Slider

Ihanaa ystävänpäivää!

perjantai 14. helmikuuta 2020

helmililja virkattu norsu

Hyvää ystävänpäivää rakkaat lukijat! Sen lisäksi, että on Ystävänpäivä, on myös perjantai ja koko viikonloppu edessä :) Minä junailen aivan piakkoin Helsinkiin ja vietän siellä yhden yön. Huomenna aamulla on aikainen herätys, sillä suuntaan koulutukseen.



norsu crochet

virkattu norsu vaunulelu

Kuvissa esiintyvä virkattu norsuvaunulelu syntyi vähän puolivahingossa, sillä se oli alunperin ajateltu osaksi kolmen norsun vaunulelua. Valkoinen lanka oli kuitenkin paksumpaa kuin lelun muut norsut, joten virkkasin sittenkin valkoisen norsun ohuemmasta langasta. En raaskinut purkaa tämän norsun toista puolikasta vaan virkkasin sille vastakappaleen ja tein siitä tämän vaunulelun. Tämä suloinen lelu etsiikin nyt uutta kotia. 

Jos sinua kiinnostaa ostaa vaunulelu, laita viestiä joko tähän postaukseen tai vaikkapa Instagramissa tai Facebookissa. Norsun hintapyyntö on 13€ + postit. 

virkattu norsu

virkattu norsu

crochet virkkaaminen norsu


Olgan Farmilla

torstai 30. tammikuuta 2020

olgan farmi


Elämää Iitissä


Olen seurannut Olgan ja Tuukan elämää erityisesti Olgan blogin kautta. Temoset asuvat Iitissä, pienessä kunnassa Lahden ja Kouvolan välissä. Tuukka oli Apulanta-yhtyeen jäsen 1993-2005. (lähde) Nykyään Olga ja Tuukka toimivat Optipari yrityksessä, joka tuottaa elokuvia joista uusin elokuva - Aika jonka sain saa ensi-iltansa maaliskuussa 2020. Elokuva on tosielämään perustuva tarina huipputason esteratsastajasta Jaana Kivimäestä, jonka elämä muuttuu kertaheitolla halvauksen myötä. Olen nähnyt Yle Areenassa dokumentin ja olen kiinnostunut näkemään, millainen elokuva aiheesta on syntynyt. Olga Temonen esittää elokuvassa pääosaa eli Jaana Kivimäkeä.

Temosilla on kolme lasta, Helga, Hilma ja Torsti. Heillä ovat lisäksi toimineet sijaisvanhempina. Elokuvaprojektien lisäksi heillä on Olgan farmi, pieni kotieläinpiha. Kotieläinpihalla asustaa Temosten eläinkatras; aasi, lehmä, alpakoita, lampaita, vuohia, pupuja, hevosia, poneja  ja kanoja. Tila jota perhe asuttaa on nimeltään Marttilan tila, entinen rustholli eli ratsutila. 

Iitti Olgan farmi

Olgan farmi iitti olga temonen

Kesän roadtrip kulki Olgan farmin kautta. Kovin pitkää pysähdystä emme ehtineet tehdä, sillä meillä oli hieman kiire majapaikkaamme. Ehdimme kuitenkin käydä tukemassa kotieläinpihaa sisäänpääsymaksun verran ja katsella hieman ympärillemme - tapasimme mm. Armanin ja Carminan. Arman on pässi, joka on saanut nimensä Arman Alizadin mukaan sekä Carmina on kaunis  Welsh A ponitamma.

Iitti kotieläinpiha

valkoinen welsh poni

Tuona kesäisenä päivänä farmilla oli edelleen paljon vierailijoita paikalla, suurimmaksi osaksi perheitä nauttimassa rennonletkeästä maalaistunnelmasta. Mikä mahtava paikka vähän kehittää vastustuskykyä mullantuoksussa ja nauttia kiireettömyydestä! Hoplopit jäävät kakkoseksi sata nolla! Lapsilla oli silminnähden kivaa - ja toki hieman jännittävää, kun osaan aitauksia sai mennä sisällekin rapsuttelemaan eläimiä. Jos mietit mikä paikka olisi kiva kesällä kokea, tässä yksi erinomainen ajanviettokohde nähtäväksi yksin, kaksin tai koko perheen kera :)

welsh poni

Mikä? Olgan farmi
Mitä? Kotieläinpiha
Missä? Iitissä, 30km Kouvolasta, 45km Lahdesta ja 135km Helsingistä.
Mitä maksaa? (v. 2019) Liput 6€, suurperhelippu 30€ (2 aikuista + kaikki samassa taloudessa asuvat, omat alle 18v. lapset). Alle 1-vuotiaat vierailevat farmilla ilmaiseksi. Koko kesän kausikortti 15€/hlö.

traktori



Ensikertalaisena Matkamessuilla

lauantai 25. tammikuuta 2020

matkamessut

// lippu Matkamessuille saatu

Olin viime viikonloppuna Matkamessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Minulla oli messuseuranani roadtrip ystäväni, jonka kanssa lähdimme messuilta etsimään inspiraatiota kesän reissua varten. Matkamessut ovat Pohjois-Euroopan suurin matkailutapahtuma, joka on jokseenkin vaikea ymmärtää, että meillä täällä Suomessa pidetään tällaisia valtavia tapahtumia.

Lauantai


Jäimme Pasilassa pois junasta ja lähdimme kävelemään Messukeskukselle. Ilmeisesti sivistyksessäni on jonkinlainen aukko, sillä en ole hoksannut Messukeskuksen sijaitsevan aivan Pasilan aseman vieressä. Josta päästäänkin siihen, että visiittini Messukeskukseen oli ensimmäinen sitten eräiden Studia-messujen, joihin muistan osallistuneeni joskus koulusta. Oli siis ehkä jo aikakin käydä tutustumassa!

Olimme lauantaina Messukeskuksen ovella puolen päivän aikoihin, olin hypännyt junaan Tampereelta kympin maissa. Väkeä virtasi yhtä matkaa kanssamme kohti messuja, mutta ovilla ei kuitenkaan ollut mikään ruuhka. Ensimmäisenä lähdimme katsastamaan kotimaanmatkailun puolta. Vastaan tuli paljon tuttujen paikkojen näytteilleasettajia, mutta myös monia uusia tuttavuuksia. Keräsimme hyvän määrän erilaisia esitteitä. 



geopark

 Messuilla pääsi osallistumaan kaikenlaisiin arvontoihin ja mekin muutamiin arvontalippuihin raaputimme nimemme. Kävimme myös Maata pitkin - lavalla kuuntelemassa erilaisia tarinoita; mm. Matka halki maagisen idän Rikun, joka liftasi Suomesta aina Intiaan asti. Riku sattuu olemaan samalla vielä tuttuni ja olen seuraillut sosiaalisen median välityksellä miten heidän matkansa eteni pari vuotta sitten tehdyn reissun aikana. 

Lisäksi kuuntelimme isän (Riku) ja pojan (Ossian 7v) interreilmatkasta viime kesältä Suomesta Euroopan halki Etelä-Ranskaan. Alunperin sukulaisten iloksi tehdyt youtubevideot saavuttivat myös muiden kuin sukulaisten huomion :) Ihan kaikilta vastoinkäymisiltä ei heidänkään reissullaan vältytty, mutta harvemmin kai matkoilla kaikki menee nappiin.

Neljän maissa lähdimme kohti Helsingin keskustaa ja hotelliamme, sillä jalat ja minulla varsinkin niskat olivat väsyneet kameran kantamisesta. 

Sunnuntai 


Sunnuntaina palasimme messuilemaan vielä hetkeksi, jolloin kiertelimme ulkomaanmatkailun puolta lisää. Jätin kameran suosiolla tavarasäilytykseen ja olo olikin aika paljon kevyempi. Kiertelimme muutamat paikat, jotka olin lauantai-iltana vielä merkannut muistiin. 


Mitä messuista jäi käteen?


Mielestäni messut olivat onnistuneet - väkeä ei ollut missään vaiheessa hirveäksi ruuhkaksi asti, vaikka messuilla oli kävijöitä jopa 68000. Ruokapaikoissa oli väkeä tosin aika paljon, mutta se oli tiedossa. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja minkäänlaista hermojen kiristystä ei ollut havaittavissa, kun vertaa vaikkapa aika ajoin käsityömessuihin, joilla ihmiset saattavat tuuppia ja töniä, tukkia koko kulkuäväylän tai olla muuten vaan olla huonolla energialla.

Kulkeminen messuille oli todella kätevää, ratikoita meni Messukeskuksen edestä säännöllisesti. Vessat olivat siistit eikä niihinkään ollut pitkiä jonoja. Huomasin miettiväni Tampereen messu- ja urheilukeskusta - miksi Tampereella tila tuntuu niin paljon kolkommalta ? Muistin, että suurimmaksi osaksi Tampereella halli on urheilukäytössä, joten mitään kovin pysyviä ratkaisuja ei halliin voi rakentaa. 

Saimme myös suunniteltua kesän roadtripia ja päätimme suunnata kohti rannikkoa, käydä ainakin Tankarin majakalla, Vaasassa ja Kokkolassa ja mitä niiden väliin mahtuukaan.

Kaiken kaikkiaan messut olivat onnistuneet, pidin erityisesti kotimaanmatkailun puolesta ja Maata pitkin -teemasta. Toivottavasti molemmat aiheet saisivat enemmänkin jalansijaa matkailun saralla, sillä rakkaassa kotimaassamme on huikean paljon upeita paikkoja, joissa käydä!



matkamessut saimaa

maata pitkin


matkamessut helsinki messukeskus pasila

matkamessut kotimaanmatkailu




Helvetinjärven kansallispuisto - Helvetinkolu

perjantai 17. tammikuuta 2020

helvetinportti ruovesi

Suomessa on 40 kansallispuistoa. Helvetinjärven kansallispuisto on yksi niistä ja se sijaitsee Pirkanmaalla, Ruoveden kunnassa.
Teimme syyskuun lopulla pienen retken Helvetinjärven kansallispuistoon samalla kun kokoonnuimme yhteen viettämään mökkiviikonloppua läheistemme kanssa Virroille. Helvetinjärvi sijaitsee Ruovedellä, n. 60 kilometriä linnuntietä Tampereelta, mutta tietä pitkin n. 80 km. Jätimme auton Kankimäen pysäköintialueelle ja astelimme kansallispuistoon Helvetinportista sisään.

Kuljimme kohti Helvetinkolua ja sen nuotiopaikkaa paistaaksemme makkaraa ja hörpätäksemme kupin kahvia. Helvetinkolulla on tulentekopaikka ja päivätupa, jossa on puuliesi ja takka.  Kyseisenä lauantaina paikalla oli monia muitakin innokkaita retkeilijöitä, mutta sopu antoi sijaa rätisevän nuotion äärellä. Tuuli puhalsi melko kylmästi ja tuolloin hankkimani uusi villapaita tuli taukopaikalla tarpeeseen. 

helvetinjärvi

helvetinjärvi ruovesi kansallispuisto
Matkalla Helvetinkolulle oli monia rappusia.

Sää oli muuten oikein hyvä, varsinkin metsässä oli sopiva kulkea kun ei tuullut mutta ei tullut hikikään. (Tosin sen taukopaikalla laittamani villapaidan kuorin takkini alta aika pian pois..) Taukopaikalta jatkoimme seurueemme "nuorison" kanssa Helvetinkolua ihailemaan ja päädyimme kiipeämään sitä ylöspäin. Selvisimme kuitenkin lopulta ylös asti - alaspäin olisi ollut ehkä vielä ikävämpi mennä kolua, joka oli kapea ja kivikkoinen. Loppuseurueen suunnatessa takaisin mökille, lähdimme jatkamaan reittiä eteenpäin. Samana viikonloppuna oli partiolaisten jonkinlainen leiri, sillä Helvetinjärven poluilla tuli vastaan nuoria partiolaisia siniset huivit kaulassa. 

kansallispuisto

sammal

Helvetinjärven kansallipuisto varsinkin Helvetinkolun läheisyydessä on erittäin vaihteleva maasto. Varsinkin erilaisia portaita on alueella paljon ja Helvetinkolun nuotiopaikalle pääseminen on monen askeleen päässä. Tämä on tärkeä tieto varsinkin liikuntarajoitteisille - vaikkakin harmillista, että kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä ihailemaan alueen maisemia.


helvetinkolun päivätupa

helvetinkolun päivätupa

Visiitti Helvetinjärven kansallispuistoon oli lyhyt ja haluaisin käydä Helvetinjärvellä vielä uudelleenkin, sillä luontopolkuja ja nuotiopaikkoja on alueella monia. Alueella on myös monia järviä. Ehkäpä suuntaankin kulkuni joku toinenkin kerta Helvettiin ;) 

helvetinkolu

helvetinkolu
Helvetinkolu on Helvetinjärven kansallispuiston tunnetuin rotko.

helvetinjärven kansallispuisto ruovesi metsä

sammallampi ruovesi
Sammakkolammi

helvetinjärvi


helvetinjärven kansallispuisto


Lapaset ja hiippapipo

maanantai 6. tammikuuta 2020

hiippapipo välke novita

Hyvää alkanutta vuotta 2020! Olen saanut kerätä voimia pitkällä joululomalla ja huomenna koittaa paluu arkeen ja töihin. Loma on tullut todella tarpeeseen pitkän ja kiireisen syksyn jälkeen. Lomalla on ollut aikaa nukkua, juoda aamukahvi rauhassa, neuloa, tavata kavereita ja läheisiä, katsoa lempparisarjoja ja olla vaan. 

Tein loppuvuodesta koosteen vuoden aikana tehdyistä käsitöistä. Tämä hiippapipo ei ehtinyt aivan mukaan, sillä pipon kuvaaminen oli unohtunut joulutouhuihin. Neuloin pipon Prinsessajuttu -blogin Miran tekemällä ohjeella. Olen aiemminkin neulonut pipon kyseisellä ohjeella, silloin lopputuloksena syntyi vaaleanpunainen pipo. Tällä kertaa päätin neuloa pipon loppuun asti. 

hiippapipo

lapaset

Innostuin neulomaan pitkästä aikaa lapaset - päätin testata kiilapeukaloa. Aiemmat lapaset olen neulonut aukkopeukalolla. Löysin ohjeen lapasen neulomiseen Yhteishyvän sivuilta. Kiilapeukalo soveltuu mielestäni erityisesti vähän isompiin käsiin, jolloin peukalolle jää paremmin tilaa. Itse asiassa näiden lapasien kanssa kävi vahingossa niin, että neuloin kaksi vasemman käden lapasta, kun aloin automaattisesti katsoa samaa ohjetta kuin ensimmäisenkin lapasen kohdalla. Onneksi kiilapeukalon kohdalla virhe ei ole niin suuri, lapanen istuu kumpaankin käteen mielestäni ihan hyvin - toisin olisi aukkopeukalon kohdalla.

Lapasten kuvio on peräisin Life with Mari -blogista. Mari on käyttänyt kuviota monissa villasukissa, lapasissa sekä pipoissa. 

lapaset neulominen

Parin viikon päästä on Matkamessut Helsingin messukeskuksessa. Olemme suuntaamassa road trip ystäväni kanssa messuille hakemaan ideoita ja vinkkejä ensi kesän reissulle. En ole koskaan ennen käynyt Helsingin Matkamessuilla, Tampereen Kotimaanmatkailumessuilla kylläkin. Ajattelimme  ystäväni jäädä Helsinkiin hotelliin yöksi niin ehtii seuraavanakin päivänä käydä vielä jossain. Olisikohan Ateneumissa tai Kansallismuseossa mielenkiintoisia näyttelyitä tarjolla? Latasin Museokorttiini juuri vuodeksi taas aikaa eteenpäin.

Matkamessujen teemat ovat tänä vuonna Viro, vastuulliset elämykset sekä perhematkailu. Samalla voisin katsella ideoita Viroon, eteläiseen naapurimaahamme. Seuraavalla kerralla Tallinnaan mennessä haluaisin päästä ainakin käymään vastikään avattuun Fotografiskaan. Myös Bastionin tunnelit sekä uudelleen avattu Patarein vankila houkuttaisi. Patarein vankila oli jonkin aikaa suljettuna, sillä sisätiloissa ei ollut ilmeisesti turvallista liikkua, kun rakennus oli päässyt niin huonoon kuntoon. 



Oletko sinä neulonut viime aikoina lapasia tai pipoja? Onko kiilapeukalo sinulle tuttu? Aiotko osallistua tänä vuonna Matkamessuille?


PS. Blogin Facebook -sivuilla on käynnissä arvonta la 11.1.2020 klo 24 asti. Arvonnassa voi voittaa lipun Matkamessuille. Sain kaksi lippua arvottavaksi Matkamessuilta, sillä osallistun messuille bloggaajapassilla. Käy osallistumassa!





Valokuvauksen vuosikymmen

tiistai 31. joulukuuta 2019



Vuonna 2011 Tallinnassa. 


Olen omistanut oman kameran vuodesta 2006 lähtien. Aloitin kuvaamisen pienellä pokkarilla, jonka jälkeen hankin Canon PowerShot SX 100 IS:n. Kolmas kamerani oli Canon 500D, josta siirryin ykkössarjalaiseen eli nykyiseen Canon EOS 5D Mark II:een. 

Tietokoneellani on 77 000 kuvaa, jotka on otettu vuosina 2005-2019. Nykyinen kamerani on tainnut olla minulla kohta 4 vuotta. Samoihin aikoihin siirryin editoimaan kuvia Lightroomilla. Nykyään otan kuvat aina RAW laadulla ja jokainen kuva, jonka julkaisen blogissa on editoitu. Itse suhtauduin jossain vaiheessa kuvien editointiin jonkinlaisena huijauksena. Itse editoin kuvia hyvin maltillisesti, lähinnä valotusta ja värisävyjä, joskus rajaamalla kuvaa eri tavoin. 


2012 Helsingissä
2013 Tampereen Arboretumissa
En ole koskaan itse ollut kiinnostunut kuvien rajusta muokkaamisesta, oma rajani menee siinä että en halua lisätä kuviin mitään, joka kuvassa ei alunperinkään ole ollut. En ole kiinnostunut studiossa kuvaamisesta, mutta ymmärrän heitä, joita se kiinnostaa. Minä pidän dokumentaarisesta kuvaamisesta, hetkessä ja tilanteessa elämisestä. On ihana katsella kuvia, joissa valokuvaaja on saanut tallennettua ruudulle jonkun sellaisen hetken esimerkiksi häistä, joka on kestänyt vain ohikiitävän hetken - hymy, nauru, poskelle vierivä kyynel, katse, kosketus. 


Viimeisen kahden, kolmen vuoden aikana olen omasta mielestäni kehittynyt kuvaajana paljon. Tietenkin parempitasoinen kamera ja erilaiset objektiivit auttavat asiaa, mutta myös oma itsevarmuus kuvaajana on kehittynyt. Paljon on vielä opittavaa (varsinkin kun laitteiden teknisten ominaisuuksien opettelu on aina etonut) ja niin sen pitääkin olla. Mitä haastetta siinä olisi, jos osaisi kaiken :)

2014 Rauma
Olen vähitellen löytänyt itselle mieluisimmat kuvauskohteet ja tavat. Tykkään kuvata tapahtumia, mutta myös luontoa, kaupunkia, eläimiä - nykyään jo ihmisiäkin (monia läheisiäni on naurattanut kun kuvissa ei näy ihmisiä tai kun valokuvausvuosien alkuvaiheessa kuvasin mielummin kynttiläkippoja kuin ihmisiä :D) Viime kesänä onnistuin mielestäni yksissä häissä kuvaamaan ihmisten aitoja reaktioita ja taltioimaan häiden tunnelmaa. Tuo kyseinen hääkuvaus, 12 tunnin valokuvausmaraton oli haastava, jännittävä, mutta myös erityisen innostava kokemus. Kunpa saisin niitä kokemuksia lisää! Niinpä olenkin salaa toivonut, että seuraavan vuosikymmenen aikana voisin ehkä sivutyönä kuvata enemmän - oli se sitten tapahtumakuvausta, tuotekuvausta tai luontokuvausta. Valokuvaaminen kulkee varmasti mukanani seuraavankin vuosikymmenen ja odotankin innolla, mihin kaikkiin paikkoihin saan kamerani kanssa kulkea. 


Upeaa alkavaa vuotta 2020!
2015 Satakunta

2016 Helsinki
2017 Liesjärvi
2018 Tampere
2019 Lappeenranta

Käsityöt 2019

maanantai 30. joulukuuta 2019

virkatut herkut

Käsityövuosi 2019 alkaa lähestyä loppuaan. On aika tarkastella, millaisia käsitöitä tänä vuonna tuli tehtyä. Alkuvuodesta neuloin parit lapaset sukulaislapsille, lisäksi sain valmiiksi adventtilapaset itselleni. Niistä tuli kieltämättä niin hienot, etten ole raaskinut niitä kovin montaa kertaa käyttää :D 

Käsitöissäni oli pitkä tauko, johtuen motivaation ja inspiraation puutteesta. En nykyään enää viitsi virkata tai neuloa käsitöitä, ellei niille ole tiedossa ottajaa. Langatkin ovat niin arvokkaita, ettei niitäkään viitsi huvin vuoksi kuluttaa ilman käyttötarkoitusta. Virkkailin muutamat norsuvaunulelut ja sainpa toiveen virkatusta meduusastakin. Senkin virkkaaminen oli hauskaa, niitä voisi virkata vauvalahjoiksi vielä muitakin, sillä lähipiiriini on syntynyt ja syntyy ensi vuonnakin lisää vauvoja. 

Villasukkia saan siis neuloa jatkossakin varsinkin pieniä jalkoja lämmittämään. Loppuvuosi menikin neuloessa villasukkia - pääsääntöisesti lasten jalkoja lämmittämään. Tällä hetkellä työn alla on yhdet lapaset aikuiselle (kiilapeukaloa testasin!). Ne esittelen sitten ensi vuoden puolella! Tähän postaukseen ei myöskään ehtinyt eräs hiippapipo, jonka neuloin. 

Loppuvuodesta yritin myös ahkerammin kuluttaa lankavarastojani. Tosin siitä tuli hieman ongelmallista siinä vaiheessa, kun villasukan pohjaväri loppui ja jouduin tilaamaan sitä lisää.. Lisäksi kyseisen lankasävyn kanssa kävi vielä niin, että sävy olikin eri värjäyserää. Kyseessä ovat tämän postauksen oranssit villasukat, joiden värisävy ei onneksi kilju valokuvissa, mutta itseäni lähinnä harmitti. No, oma moka, miksi en ostanut alunperin lankaa useampaa kerää.. 

Olen tyytyväinen, että sain kuitenkin lankavarastojani hieman käytettyä ja kaappeihin ei jäänyt notkumaan lisää virkkauksia tai neulomuksia vaan ne saivat kodin heti. Jotenkin jännällä tavalla se käsityömotivaatio herää aina loppuvuotta kohden, keväällä ja kesällä kiinnostaa enemmän luonto ja valokuvaus. 

virkatut herkut

adventtilapaset

lapaset lapsille

virkattu meduusa

virkattu norsu vaunulelu

crochet elephant toy

crochet elephant

keltaiset norsut

norsuvaunulelu


virkattu isoädinneliö peitto

mökkisukat

lasten villasukat

siniset sukat vauvalle

villasukat vauvoille



villasukat lapselle

villasukat lapselle

nilkkasukat aikuiselle

villasukat vauvalle

villasukat taaperolle

tumput vauvalle

villasukat tumput



CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan