Sunnuntai, syyskuun 27. päivä oli kaunis ja aurinkoinen syyspäivä. Puut loistivat kaikissa syksyn vihreän, keltaisen, oranssin ja punaisen väreissä kun Marjo-Riitta nukkui pois.

Marjo-Riitta sairastui leukemiaan viime vuoden lopulla. Häntä hoidettiin ensin joulukuun ajan TAYSissa verisairauksien osastolla ja myöhemmin maalis–huhtikuussa TYKSissä, jossa hänelle tehtiin kantasolusiirto. Hoidoista, lääkityksestä ja kantasolusiirrosta huolimatta tauti kuitenkin uusiutui ja syyskuun alussa lääkärit joutuivat totemaan, että Marjo-Riitan tautia ei voida parantaa.

Kokemäenjoen ylittävä Keikyän riippusilta 21.9.2026

Sairaalahoitojaksojen välissä teimme Marjo-Riitan kanssa niitä arkisia pieniä asioita, joista hän nautti ja joita hoitojen ja taudin tuomien rajoitusten puitteissa voitiin tehdä. Lähes viimeiseen asti teimme pieniä retkiä lähiseudulle, kävimme kukkaostoksilla, hoidimme pientä puutarhaamme ja tarkkailimme pihapiirin lintuja sekä aidan takana istuvaa jänistä. Marjo-Riitta sai iloa myös käsitöiden tekemisestä, neulomisesta ja ompelusta.

Syyshortensia Keikyän kirkon pihalla 21.9.2026

Kaikeksi onneksi Marjo-Riitta oli tilanteeseen nähden hyvävointinen ja toimintakykyinen pitkään ja kykeni nauttimaan hänelle tärkeistä asioista. Hänen vointinsa alkoi heiketä vasta lähtöä edeltävänä iltana ja lopulta hän lähti kuten halusi, rauhassa kotona, minun ja rakkaiden lemmikkiemme läsnä ollessa.

"Vituttaisi vähemmän jos olisi paskempi elämä", Marjo-Riitta totesi viimeisten viikkojen aikana pariin otteeseen. Hän oli opiskellut varhaiskasvatuksen opettajaksi, mutta vaihtanut alaa ja opiskellut markkinointia ja viestintää ja juuri päässyt unelmatyöhön, jossa hän pääsi työskentelmään luonnon ja retkeilyn markkinoinnin parissa. Keväällä 2025 olimme hankkineet unelma-asunnon rivitalosta, jonka takapihalle Marjo-Riitta pystyi perustamaan pienen puutarhan. Marjo-Riitta saavutti paljon pieniä ja suuria asioita joista hän oli unelmoinut, mutta kaikkien suureksi suruksi hän ehti tästä elämästä nauttimaan aivan liian lyhyen aikaa.

Kokemäenjoen ylittävä Säpilän riippusilta 21.9.2026

Marjo-Riittaa voi muistaa lahjoittamalla luonnon- tai eläintensuojeluun tai syöpätutkimukseen sekä lähtemällä retkelle kotimaan luontoon tai matkakohteisiin. "Miksi lähteä ulkomaille kun Suomessakin on niin valtavasti hienoja kohteita niin että kaikissa ei ehdi käydä", Marjo-Riitta on sanonut.

Marjo-Riittaa jäävät kaipaamaan laaja ystäväpiiri ja läheiset, lemmikit ja puoliso.

Marjo-Riitan kameralla ottama viimeinen kuva, Myllysaaren kävelysilta Valkeakoskella 23.9.2026

Kallon & Säpin majakat

 Kallon majakka Porissa

Kesän 2023 roadtripilla vierailtiin kahdella majakalla, jotka olivat itselleni uusia tuttavuuksia: toinen niistä oli Kallon majakka Porissa. Kallon majakka on siitä erikoinen majakka, että sen viereen voi ajaa autolla. Marjaniemen majakka Hailuodossa on vastaava - senkin viereen voi ajaa autolla. Mielestäni majakalle kuuluu matkustaa veneellä, merimatka on osa retkeä.

Kallon majakka sijaitsee Porin Mäntyluodossa, nykyinen rautaelementeistä koottu kahdeksankulmainen majakkatorni ja sen kyljessä oleva puurakenteinen loistonhoitajan asunto on rakennettu vuonna 1903 arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan. Kallon majakan jatkeena on punainen loistonhoitajan asunto. Ensimmäinen loistokoju Kallon saarelle pystytettiin vuonna 1884. Sen valo sytytettiin ensi kerran 15. syyskuuta 1885.

Majakan kupeessa on kahvila Café Kallo, joten samalla voi nauttia upeista merinäköaloista kahvikupillisen ääressä.

Säpin majakka - Säppi, Sabbon, Säbben, Sebbskär, Sebskär, Säbbskär ja Säbbskärholm

"Säppi -nimen arvellaan periytyvän saarella joskus asuneelta Sibbe -nimiseltä mieheltä.  Säpistä on käytetty vuosien saatossa montaa eri nimeä. Majakkasaari on noin 12 kilometrin päässä Eurajoen Luvian rannikolta länteen, keskellä Selkämeren kansallispuiston puhdasta saaristoluontoa.

Säppi oli menneinä vuosisatoina Ruotsin ja Pohjanmaan välisen laivareitin varrella.  Tämän johdosta Säppi oli laivoille hyvin tärkeä maamerkki.  Porin porvarit rakensivat Säppiin merimerkin todennäköisesti vuonna 1779.   Riukukaasa oli koottu pitkistä riu'uista eli saloista ja se oli noin 18 metriä korkea.  Kaasan huipulle oli nostettu tynnyri.  Pimeinä aikoina kaasan lähellä poltettiin myös avotulta laivojen ohjaamiseksi oikealle reitille.

Hänen Keisarillinen Majesteettinsa antoi vuonna 1851 luvan rakentaa Säpin luodolle, Reposaaren luotsiaseman sisääntuloväylälle, tunnusmajakan. Arkkitehti Axel Hampus Dahlströmin piirustukset Säppiin rakennettavasta valomajakasta valmistuivat helmikuussa vuonna 1871.  Majakan lisäksi Dahlström piirsi majakkamestarin ja vanhemman majakanvartijan talon, kahden nuoremman majakanvartijan talon, leivonta-, pesu- ja saunarakennuksen, ison varastorakennuksen kellareineen sekä kaksoiskäymälän.

Valomajakan rakentaminen alkoi keväällä 1873.  Majakkatorni rakennettiin Säpin saaren läntiselle rannalle, mereltä Porin satamaan johtavan kulkuväylän varrelle.  Rakennusalustana oli tukeva kallio ja rakennusaineena punaisia tiiliä. Majakan huippuun hankittiin Ranskasta valolaitteisto linssistöineen.  Punnuksilla toimiva koneisto antoi laitteistolle pyörimisliikkeen.  Polttoaineena oli ensin naurisöljy, sitten petroli. Vuonna 1904 vaihdettiin lamppu Forselles petrolikaasuttimeen ja 23.10.1930 siirryttiin petrolikaasutinpolttimoon.  Majakan alkuperäinen valolaite oli käytössä 1962 asti, jolloin laitteisto purettiin ja sen tilalle asennettiin Hailuodon Marjaniemen majakasta poistettu automaattinen, asetyleenikaasulla toimiva valolaitteisto.  Vuonna 1988 asennettiin energialähteeksi tuuligeneraattori ja vuonna 1995 aurinkopaneelit, jotka antavat loistoon 60 Watin tehon.

 

Vuonna 1962 majakka automatisoitiin, jolloin majakan henkilökunta jätti lopullisesti Säpin majakkasaaren."

Venekyyti Säpin majakkasaarelle lähti Kuuminaisista, kalastusvenekuljetuksella. Venematkan kesto oli puolisen tuntia. Saaressa meillä oli hyvin aikaa käydä majakassa ja kierrellä aluetta muuten vaan. Harmiksemme emme hoksanneet, että saaressa on grillikatos, jossa olisi voinut paistaa vaikkapa eväsmakkarat.

Sää suosi meitä ja oli upea retkipäivä. Saarella on mufloneita, mutta emme onnistuneet näkemään niitä - joku toinen vierailijoista tosin oli ollut onnekas.

Blogikirjoituksessa käytettyjä lähteitä:

Visit Eurajoki

Säpin majakka

Wikipedia: Kallon majakka

♥

Valmistuneita käsitöitä

 En ole pitkiin aikoihin esitellyt valmistuneita käsitöitä. Suurin osa on mennyt lahjoiksi ja lahjojen kuvaaminen on jäänyt viime tippaan tai unohtunut kokonaan :D Osa valmistuneista on jo useamman vuoden takaa, joten on jo aikakin saada ne blogiin :)

Paapii Myyry-paita koossa 104 cm. Kangas kirppislöytö ja kuosi tuntematon.

Juhla Mokka -villasukat. Lankana Novita 7 veljestä. (Oli muuten haastavimmat villasukat ikinä!) Ohje villasukkiin tässä.

Kuusikko -pipo. Lankana Gjestal Janne. Ohje pipoon tässä.

Strömsö -neule koossa XXL. Lankana Drops Karisma. Ohje neuleeseen tässä.

Takatalvi -pipo vauvalle. Lankana ehkä Sandnes Garn. Ohje pipoon tässä.

Jotain niin oikeaa -lapaset. Lankana Novita 7 veljestä. Ohje Niina Laitisen kirjasta "Satumaiset silmukat".

Junasukat. Lankana House -lanka Estiva Silky 100 g sävyssä Green Almond 12933.

Vanessa -villasukat. Lankana Gjestal Janne. Ohje Lankamaailman sivuilta, ohjeen tekijä Sari Kotkavalkama. Ohje täällä.

Räsymatto -villasukat koossa 38/39. Lankana Gjestal Janne. Ohje Lankaa puikoissa -blogista. Taaperon villasukat. Lankana Gjestal Janne. Ohje Life with Mari -blogista.

♥

Jokioisten museorautatie - Minkiön ja Humppilan asemat

 Jokioisten  museorautatie

Jokioisten museorautatie on 14 km pitkä rautatie Jokioisten ja Humppilan kuntien alueella Lounais-Hämeessä. Museorautatien asemat sijaitsevat Humppilassa, Jokioisilla ja Minkiössä. Minkiön asemalla toimii lisäksi kahvio ja matkamuistomyymälä.

Jokioisten museorautatie on ainoa nykypäiviin saakka säilynyt, yleiselle henkilö- ja tavaraliikenteelle avoinna ollut kapearaiteinen rautatie. Raideleveys on vain 750 mm eli vajaa puolet valtion rataverkon raideleveydestä.

Jokioisten rautatie avattiin vuonna 1898, ja se kulki Humppilan rautatieasemalta Jokioisten kautta Forssaan. Vuonna 1954 radalla lakkautettiin henkilöliikenne ja vuonna 1974 tavaraliikenne. Samana vuonna rautatiestä purettiin seitsemän kilometrin osuus Forssasta Jokioisten asemalle. Seuraavana vuonna, 1975, purettiin kahdeksan kilometrin osuus Minkiöltä Humppilaan. Museoliikenne aloitettiin uudelleen vuonna 1978 ja Minkiö-Humppila välisen rataosuuden jälleenrakentamisesta alettiin keskustella 1980-luvulla ja rataosuus toteutettiin vuosina 1992-1994. Museojunaliikenne palasi Minkiön ja Humppilan välille 5.6.1994.

Humppilan asema

Humppilan nykyinen asemarakennus on siirretty Kälviältä joulukuussa 2018. Humppilan aseman aiempi asemarakennus oli pienempi , entinen Huovintien seisakerakennus. Rakennus kuljetettiin nykyisen Kokkolan alueelta joulukuussa 2018 ja kunnostettiin sekä entisöitiin kevään 2019 aikana.

Humppilan aseman asemarakennus on alunperin Kälviän Riipan asemarakennus.

Minkiön asema

Minkiön rautatieaseman asemarakennus on rakennettu vuonna 1898, samanaikaisesti Jokioisten rautatien rakentamisen kanssa. Liikennepaikkaa on kutsuttu alusta asti Minkiöksi, vaikka Minkiön kylä sijaitsee n. neljä kilometriä asemalta etelään. Puhekielessä liikennepaikkaa kutsuttiin Kiipun laituriksi.

Extempore piipahdus

Kesällä 2022 matkalla Forssaan, bongasin Humppilan ja Minkiön asemat. Pitihän niitä käydä sitten ihmettelemässä ja ihailemassa. Minkiössä kävi vielä hauska sattuma, että museojuna pysähtyi Minkiössä, ennen kuin se lähti paluumatkalle takaisin Humppilan suuntaan. Oli hauska seurata puuklapien lastaamista veturin kyytiin.

Minkiön asemalla oli kahvila auki, joten kuumana kesäpäivänä oli mukava nauttia kylmää juotavaa.

Minkiön asema sai ylleen punamultavärin 1980-luvun alussa.

Lähteet

Jokioisten museorautatie

Wikipedia

Mediajuttuja

Yli 100-vuotiasta asemarakennusta oltiin viemässä Museorautatielle – siirto tyssäsi viime tipassa suojeluanomukseen 2.10.2018

"Miksi nyt päivän varoitusajalla heitetään kapuloita rattaisiin?" – Museorautatieyhdistys tyrmistyi asemansiirron kaatumisesta kalkkiviivoilla 2.10.2018

Riipan asema saapui onnellisesti perille – Humppilassa ryhdytään pian kunnostustöihin 12.12.2018

♥

Söderskärin majakka

Riippusillan toisessa päässä luodolla on luotsitupa.

Söderskärin majakan historia

Söderskärin majakka (ruotsiksi Söderskär fyr) sijaitsee Suomenlahdessa, Porvoon uloimmassa saaristossa, Mattlandetin saarella. Söderskärin majakka on rakennettu vuonna 1862. Saarella on ollut jo 1700-luvulla majakka, mutta se on tuhoutunut. Vuonna 1825 saarelle rakennettiin pooki eli valaisematon majakka, mutta se tuhoutui myrskyssä vuonna 1847.

Albert Edelfelt teki majakkaan alustavat piirustukset, jotka Ernst Lohrmann valmisteli lopullisesti. Lohrmann (1803-1870) oli saksalaissyntyinen suomalainen, kirkkoihin ja julkisiin rakennuksiin erikoistunut arkkitehti. Hän oli erityisesti kiinnostunut uusgoottilaisesta tyylistä rakennustaiteessa, jolle tyypillisiä piirteitä ovat veistoskoristelut, kolmiosainen sisäänkäynti, kapeat ja korkeat tornit sekä pyöreät, koristeelliset ruusuikkunat.

Nykyinen majakka on rakennettu harmaagraniitista ja tiilistä, sillä harmaagraniittia riitti vain kahdeksaan metriin saakka ja loppuosa majakasta on tiiltä. Syytä ratkaisulle ei tiedetä, mutta on epäilty kiirettä saada majakka valmiiksi tai kustannusyitä - tiili oli halvempaa kuin harmaagraniitti.

Söderskärin majakka on yksi kolmesta säilyneestä kahdeksankulmaisesta majakasta (kaksi muuta ovat Norrskärin ja Russarön majakat). Tiilestä tehtyjä majakoita on Suomessa neljätoista.

Karttapaikan kartta Söderskäriltä.

Ylistaron kirkko on Ernst Lohrmannin suunnittelema.

Ernst Lohrmann on suunnitellut myös Lapväärtin kirkon.

Majakkasaaren elämää

Saarella oli majakkamestari ja kolme majakanvartijaa, jotka asuivat saarella ympäri vuoden. Heitä varten rakennettiin majakanvartijoiden punainen asuintalo ja maakellari. Saari sai saunan vuonna 1876 ja majakkamestarin talo valmistui vuonna 1911. 

Söderskärin luodot saivat myös luotsilaitoksen, jonka luotsitupa rakennettiin alunperin Kokkomaan luodolle. Luotsitupa siirrettiin Bastulandenille Suomen suurruhtinaskunnan venäläishallinnan aikana.

Söderskärin majakka automatisoitiin vuonna 1957, jolloin myös majakanvartijat poistuivat saarelta. Majakka sammutettiin kokonaan vuonna 1989.

Jatkosodan aikana (1941-1944) majakan toisessa kerroksessa oli suomalainen ilmatorjuntayksikkö sekä lennätin- ja puhelinkeskus, jossa työskenteli kaksi Lotta Svärdin lottaa. Majakkaa hyödynnettiin ilmavalvonnassa ja siellä oli kymmeniä sotilaita puolustautumista varten. Jatkosodan aikana majakanvartijoiden talossa toimi sotilaskoti.

Söderskär on luonnonsuojelualueella

Söderskärin ja sen lähialueet rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi 1930. Lintujen pesimisaikana 1.5.-31.7. saarelle järjestetään vain opastettuja retkiä ja omaehtoinen retkeily on kielletty. Maihinnousu on sallittu pesimisajan ulkopuolella.

Söderskärin majakka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä sekä merenkulun ja tekniikan historian että rakennus- ja käyttöhistoriansa kannalta. Majakka on rakennussuojeltu 2010. Majakan omistaa EW Finland Oy ja se on vuokrannut majakan sekä sen ympäröivät rakennukset Metsähallitukselta kesäkuuhun 2026 saakka. EW Finland hakeutui konkurssiin kesällä 2024. Tarina ei kerro, kenen omistuksessa majakka on nykyään.

Retki Söderskäriin

Majoituimme toisen yön Porvoossa, Hotelli Poukamassa, jotta pääsisimme sujuvasti aamulla kohti Sipoon Kalkkirantaa. Kävimme matkalla kaupassa hakemassa iltapalaa sekä seuraavalle aamulle aamupalaa. Hotelli Poukamassa oli muistaakseni mahdollisuus aamupalatarjoiluun, mutta lähtömme kohti Sipoota oli melko aikaisin, ettemme olisi ehtineet aamupalalle.

Venekuljetus Sipoon Kalkkirannasta lähtisi 9.15 ja olisi perillä n. 10.45. Majakkasaarella olisi aikaa reilun tunnin verran kierrellä ja käydä majakalla. Matkasimme saarelle Pörtö Linen Sibbe -veneen kyydissä. Sää oli poutainen ja puolipilvinen.

Päästyämme majakkasaarelle pääsimme tutustumaan majakkaan omaan tahtiin. Majakan eri kerroksissa oli kuvia ja tietoa majakkasaaren elämästä, majakanvartijoista ja luotseista. Lisäksi majakassa oli Tove Janssonin muumitaidetta.

Tove Janssonille meri oli rakas paikka ja erityisesti Klovharu, joka sijaitsee Pellingin saaristossa. Söderskärin majakan on sanottu inspiroineen Tovea muumitalon ulkomuodossa, mutta ilmeisesti muumitalo on kaiketi saanut muotonsa Glosholmin majakasta, joka sijaitsi Pellingissä, muutamia kilometrejä Söderskäristä itään. Glosholmin majakka räjäytettiin, sillä ei haluttu vihollisen hyötyvän majakasta paikantamisessa.

Söderskärissä ei ollut kahvilaa tai muitakaan palveluita, mutta onneksi oli kuivakäymälä. Koska olimme majakkasaarella lintujen pesimäaikaan, piti olla tarkkana mihin astui, sillä alueella oli runsaasti lintujen pesiä (ja myös jätöksiä). Saarella oli laitettu ohjausnaruja ohjaamaan kulkua ja mahdollistamaan linnuille rauhan pesiä.

Istahdimme syömään eväitä vielä ennen kuin vene kuljettaisi meidät takaisin Kalkkirantaan.

60 metriä pitkä riippusilta yhdistää Mattlandetin ja Bastulandetin toisiinsa.

Blogitekstissä käytetyt lähteet

Museovirasto

Wikipedia

Itäväylä.fi

Yle

Wikipedia: Gotiikka

Erns Lohrmann

Glosholmin majakka

♥

Savukosken museosilta on vanha rajasilta

 

Ahvenkosken voimalaitos näkyy taustalla.

Käytyämme Strömforsin ruukilla, jatkoimme Porvooseen yöksi. Toimin apukuskina ja huomasin kartalla sattumalta paikan nimeltä Savukosken museosilta. Päätimme pysähtyä sillan luona. Saavuimme sillan luo Vanhan Viipurintien kautta etelästä, mutta sillalle pääsee myös Savukoskentien kautta, jolloin kartan mukaan ohittaa vuoden1918 sisällissodan päättymisen muistomerkin ja Ahvenkosken linnoituksen muinaisjäännökset.

Heinäkuisena arkipäivänä silta oli hiljainen, ketään ei tullut vastaan. Kävelimme siltaa pitkin Pyhtään suunnasta toiselle puolelle, mutta emme pidemmälle, koska piti ehtiä Porvooseen.

Ruotsinpyhtään ja Pyhtään raja kulki keskellä vesistöä.

Savukosken museosilta kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin

Savukosken silta sijaitsee Pyhtään ja Loviisan rajalla. 14 metriä pitkä silta on avattu vuonna 1927, jolloin silta oli osa Viipurin ja Helsingin välistä maantietä. Vuosina 1743-1809 paikalla on ollut Ruotsin ja Venäjän valtioiden raja. Savukosken silta on rakenteeltaan harvinainen yksinivelinen teräsbetonin kaarisilta, jonka vuoksi sitä on sanottu rakenteeltaan maailman ensimmäiseksi. Sillan on rakentanut tanskalainen Christiani & Nielsen. Savukosken silta jäi pois käytöstä, kun uusi maantie valmistui Ahvenkosken voimalan alapuolella vuonna 1967. Silta vihittiin museosillaksi 1984.

Pyhtää ja Ruotsinpyhtää

Jos olet joskus ihmetellyt samaa kuin minä, miksi on olemassa Pyhtää ja Ruotsinpyhtää, niin se liittyy vanhoihin valtion välisiin rajoihin. Ahvenkoskesta tuli vuonna 1743 Turun rauhan myötä Ruotsin ja Venäjän välinen raja lähes 70 vuodeksi (vuodet 1743-1809). Pyhtää jaettiin kahtia, Ruotsille jäänyt osa sai nimeksi Ruotsinpyhtää (ruotsiksi Svenska Pyttis, myöhemmin Strömfors) ja Venäjän puoleinen osa sai pitää Pyhtää nimen. Knoppitiedon mukaan rajasillan ruotsinpuoleisessa päässä on ollut täisauna, jossa venäläiset joutuivat käymään mennessään asioimaan rajan yli.

Tämän jutun kirjoittamisessa käytetyt lähteet

Savukosken museosilta

Pyhtään historia

Tiehallinto

Karttapaikan kuva Savukosken museosillan ympäristöstä.

Kesän 2022 roadtripin muut postaukset

Strömforsin ruukki - suomen vanhimpia rautaruukkeja

Haukkavuoren näkötorni rakennettiin alunperin näkötorniksi

Kansallinen kaupunkipuisto Sapokan vesipuisto - entinen hyppyrimäki

Katariinan meripuisto Kotkassa - entisestä öljysatamasta upeaksi virkistyspaikaksi

Salminlahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiohjelman Suomenlahden rannikon valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin

Haminan ympyräkaupungissä huokuu historia

♥