Huh, olisikohan viimeinkin aika saada tämä Saariston Rengastie -saaga päätökseen! Tässä reissumme viimeinen etappi; Naantali, Masku ja Askainen. Jättimegapitkäpostaus tiedossa! 

Naantali

En ollut käynyt aiemmin Naantalissa, mutta olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Poikkesimme Naantalin kirkossa, joka oli hyvin avarantuntuinen ja muutenkin kaunis. Kävellessä kirkolle näimme perheitä kävelemässä jälkikasvuineen (ja rattaineen) kohti Muumimaailmaa, joka ilmeisestikin oli aukeamassa niihin aikoihin.

Naantalin historiaa

"Naantali on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista. Se perustettiin keskiajalla birgittalaisluostarin ja sen kaupunkia edelleen hallitsevan kirkon ympärille. Kaupungin perusti kuningas Kristofer Baijerilainen, joka siirsi alun perin Maskun Karinkylään perustetun (1438) luostarin Naantalin kirkon yhteyteen vuonna 1443. Luostarille myönnettiin oikeudet kaupankäyntiin, ja kaupunki alkoi kasvaa sen ympärille. Kaupungista tuli myös merkittävä pyhiinvaellusten kohde. Naantalin vaakunan kirjaimet vg tulevat Karinkylässä sijainneen luostarin synnyinpaikan latinankielisestä nimestä Vallis gratiae (Nådendal, ’Armon laakso’).

Luostari suljettiin 1500-luvulla uskonpuhdistuksen jälkeen. Tämä merkitsi kaupungille suurta lama-aikaa, jonka aikana kaupunki tunnettiin luostarin perintönä lähinnä kudotuista sukistaan. Lamaa kesti 1700-luvun puoleen väliin saakka. Tällöin kaupunki sai tullipuomin ja tullikamarin." (lähde)

Kiertelimme Naantalia, mutta putiikit olivat vielä kiinni niihin aikoihin, joten keskityimme ihailemaan kaunista vanhaa kaupunkia. Tuli ihan Porvoo mieleen!

Naantalin kirkko sisältä.

Merimasku

Teimme expemporereissun Merimaskun kirkolle, jonka bongasimme automatkalla. Kirkko ei ollut avoinna vielä tuohon aikaan, joten kiertelimme kirkkomaalla. Olisi ollut mielenkiintoista päästä näkemään kirkko myös sisältä.

"Kuten nimikin kuvastaa, Merimasku kuului alun perin seurakunnallisesti Maskuun. Matkan pituuden ja hankalien kulkuyhteyksien vuoksi Merimasku liitettiin kuningas Juhana III:n antaman määräyksen nojalla Naantaliin vuonna 1577. Koska vesi- ja tieyhteydet Naantaliinkin olivat hankalat, saatiin Merimaskuun toivottu oma kirkko ja pappi vuonna 1648.

Merimaskun ensimmäinen kirkko oli puusta rakennettu ja varsin vaatimaton. Ison Vihan päättymisen jälkeen alkaneen jälleenrakennuksen aikakauden myötä Merimaskuun rakennettiin entistä suurempi eli nykyinen kirkko, joka valmistui vuonna 1726.

Kirkon rakentajaksi mainitaan Merimaskun Killaisten isäntä Carl Jacobsson eli Kalle Jaakonpoika. Kalle Jaakonpojan muistolaatta on Merimaskun hautausmaan läpikäytävässä.

Kirkossa on tehty perusteellisia korjaus- ja parannustöitä vuosina 1831-1833 ja 1953-1954. Kirkon ulkolaudoitus on vuodelta 1833. Kirkon sisäseinien pystylaudoitus on myös peräisin vuosien 1831-1833 korjauksesta. Seinät on vuonna 1850 maalattu juovituksin marmoripinnan kaltaiseksi. Marmoria muistuttava maalipinta on uusittu 1954. Paanukatto on vuodelta 1956.

Ikkunaruudun läpi näkyy Merimaskun kirkon kellotapuli. Kellotapuli on alkuaan ollut kirkkomaan sisäänkäytävänä. Se on rakennettu puusta vuonna 1769, vuosiluku löytyy myös eteläoven sisäpielestä. Tapulissa on kaksi kelloa. Isomman kellon on valmistanut kellonvalaja Ambrosius Ternandt Turussa vuonna 1696 ja siinä on kirjoitus ”Gloria in excelsis Deo” (Kunnia Jumalalle korkeuksissa), sekä ”Kommer och låter os gå uppå Herrans berg till Iacobs gudz huus” (Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Jes.2:3). Pienempi kello on vuodelta 1734." (lähde)

Merimaskun kirkko

Askaisten kirkko

Merimaskusta jatkoimme Askaisiin ja Askaisten kirkolle, jonka lähistöltä löytyy myös geokätkö. Kävimme tietenkin loggaamassa kätkönkin samalla.

"Askaisten kirkko on 1600-luvun suurvalta-aikaa edustava kivinen kirkkorakennus Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella Varsinais-Suomessa. Kirkon vierellä on erillinen kellotapuli vuodelta 1779.  Kirkon tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta se on rakennettu samalla paikalla olleen puisen kirkon tilalle ja sen nykyinen ulkoasu on peräisin kenraalikuvernööri Herman Klaunpoika Flemingin teettämästä uudistuksesta vuodelta 1653. Fleming oli Louhisaaren kartanon omistaja ja kirkko rakennettiin kartanon kappelikirkoksi.  Vuonna 2009 Museovirasto määritteli Louhisaaren kartanon ja Askaisten kirkon yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. (lähde)

Kirkon irtaimisto

Saarnastuoli on tarinan mukaan tuotu Saksasta sotasaaliina Herman Flemingin toimesta. Toisten tietojen mukaan sen on tehnyt tilauksesta flensburgilainen hovipuuseppä Claus Gabriel. Kirkossa on kolme kynttiläkruunua, joista kuorissa oleva on Suomen marsalkka Mannerheimin Askaisten kirkolle jo vuonna 1928 lahjoittama. Kynttiläkruunu oli Mannerheimilla Helsingissä ja luovutettiin Askaisten kirkkoon hänen kuolemansa jälkeen. Käytävällä keskimmäisenä oleva kruunu on vanhin, se on ostettu 1684 ja lähinnä ovea on vuonna 1733 lahjaksi saatu kynttiläkruunu.

Kirkon sisustukseen kuuluu myös vuonna 1823 seurakunnan nuorilta miehiltä lahjaksi saatu kaappikello alttariseinällä. Alttarivaatteet ovat vuodelta 1983, niiden suunnittelija on askaislainen taiteilija Hulda Potila. Askaisten kirkossa on useita hautausvaakunoita. Kuorissa vasemmalla sivuseinällä on vuonna 1687 kuolleen Kustaa Flemingin hautausvaakuna ja oikealla sivuseinällä eversti Kristian von Stefgrenin hautausvaakuna vuodelta 1695. Urkuparven takaseinällä urkujen oikealla puolella on vuodelta 1668 oleva Juhana Freytagin hautausvaakuna.

Aatelisten tapoihin kuului, että hautajaisiin osallistuivat edustajat vainajan kahdeksasta isän- ja kahdeksasta äidinpuoleisesta suvusta. Hautaussaatossa kannettiin vainajan hautausvaakunaa ja sen perässä näiden kuudentoista esivanhempien sukujen hautausvaakunoita. (lähde)

Askaisten kirkko.

Askaisten kirkko oli poikkeuksellisen "raikas", vaikka kirkon penkit ja irtaimisto oli muuten hyvin tummasävyistä. Todella kaunis kirkko kaiken kaikkiaan!

Askaisten kirkossa on lukuisia hautausvaakunoita seinillä.

Mannerheim -suvun hautakappeli

"Mannerheimin suvun hautakappeli on Carl Ludvig Engelin suunnittelema, ja sen rakennutti kreivi Carl Erik Mannerheim, joka omisti silloin (1823) Louhisaaren kartanon. Marsalkka Mannerheim antoi restauroida kappelin vuonna 1935, sen yhteydessä rakennukseen tehtiin ikkuna, tuhkauurnien paikat ja istutuksia sen ympärille. Mannerheim kävi Askaisissa vielä vuonna 1945 ja ainakin tuolloin ajatteli tulevansa haudatuksi sukuhautaan, koska hän sanoi tulevansa seuraavan kerran tykinlavetilla. Hän ei ollut kuitenkaan erikseen antanut määräystä hautapaikastaan eikä hautaus Askaisiin siten toteutunut.

Mannerheimin hautakappelin rakennuttajan leski Vendla Sofia Mannerheim oli luonnon ystävä ja kiinnostunut puutarhanhoidosta eikä halunnut tulla haudatuksi suvun kellariholviin, vaan kirkkomaalle.

Askaisten sankarihautojen muistomerkin on suunnitellut Markku Ekblom ja se on pystytetty vuonna 1951." (lähde)

Mannerheim suvun hautakappeli.

Louhisaaren kartano

Louhisaaren kartano

Päivän toiseksi viimeinen kohde oli Louhisaaren kartano, joka oli yksi omista must see -kohteistani, olinhan ihaillut kartanosta otettuja kuvia ja jollain tavalla koen suurta viehätystä kartanoihin. 

Saapuessamme kartanolle oli sinne löytänyt tiensä moni muukin. Yksi rakennuksista oli huputettu, joka hieman harmitti valokuvauksen kannalta. Kiertelimme kartanoalueella ja olisimme osallistuneet opastetulle kierrokselle, mutta niiden aikataulussa kävi jokin kommunikaatiokatkos. Meille annettiin kahdenlaista tietoa opastetun kierroksen alkamisesta ja kun olimme menossa hieman ennen oletetun kierroksen alkua odottelemaan niin kävikin ilmi, että kierros olikin alkanut aiemmin ja meillä olisi edessä odottaminen jälleen. Emme sitten jaksaneet jäädä odottelemaan vaan kahvihampaankolotuksen vuoksi lähdimme kahvittelemaan läheiselle kahvilalle ja kohti Ritaripuistoa.

"Louhisaari kuului Fleming-suvulle noin vuodesta 1450 vuoteen 1791 ja Mannerheim-suvulle vuodesta 1795 vuoteen 1903. Se on Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäkoti. Kartano päätyi vuonna 1961 Suomen valtion omistukseen ja Muinaistieteellisen toimikunnan eli nykyisen Museoviraston hallintaan. Päärakennus sivurakennuksineen restauroitiin ja avattiin museoksi sisustettuna yleisölle 1. kesäkuuta 1967.

Vuonna 1655 valmistunut kartanon päärakennus on yksi Suomen harvoista italialaisesta palladiolaisesta arkkitehtuurista vaikutteita saaneista linnoista. Suurvalta-ajalta on Suomessa vain kaksi ylhäisaatelin arkkitehtuurioppien mukaan rakennettua kartanoa: Louhisaari ja sitä hieman nuorempi Suur-Sarvilahden kartano, joka on tyylillisesti hollantilaista klassismia. Louhisaaren päärakennuksen ja sivurakennukset rakennutti Herman Klaunpoika Fleming. Samaan aikaan Fleming rakennutti myös Askaisten kirkon kartanon kappelikirkoksi." (lähde)

Pienoismalli Louhisaaren kartanoalueesta

Louhisaaren kartanolta suuntasimme viimeisenä Ritaripuistoon, aivan kartanon lähistölle.

Ritaripuisto

"Askaisten Ritaripuisto on Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella sijaitseva puisto ja muistomerkkialue. Ritaripuisto sijaitsee Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäkotina tunnetun Louhisaaren kartanon läheisyydessä, Askaisten kirkon vierellä

Ritaripuisto on perustettu Mannerheim-ristin ritarien sekä suomalaisten sotaveteraanien kunniaksi. Puiston keskustassa on ritariristin muotoon hakattu kunniakivi ja jokaisella Mannerheim-ristin saaneella ritarilla on puistossa oma muistokivensä. Puisto perustettiin Askaisten kunnanjohtajan Pekka Määttäsen aloitteesta.

Arkkitehti Bey Hengin suunnitteleman aluekokonaisuuden pinta-ala on n. 3400 neliömetriä. Alueen rakennustyöt aloitettiin syyskuussa 2006 ja ne toteutettiin Museoviraston ohjein sekä valvonnassa. Puisto toteutettiin kymmenien yritysten ja satojen yksityishenkilöiden tuella.

Ritaripuiston avajaiset olivat 2. kesäkuuta 2007, josta lähtien vuosijuhlaa on vietetty Mannerheimin syntymäpäivää (4. kesäkuuta) seuraavana lauantaina." (lähde)

Ritaripuisto.

Ritaripuisto Askaisissa.

Kaikki aiemmat Saariston rengastie postaukset:

Parainen ja Nauvo

Korppoo ja Houtskari

Iniö ja Kustavi

♥

Saariston rengastie: Iniö ja Kustavi

Saariston Rengastie -saaga saa viimein jatkoa! Reissumme aiemmat kohteet olivat Parainen ja Nauvo sekä Korppoo ja Houtskari.

Iniö

Iniö on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa ja oli osa Länsi-Suomen lääniä. Kunta oli kaksikielinen, 70 prosentilla sen asukkaista oli äidinkielenään ruotsi ja 30 prosentilla suomi. Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö yhdistyivät vuoden 2009 alussa uudeksi Länsi-Turunmaan kaupungiksi, jonka nimi vuoden 2012 alussa muutettiin Paraisiksi.

Iniön naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Brändö, Houtskari, Korppoo, Kustavi, Taivassalo ja Velkua. Kunnassa oli vuoden 2008 lopussa 249 asukasta.

-------------------------------

Iniön on hyvin pieni paikka ja reissullamme poikkesimme vain Iniön kirkolla, jonka jälkeen kävimme Cafe Alppilassa syömässä pientä suolaista ennen kuin lossi lähtisi Kustaviin. Tämä lossiväli oli niitä harvoja välejä, joita jouduimme odottamalla odottamaan. 

Sophia Wilhelminan kirkko

Iniön vuosina 1797-1800 rakennettu kirkko vihittiin käyttöön 1801 ja sai vastasyntyneen prinsessan mukaan nimekseen Sophia Wilhelmina. Tulipalo vaurioitti kirkkoa pahasti vuoden 1880 pitkänäperjantaina, ja korjaukset kestivät vuoden verran. Kirkon esineistä mainittakoon kattoon ripustettu votiivilaiva, kolmimastoparkki Maria, sekä erikoinen messinkinen kattokruunu, joka on koottu kahdesta 1600-luvun kruunusta. Kirkon kahta kirkonkelloa soitetaan vielä nykyisinkin käsin.

Kustaviin päästessämme olimme jälleen takaisin mantereella, joka helpotti kun ei tarvinnut seurata kelloa niin tarkasti, kun saaristossa piti pysyä aikataulussa lossien vuoksi.

Kustavin Käsityökylä

Saapuessamme mantereelle oli jo alkuilta. Ehdimme poiketa kuitenkin vielä Kustavin Käsityökylässä ennen sen sulkeutumista siltä päivältä. Kiertelimme eri rakennuksia ja ihailimme kauniita käsitöitä. Käsityökylässä oli myös pehmoisia lampaita aitauksessa :)

Kustavin Käsityökylästä suuntasimme Turkuun yöksi ja jatkaisimme Turusta seuraavana aamuna reissuamme ennen kotiinpaluuta.

Muut Saariston rengastie -postaukset:

Parainen ja Nauvo

Korppoo ja Houtskari

♥

Saariston Rengastie: Korppoo ja Houtskari

Korppoon kirkko on toiselta nimeltään Pyhän Mikaelin kirkko, sillä se on pyhitetty Pyhälle Mikaelille.

Saariston rengastie -postaussarja jatkuu! Ensimmäinen osa löytyy täältä, KLIK.

Korppoo

Tiistai-aamuna nautimme aamupalan Hotelli Strandbossa (aamupala oli kieltämättä hienoinen pettymys valikoiman osalta, mutta kyllä sillä silti vatsansa sai täyteen) ja luovutimme huoneen. Suuntasimme Nauvosta Korppooseen ensimmäisellä sopivalla lautalla ja parkkeerasimme auton Korppoon kirkon parkkipaikalle. Kirkko ei ollut vielä auki, joten ehdimme rauhassa katsella kirkon pihaa.

Korppoon kirkossa on Suomen ainoa säilynyt kuorilehteri.

Wikipedia kertoo Korppoon kirkosta seuraavaa:

"Vain harvoissa Suomen kirkoissa on keskiaikainen kuori ja kuorirakennuksen esiintyminen osoittaa kirkon korkeaa ikää. Korppoon kirkko on yksi näistä seitsemästä, muut ovat Hammarlandin kirkko, Finströmin kirkko, Nousiaisten kirkko, Turun tuomiokirkko, Naantalin kirkko ja Rauman kirkko. 

Korppoon kirkossa on myös keskiaikainen torni, jota on mahdollisesti käytetty puolustustornina, eli sitä ei rakennettu kelloja varten, vaan toimi linnoituksena, jonne paettiin levottomina aikoina. Kirkontornissa ovi itse kirkon muurissa korkealla pohjoisseinällä; näin yritettiin tehdä tornista niin hankalapääsyinen kuin mahdollista. 

Kuitenkin nykyään torniin pääsee myös kirkon sisältä. Tornin ikkuna-aukot ovat myös ulkoseinältä hyvin kapeita, mutta levenevät nopeasti sisäänpäin, niin että jousimies saattoi ampua eri suuntiin ja samalla olla itse hyvin suojassa. Samalla korkeudella mainitun oven kanssa tornia kiertää joukko reikiä, jotka ovat ehkä toimineet ulkonevien palkkien kiinnityksinä tarjoten kulkureitin."

Alttarikaapissa on 15 erilaista keskiaikaista veistosta.

Korppoon kirkko oli kyllä kaunis ja hyvin erilainen, joita olen tottunut näkemään. Erityisesti kirkon keskiosassa oleva kuorilehteri on ainutlaatuinen nähtävyys, sillä sellaista ei ole säilynyt missään muualla kuin Korppoon kirkossa.

Houtskari

Matkamme jatkui kohti Houtskaria ja lossimatka Houtskariin olikin eräs reissumme pisimmistä (muistaakseni n. tunnin verran) Ehdimme nousta autosta pois lossissa sijaitsevaan kahvilaan ja katselemaan lossin ylemmistä osista kauniita merimaisemia. 

Houtskarin kirkko on punamultainen ristikirkko.

Ajoimme Houtskarissa ensimmäisenä Houtskarin kirkolle. Houtskarin kirkko olikin yllätys, sillä paikalle saapuessamme näimme sympaattisen, punaisen puukirkon.

"Houtskarin kirkko on kirkkorakennus Houtskarissa, Turunmaan saaristossa. Se on muodoltaan tasavartinen ristikirkko. Kirkko on puinen, ja se on punamullattu. Se rakennettiin vuosina 1703–1704 ja sen rakentamisesta vastasi pohjalainen Erik Nilsson. Kirkko vastaa tyyliltään varhaisimpia lounais-suomalaisia puisia ristikirkkoja. Kirkossa on myös vuodelta 1887 peräisin oleva alttaritaulu, jonka on maalannut Victor Westerholm. Lisäksi kirkonpihan tuntumassa on tapuli, jonka alaosa on rakennettu vuonna 1753 ja yläosa vuonna 1871.

Museovirasto on määritellyt Houtskarin kirkkoympäristön, johon kirkon ohella kuuluvat muun muassa vuonna 1860 rakennettu pappila ja vanha pitäjäntupa, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi." (lähde)

Poikkesimme myös Houskarin sympaattisessa vierasvenesatamassa, joka oli varsin pieni, mutta idyllinen. Satamasta löytyi mm. ravintola. 

Borgbergin näköalatorni

Viimeisenä Houtskarissa kävimme kiipeämässä Borgbergin näköalatorniin, josta aukesi kauniit maisemat saaristoon. Kaiken varalta vaihdoin jalkaan lenkkarit ballerinojen sijaan, sillä jännitin hieman, osuisiko kohdalle jokin liero paistattelemassa päiväänsä kalliolla.. onneksi ei kuitenkaan!

Suosittelen kiipeämistä varten vaihtamaan hyvät ja tukevat kengät alle, sillä kiipeäminen tapahtuu kalliota/polkua pitkin, jota varten on rakennettu hauskat aidat, joista saa tukea tarvittaessa. Mielenkiintoista olisi ollut kiivetä ylös hieman sateen kastelemalla märällä kalliolla, joka olisi varmasti tuonut lisäjännitystä retkeen..

Ystäväni, joka kärsii jonkin asteisesta korkeanpaikankammosta kiipesi sisukkaasti ylös, mutta mieli tulla nopeasti alas maantasolle, sillä näköalatornin lattialautojen välistä näki alas, joka selvästi pahensi korkeanpaikankammoista. Ylhäällä tuuli myös melkoisesti, joten senkään vuoksi ihan ylhäällä ei tehnyt mieli viipyä kovin kauan.

Matkamme jatkui vielä samana päivänä Iniöön ja Kustaviin, mutta siitä lisää seuraavassa Saariston rengastie - postauksessa!

Borgbergin näköalatorni Houtskarissa

Aiemmat tämän reissun postaukset:

Parainen ja Nauvo


Oletko sinä käynyt Korppoossa tai Houtskarissa?

♥

Saariston rengastie: Parainen ja Nauvo

Paraisten kirkko on harmaakivikirkko ja peräisin 1300-luvulta.

Syksy on ehtinyt jo pitkälle, kynttilät on sytytelty ja villasukat kaivettu talvivarastoista - on siis aika palata ajassa taaksepäin kesään ja Saariston rengastielle. Matkamme tosin eteni osittain hieman rengastieltä poiketen: Tampere-Parainen-Nauvo-Korppoo-Houtskari-Iniö-Kustavi-Turku-Naantali-Masku-Askainen. Olimme kolme päivää reissussa, joka oli autolla matkustaen melko sopiva aika.

Paraisten kirkko.

Parainen

Parainen (vuosina 2009-2011 Länsi-Turunmaa) on kaupunki Varsinais-Suomen maakunnassa. Ennen nykyisen Paraisten kaupungin perustamista oli toiminnassa alueeltaan suppeampi Paraisten kaupunki, joka vuonna 2009 lakkautettiin, kun sen sekä siihenastisten Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kuntien alueista muodostettiin uusi Länsi-Turunmaan kaupunki, joka vuonna 2011 otti uudelleen käyttöön nimen Parainen.

Vanha Malmi.

Saariston rengastiellä vieraillessa kävimme tutustumassa lähes kymmenessä kirkossa. Jälkikäteen oli mielenkiintoista vertailla, mitä samankaltaisuuksia tai erilaisuuksia löysimme samalla alueella sijaitsevista kirkoista. Paraisilla vierailun aloitimmekin Paraisten kirkosta, joka on harmaakivikirkko 1300-luvulta.

Paraisten kirkko.

J.L.Runeberg asui vuonna 1828 Paraisilla ja kihlautui samana syksynä Fredrikan kanssa.

Pidimme kahvitauon Sattmarkissa.

Vanha Malmi

Paraisilla kävelimme mm. Vanhalla Malmilla, ohitimme Fredrikan tuvan (joka sattumoisin oli kiinni ko. päivänä). Vanha Malmi on Paraisten historiallinen keskusta, vanha kauppapaikka ja säilynyt puutaloalue. Vanha Malmi ja keskiaikainen kirkko muodostavat yhdessä valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön. Ensimmäinen asutus rantaan viettävälle rinteelle muodostui luultavasti kirkonrakentajien yksinkertaisista asumuksista 1200-1300-luvuilla. Vanhan Malmin tiheä yhdyskuntarakenne on peräisin 1700-luvun viimeisten vuosikymmenten vilkkaasta rakentamisesta.

Vanha Malmi oli valokuvaajan unelma - ihania puutaloja, jotka henkivät menneen ajan tunnelmaa. Mieleeni tuli heti Vanha Rauma, joka erityisesti kesällä on sekin äärimmäisen kaunis vierailukohde. Mitähän Vanhan Malmin talot olisivat kertoneet, jos osaisivat puhua?

Sattmark kaffe&safka

Pidimme kahvitauon Sattmark kaffe & safka -kahvilassa. Paikalla oli paljon muitakin asiakkaita ja sää helli meitä. Kävimme kävelemässä rannassa ihailemassa korkeaa siltaa, jota pitkin itse asiassa ajoimmekin tullessa. (Yritin löytää netistä tietoa sillan korkeudesta, mutta en saanut sitä selville.)

Nauvon keskutassa bongasimme vanhan Massikan kauniin punaisessa sävyssä.

Nauvo

Nauvo (ruots. Nagu) on entinen Suomen kunta Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunta kuului aiemmin Turun ja Porin lääniin ja sitten Länsi-Suomen lääniin. Nauvo mainitaan historiallisissa asiakirjoissa jo vuonna 1395. Nauvo koostuu noin 3 000 saaresta, luodosta ja kalliosta. Pääsaaret ovat Iso-Nauvo (Storlandet) ja Pikku-Nauvo (Lillandet). Seilin saaressa sijaitsee Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Nauvon naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Dragsfjärd, Korppoo, Parainen ja Rymättylä. (lähde)

Matkamme ensimmäinen varsinainen päämäärä oli Nauvo, jossa yöpyisimme ensimmäisen yön ja näin ollen meille jäisi hyvin aikaa kierrellä Nauvossa.

Nauvo oli itselleni uusi iloinen yllätys - Nauvossa on ihan mukavasti erilaisia palveluita ja selvästi se onkin erittäin suosittu turistikohde. Kun saavuimme Nauvoon, paikalle oli saapunut monia muitakin kesäloman viettäjiä, tunnelma oli melkein kuin ulkomailla! Kirjauduimme sisään Strandbo Hotel -nimiseen hotelliin, joka sijaitsee aivan  Nauvon satamassa.

Hotel Strandbo.

Loppupäivä Nauvossa vierähti kuljeskellen - kävimme eräällä torilla, josta nappasin mukaani kauniin "rottinkisen" arkun, joka juuri ja juuri mahtui auton takapenkille ;) Lisäksi kävimme Nauvon kirkossa, kiertelimme putiikkeja, söimme ravintolassa (joka valitettavasti oli pettymys). Illalla istuskelimme rannalla katsellen hiljentyvää satamaa ja valojen syttymistä. 

Minä olisin halunnut päästä vierailemaan Seilin saarella, mutta laiva saarelle olisi lähtenyt vasta seuraavana aamuna ja vierailu saarelle olisi syönyt monta tuntia aikaa muulta matkaltamme. Seilin saari jäi siis kokematta, mutta ehdottomasti joku päivä vielä palaan Nauvoon ja vierailen Seilissäkin!

Nauvon satama on vilkas erityisesti kesällä.

Nauvon kirkko on keskiaikainen kivikirkko. 

♥