MIKSI? Merenkurkun saaristo on yksi Suomen Unescon maailmanperintökohteista ja Suomen ainoa Unecon luonnonperintökohde sekä myös kansallismaisemaksi nimetty. Merenkurkussa näkyy jääkauden jäljet vahvasti vielä nykyäänkin, maa jatkaa kohoamistaan. 
MITEN?  Omalla autolla (maksullinen pysäköinti), vuokra-autolla tai omalla pyörällä. Joukkoliikenne palvelee lähinnä koululiikennettä ja kulkee kerran päivässä suuntaansa. 
MILLOIN? Saltkaretin näköalatorni on avoinna vuoden ympäri.


svedjehamn

Lähteet







CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan