Slider

KIRJA-ARVOSTELU: Sata yötä ulkona

perjantai 15. helmikuuta 2019


// Kirja saatu arvostelukappaleena Kulttuurikustantamo Maahenki Oy:ltä

Sain arvostelukappaleeksi Liisa Louhelan kirjoittaman kirjan Sata yötä ulkona. Kirjan takakannessa kerrotaan kirjasta seuraavasti:

"Mitä tapahtuu, kun lyhyiden päiväretkien ystävä päättää viettää vuoden aikana sata yötä ulkona? Mitä luonnossa nukutut yöt antavat? Miten luonnossa vietetty vuosi vaikuttaa? Sata yötä ulkona on sekä matkakertomus että retkeilijän käsikirja: tietopaketti ulkona yöpymisestä."



Kirja on jaettu neljään osioon; sadan yön vaikutuksia, retkelle valmistautuminen, henkinen työkalupakki ja metsässä tapahtuu.

Kirjan kirjoittaja Liisa Louhela kertoo kirjassa, miten kuunteli tuttaviensa ja ystäviensä kertomuksia luontoretkiltä ja päätti rohkaistua itsekin kokeilemaan luonnossa yöpymistä - ei vain kerran - vaan peräti 100 yötä. Mielestäni kirjassa parasta oli se, että se ei antanut mitään utopistista haavekuvaa siitä, miten ihanaa on herätä teltasta auringonvalon tanssien hellästi poskipäillä ja lintujen livertäessä kauniisti vaan siinä käsiteltiin myös asioita, jotka mietityttävät retkeilyssä.

Kirjassa käydään läpi millaista retkeily on yksin, entä mitä ottaa huomioon kun mukana on lapsi(a), mitä eroa on eri vuodenaikojen välisellä retkeilyllä jne. Kirja on mielestäni hyvin realistinen, herättämättä liikaa ruusunpunaisia ajatuksia, mutta se ei myöskään "pelottele" asioilla.

Kirja on yhden ihmisen omakohtainen kokemus retkeilystä vaihtelevissa olosuhteissa eri puolilla Suomea. Kirjan lopussa on hyvä tietoisku retkeilijän varusteista.

Luin kirjan jo muutamia kuukausia sitten, mutta arvosteluni on jäänyt luonnoksiin odottamaan. Nyt kun talvi alkaa pian taittua kevääksi ja sitten mennään lujaa vauhtia kesää kohti, herää myös oma retkeilyintoni eri tavalla henkiin. Itselläni on juurikin tuo orastava into yöpyä luonnossa kun olen kuunnellut muiden tarinoita - itse asiassa minussa on sellainen tainnut olla jo aika kauan, koska muistan lapsena yöpyneeni takapihalla teltassa - joskus nukuin koko yön teltassa, joskus iski kylmyys tai jännitys niin, että oli pakko hipsiä omaan sänkyyn nukkumaan.

Luonnossa keho ja mieli rentoutuu ja itse haaveilen siitä, miten voisin ottaa luonnon osaksi elämääni ja arkeani vielä enemmän. Luonto ♥ 





Neuloosissa!

maanantai 11. helmikuuta 2019


neulominen lapanen

Olen ollut alkuvuoden taudissa nimeltä Neuloosi. Tein tammikuussa inventaarion niin puuvillalankoihini kuin villalankoihin ja tulokseksi sain lähemmäs 3 kg. Asialle piti tehdä jotain ja se jotain näkyy esimerkiksi näissä lapasissa. Neulottuani adventtilapaset hoksasin, että ei se lapasten tekeminen oikeasti olekaan niin vaikeaa! Nämä lapaset matkustavat postissa lämmittämään pieniä sormia. 

lasten lapanen

Lisäksi olen neulonut pieniä junasukantapaisia ja niitä esittelen sitten myöhemmin blogissa :) Puikoilla on tällä hetkellä eräät synttärilahjavillasukat, joita aloittelin viikonloppuna. Pinterestissä tuli vastaan nätti mökkikuvio, joten mökkeilyä rakastavalle pitää tietenkin tehdä mökkisukat. Toivottavasti mökkisukat valmistuvat suunnitellusti ja pääsen niitä vielä jossain vaiheessa kevättä esittelemään. 

neulotut lapaset


lapaset

lapaset

Mitäs teille kuuluu?

lapaset



Käyrästunturi

maanantai 21. tammikuuta 2019

käyrästunturi

Syyslomalla olin jälleen käymässä Rovaniemellä ystäväni luona. Edellisen kerran vierailin Rovaniemellä vuosi sitten, jolloin kävimme Kuninkaanlaavulla. Tällä kertaa ajoimme hieman pidemmälle - Käyrästunturille, joka on Rovaniemen ainoa tunturi. Rovaniemi näytti tutulta - sama hieman sateinen ja sumuinen kaupunki otti minut vastaansa. Säästä huolimatta oli kiva palata Rolloon ja osasin kulkea kaupungin keskustassa tottuneemmin kuin vuotta aikaisemmin. 

käyrästunturi rovaniemi

Käyrästunturi sijaitsee n. 70 km päässä Rovaniemen keskustasta Sodankylää kohti ja on Rovaniemen ainoa tunturi. Korkeutta tunturilla on n. 347m. Käyrästunturin laella sijaitsee päivätupa, jossa on kamiina, pöytä ja pari penkkiä. Saavuttaessa Käyrästunturille Niesintieltä Lapintielle, tie muuttuu hiekkatieksi. Hiekkatie kapenee entisestään loppuakohden eikä ohituspaikkoja vastaantulevien autojen varalle ole kovin montaa. Mekin ajoimme hissukseen varoen, ettei auto vain jää mihinkään jumiin tai törmää vahingossa johonkin isoon kiveen. Onneksi vastaantulijoita ei sunnuntaipäivänä ollut, vaikka hyvin pian saapumisemme jälkeen paikalle tuli metsästäjä parin koiran kanssa. Miestä emme kuitenkaan kohdanneet tämän jälkeen.



käyrästunturi rovaniemi

päivätupa käyrästunturi

Lähdimme kiipeämään kohti Käyrästunturia. Matkalla näimme melko tuoreitakin poronjätöksiä, mutta poroista emme nähneet vilaustakaan. Tosin eipä ole ihme, ihan hiljaa emme matkan aikana pysyneet ;) Mitä lähemmäksi huippua saavuimme, sitä sumuisemmaksi kävi näköalamme. Tunturin juurella ei tuullut lainkaan, mutta tunturin laella sitten senkin edestä.

Vaikka sää oli sumuinen, oli maisema jollain tavalla hyvin kaunis.

Perille päästyämme teimme kamiinaan tulen ja söimme eväät. Loggasinpa yhden geokätkökin. Ennen lähtöä haimme tupaan lisää klapeja ja siivosimme jälkemme, jotta seuraavien tulijoiden olisi yhtä miellyttävää saapua paikalle kuin meidänkin. Paluumatkalle lähtemistä ei voinut viivytellä, sillä halusimme päästä kapealta hiekkatieltä pois ennen pimeäntuloa. Ajatus jumittumisesta autolla johonkin kuoppaan ei houkutellut.

Ajellessa takaisin kohti Rovaniemeä näimme pelloilla isoja porotokkia - en ole koskaan ennen nähnyt niin monta poroa yhtä aikaa, vaikka Lapissa onkin tullut käytyä useita kertoja.

käyrästunturi rovaniemi

käyrästunturi

käyrästunturi rovaniemi

Tiesitkö, että..


  • Rovaniemi on  Suomen sekä Euroopan suurin kaupunki pinta-alaltaan.
  • Sana rova tarkoittaa metsäistä harjua tai harvapuustoista ylänköä. Sana on laina saamen kielestä, jossa roavvi merkitsee vanhaa paloaluetta tai metsäistä vaaraa tai harjua.
  • Rovaniemen nimi saamelaiskielillä on: inarinsaameksi Ruávinjargâ, pohjoissaameksi Roavvenjárga tai Roavenjárga ja koltansaameksi Ruäˊvnjargg.




käyrästunturi



Adventtilapaset

lauantai 19. tammikuuta 2019


adventtilapaset 2018

Yli kaksi viikkoa hurahti edellisestä niin että humps vaan! Nyt ollaan jo tammikuun puolivälissä ja olemme saaneet lunta mukavasti tänne Tampereellekin. 

Sain vähän ennen joulua Adventtisukkani valmiiksi ja aloitin neulomaan Adventtilapasia. Neuloin lapasen yksi kerrallaan. joten toinen lapanen valmistui vasta joulun välipäivinä. Nämä olivat ensimmäiset lapaset ikinä, jotka olen tehnyt. Jännitin aluksi, miten peukalon kanssa käy, mutta ihan hyvinhän se meni! Ajattelinkin seuraavaksi tehdä jotkut ihan "peruslapaset", jotta saa lisää harjoitusta lapasten neulomisesta. Lankakaappi tursuilee langasta - punnitsin tammikuun alussa kaikki lankani ja sitä oli yhteensä 2900g. Nyt on siis syytä kuluttaa lankaa eikä hautoa ja hamstrata sitä! (Eikä varsinkaan hankkia lisää..

adventtilapaset

adventtilapaset 2018
Adventtilapanen näyttää erilaiselta eri puolilta. 

PS. Hyvää valtakunnallista Käsityölauantaita!

adventtilapaset 2018



Siksak peitto

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

sik sak peitto

Hyvää alkanutta vuotta 2019!

sik sak peitto

Viime kesänä virkkasin peiton, joka meni sekin pukin mukana lahjaksi jouluna. Virkkasin peiton Bommix bamboo langasta ja keltainen on samaa keltaista, josta virkkasin taannoin kirahvin. jonka langan loppuminen meinasi koitua kirahvin kohtaloksi - tai ainakin vähintään muuttaa tiettyjen raajojen värin vaihtumisen joksikin toiseksi. Onni onnettomuudessa, nimittäin tuolloin Lankamaailmasta löytyi sattumalta vielä yksi löytöpussi, jossa oli muistaakseni 4 kerää kyseistä lankaa. Kirahvi valmistui ja lankaa tietenkin jäi yli - ja sitä ylijäämää yritin nyt käyttää tähän peittoon. Keltainen lanka siis merkiltään Tilda limited edition (värisävy nro 812)

Ohje kauniiseen siksak peittoon löytyi Sweet things blogista. Olen miettinyt, että voisin tehdä toisenkin siksak peiton jossain kohtaa, koska tämän virkkaaminen sujuu melkolailla "aivottomasti" kun vauhtiin on päässyt. Ei tarvitse hirveästi murehtia muusta kuin langanvärin vaihtamisesta sopivin värialoin, mikäli mielii monivärisen peiton tehdä.

sik sak peitto

sik sak peitto



Kooste vuodesta 2018

maanantai 31. joulukuuta 2018



Miten vuosi 2018 meni?


Tammikuussa joulun välipäivinä fiilistelin lumipeitettä ja kävin kuvailemassa satumaisia maisemia.
Lisäksi tammikuussa jaoin kuvia  reissulta Rovaniemellä, jolloin kävin Kuninkaanlaavulla ystäväni kanssa nauttimassa nokipannukahvit. Lisäksi esittelin Kalevalapeiton ensimmäisiä paloja.



Helmikuussa kävin Husky-ajelulla Vesilahdella ja koirien into oli silminnähtävissä. Esittelin syksyisiä maisemia Hatanpään-kartanolta, jossa kävin tutustumassa Tampere-päivänä. Mahtuipa helmikuuhun myös virkattu vaunulelukin suloisen sinisen sävyisenä.



Maaliskuussa järjestin arvonnan blogissani, sillä blogini täytti 3 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi virkkasin kolme norsuvaunulelua ja arvoin ne osallistujien kesken. Lisäksi sain viimein valmiiksi pajuneliöistä tehdyn peiton, joka onkin jäänyt vuoden yhdeksi hienoimmista virkkaustöistäni. Lisäksi esittelin Iso-Naistenjärven luontokohteen.



Huhtikuussa tapasimme Blogisisarten kanssa Helsingissä; kävimme Ateneumissa, Lushin myymälässä tutustumassa Lushin tuotteisiin ja ideologiaan sekä syömässä vielä illalla. Oli kiva tavata, toivottavasti näemme pian taas uudestaan! Lisäksi esittelin tietokoneen tiedostojen syövereihin jääneet ensilumikuvat, jotka päätyivätkin tuona jouluna joulutervehdyksiin. 



Toukokuussa jaoin kesän ämpärilistan, jossa listasin ylös asioita, joita haluaisin tehdä kesällä. Postauksen kuvat olivat yhdet vuoden onnistuneimmista, sillä kuvasin Frenckellin aukiolla koristekirsikkapuun kukkimista. Jaoin kuvia Suolijärveltä sekä Saariston rengastieltä.



Kesäkuussa julkaisin vain neljä postausta; virkkaamastani norsuvaunulelusta, Kintulammen luontopolulta, ElämysTeeri pakohuone-elämyksestä sekä luontokuvia.



Heinäkuussa nähtiin eniten postauksia, sillä kesälomalla oli viimeinkin aikaa päivittää blogia. Postasin mm. jalkakylpypommeista, jotka menivät muistamisiksi. Lisäksi esittelin setin vauvalle, johon kuului virkattu unirätti, vaunulelu sekä tuttinauha. Virkkasin myös vohvelipintaisen tiskirätin.



Elokuussa kävin vuosien tauon jälkeen Viikinsaaressa. Lisäksi kirjoitin postauksen kesäkuiselta reissulta Seilin saaren luonnosta.



Syyskuussa julkaisin vain yhden postauksen, jonka tein Pohjanmaalla vierailun inspiroimana.



Lokakuussa blogissa nähtiin kuvia Vesilahdella sijaitsevasta Laukon kartanosta. Arvostelin myös Blogisisareni Sannan Kototekoja-kirjan. Aloitin myös kesäisen roadtripin esittelyn Paavolan tammesta.



Marraskuussa kävin ensimmäistä kertaa Kätevä & Tekevä -messuilla Lahdessa ja heti perään Kädentaidot -messuilla Tampereella.  Lisäksi esittelin roadtripiltämme kohteen Hangosta ja Suomen eteläkärjestä.


Joulukuussa osallistuin jo perinteeksikin muodostuneeseen Käsityöblogien joulukalenteriin, joka itse asiassa toi blogiinkin paljon kävijöitä ja katseluita Pinterestissä. Kalenterin luukusta aukesi ohje soodakoristeisiin. Esittelin vuoden aikana otettuja kuvia ja paikkoja, joissa olin vieraillut. Sain myös viimeinkin monien vaiheiden jälkeen valmiiksi vuoden 2017 adventtisukat. Esittelinpä tietenkin myös vuoden aikana valmistuneita käsitöitä.






Onnellista vuotta 2019 kaikille!







Neulotut nilkkasukat

sunnuntai 30. joulukuuta 2018


Neuloin punkinkonttiin nämä harmaat villasukat. Lankana käytin Novitan Välke lankaa, josta tuli tukevat sukat, joita oli helppo ja kiva neuloa. Värisävy on "kallio" värisävy nro 048.

Neuloin sukat Life with Mari -blogin Marin nilkkasukkaohjeella, jolla olen aiemminkin neulonut sukkia. Tällä kertaa jätin kirjoneuleen välistä ja tikuttelin menemään sukat ihan yksivärisinä. 



Virkattuja mattoja

perjantai 28. joulukuuta 2018

virkattu matto

Virkkasin kaksi mattoa ystäville joululahjaksi. Punainen matto on virkattu matonkuteesta, joka on kirppislöytö. Kudetta jäi puolikkaan nyrkin verran jäljelle, josta ei enää riittänyt kuitenkaan yhteen kerrokseen. Valkoinen lanka on Novitan Strömsö, jota kului mattoon kaksi kerää.

Virkkasin maton "päästäni", lisäten silmukoita tasaisesti kerros kerrokselta. Strömsö -lanka oli kivaa virkattavaa, ei tarvinnut niin paljon käyttää voimaa eikä ranne joutunut niin koville. Langasta olisi voinut virkata vaikka vähän isommankin maton, niin kivaa virkattavaa se oli!

Kuvat tosin eivät ole kovin hyviä - joulukuun harmaina päivinä ennen lumentuloa valoa ei tuntunut silloinkaan riittävän kun päivä oli "kirkkaimmillaan". Hauska yhteensattuma muuten oli, että matoista tuli samankokoiset - en ollut suunnitellut sitä laisinkaan niin :)

virkattu matto strömsö matonkude

novita strömsö

novita strömsö

virkattu matto

virkattu matonkude matto



CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan