Vuoden 2019 roadtripin viimeinen kohde oli Vääksy. Olen kehittänyt listan erilaisista kohteista, jotka kiinnostavat. Niihin lukeutuvat mm. ruukit, majakat, kanavat, kirkot, kansallispuistot, Unescon Maailmanperintökohteet, näkötornit. Niinpä piti piipahtaa Vääksyn kanavallakin! Enpä tiennyt aiemmin, että Vääksyn kanava on Euroopan vilkkaimmin liikennöity vapaa-ajan sisävesikanava. Aikamoista! (lähde) Edit 4.1.2021: Lisäksi Vanha-Vääksy valittiin Päijät-Hämeen vuoden kyläksi 2021! 

Olimme Vääksyssä aika myöhään iltapäivällä vasta, joten harmiksemme moni putiikki oli mennyt jo kiinni. Kävimme kuitenkin Ranskalaisessa kyläkaupassa ja kanavan varrella olevassa Kanavan Kunkussa, joka on sekä ruokaravintola, mutta sen yläkerrassa on myös putiikki. Vääksyssä ja sen lähitienoilla olisi ollut paljon kaikenlaista nähtävää ja koettavaa, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt. Jonain päivänä olisikin kiva ehtiä koluamaan paikkoja uudemman kerran, paremmalla ajalla :)

Täältä löytyy ideoita Asikkalavinkkeihin.

Kaikki vuoden 2019 roadtrip postaukset:

Roadtrip alkaa - Tiiriskosken tehtaan kautta Hollolaan

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas - Unescon Maailmanperintökohde

Matkalla Imatralle - Taavetin linnoitus ja Luumäen kirkko

Suomen vanhimman matkailunähtävyyden partaalla - Imatrankoski ja Valtionhotelli

Lappeenrannan hiekkalinnoja ihailemassa

♥

Lappeenrannan hiekkalinnoja ihailemassa

Yhden yön jälkeen Imatralla, Imatran Valtionhotellissa oli aika palailla takaisinpäin. Vietimme muutaman tunnin Lappeenrannassa, pääosin Lappeenrannan linnoitusta kierrellen. Kävimme kuitenkin matkan aluksi Lappeen Marian kirkossa. Itse luulin itse asiassa sitä Lappeenrannan kirkoksi nimeltään, mutta minut oikaisiin. Lappee on itse asiassa vanha kirkonpitäjä Lappeenrannan kupeessa, joka pakkoliitoksella liitettiin 1967 Lauritsalan kanssa Lappeenrantaan. 

Lappeenranta ja Imatra, varsinkin Imatra, ovat paikkoja, joissa olen päässyt lähimmäksi omia toisen puolen sukuni juuria, sillä mummoni oli Karjalan evakko. Tänä kesänä oli alunperin ajatus lähteä mummoni synnyinseudulle Venäjän puolelle, kunnes tiedätte-kyllä-mikä sotki kaiken. Saa nähdä, onko matkustaminen naapurimaahan vielä ensi vuonnakaan mahdollista, riippuu miten tautitilanne etenee ja sammuuko se koskaan. Ja kun yksi virus on saatu aisoihin, luultavasti puhkeaa jokin uusi..

Lappeenrannassa on valtava Äiti Karjala -muistomerkki, joka herkisti ainakin minut. Väkisinkin mieleen nousi kysymys, kuinka monelta traumalta olisi vältytty, jos 300 000 suomalaisen ei olisi tarvinnut lähteä kotiseudultaan Suomen hävittyä sodan. Äiti Karjala -muistomerkki on 70 metriä pitkä graniitista valmistettu muistomerkki, johon on kaiverrettu Etelä- ja Keski-Karjalan sankarihautausmaihin haudattujen tai kadonneina siunattujen 5 500 sankarivainajan nimet. (lähde)

Kävimme ihailemassa upeita hiekkalinnoja Lappeenrannan satamassa. Ihan käsittämätöntä, miten hiekkalinnarakennelmat oikein pysyvät kasassa!? M i e l e t t ö m i ä taidonnäytteitä. 

Kahvilla kävimme linnoituksessa sijaitsevassa Kahvila Majurskassa. Majurskan talolla on varsin mielenkiintoinen historia: "Majurskan talo rakennettiin 1800-luvun puolivälissä venäläisten upseeriperheiden asunnoksi. Rakennus oli venäläisten hallussa Suomen itsenäistymiseen 1917 asti.

Talon pohjoispäädyssä sijaitsi upseerikerho. Toista päätä asutti paikallisen komentajan perhe. 20-luvulla rakennus toimi Linnoituksessa toimineen vankilan henkilökunnan asuntona. Vuosina 1936-1939 vaihdettiin kuulumisia julkisivun pikkuikkunoiden kautta, kun talo toimi kulkutautisairaalana. Myös kansanhuolto ja sateenvarjotehdas ovat olleet osana talon värikästä historiaa."(lähde)

Lappeenranta vaikutti kivalta kaupungilta, jonne voisin ehdottomasti matkustaa uudemmankin kerran. Erityisesti viehätyin linnoituksesta, muureista ja maisemista. Sääkin suosi meitä :)

Lappeen Marian kirkko

Lappeen Marian kirkon katto

♥

Kiikunlähteelle ei ole nyt hyvä kenenkään mennä

Julkaisen tämän postauksen uudestaan tynkäversiona, sillä olen saanut tietooni, että Kiikunlähteellä käy aivan kestämätön trafiikki ja lähteelle ja sen lähiasukkaille olisi parempi, ettei lähteelle mentäisi lainkaan, jotta luonto saisi toipua.

Kiikunlähteelle johtavalle Kiikuntielle on astunut voimaan liikennerajoitus 13.07. alkaen. Tämä kieltää alueelle ajamisen moottoriajoneuvoilla. Lähin pysäköintialue on 1,5km päässä Kiikunlähteestä.

Saamieni tietojen mukaan lähteen rannat ovat päässeet pahasti kulumaan, koska kävijät eivät noudata opastetaulujen ohjeita. Myös roskaaminen ja ilkivalta ovat koetelleet alueen luontoa ja asukkaita. Alueella ei ole pysäköintipaikkoja, ja tästä syystä kapea Kiikuntie on päässyt ajoittain ruuhkautumaan niin pahasti, että lähteen ympäristön asukkaat eivät ole päässeet asioilleen. Mahdollisissa hätätilanteissa ei myöskään palo- ja pelastuslaitos pääse perille. 

Kiikuntien Kirkkotien että Hatsinantien puoleisiin päihin moottoriajoneuvoilla on asetetu ajo kielletty - kyltit. Tämän jälkeen  Kiikuntie jää siis alueen asukkaiden käyttöön ja autolla Kiikunlähteelle tulevien tulee jättää moottoriajoneuvonsa vähintään n. 1,5 kilometrin päähän lähteestä. Jalan sekä polkupyörällä perille pääsee normaalisti ja lähteen näköalatasanne on paikoillaan.

Suosittelisinkin vahvasti nyt jokaista alueelle vierailua harkitsevaa miettimään vielä toisen kerran.

Annetaan Kiikunlähteelle mahdollisuus toipua.

♥

Suomen vanhimman matkailunähtävyyden partaalla - Imatrankoski ja Valtionhotelli

Vuoden 2019 roadtripin suunnittelu käynnistyy

Vuoden 2018 loppukesästä aloimme ystäväni kanssa suunnitella vuoden 2019 roadtripiä. Näin tuolloin ensimmäistä kertaa kuvan Imatran Valtionhotellista enkä voinut uskoa, että tällainen paikka voisi olla Suomessa. Niinpä Imatran Valtionhotelli ja tietenkin myös vieressä kohiseva Imatrankoski valikoituivat reissumme kohteiksi. Valtionhotelli valikoitui luontevasti myös majoituspaikaksemme, sillä vastaavassa paikassa tuskin tulee koskaan enää yövyttyä. 

Kesä 2019 Imatrankosken suhteen oli suotuisa senkin suhteen, että Imatrankoski ehti olla remontissa 4 vuotta ja vuoden 2019 kesä oli ensimmäinen, kun koskishow palasi jälleen ohjelmistoon kosken remontin valmistuttua. 

Imatran Valtionhotelli

Imatran Valtionhotellin suunnitteli Usko Nyström. Hotelli valmistui vuonna 1903. Aiemmin kivirakenteisen valtionhotellin paikalla on ollut kaksi puuarakenteista hotellia, jotka tosin paloivat 1900-luvun alussa. Nämä hotellit ovat olleet erityisesti Pietarin ylhäisön suosiossa. 

Hotelli on ollut myös toisenlaisessa käytössä historiansa aikana, sillä se toimi sotilassairaalana sisällissodan aikana. Toisessa maailmansodassa hotelli oli Kannaksen armeijan esikuntana ja jatkosodassa päämajan sotilashallinto-osastona. Imatran ilmantorjuntakeskus toimi hotellin kellarissa toisen maailmansodan aikana. Hotelli restauroitiin alkuperäiseen asuunsa 1985-1987. (Lähde)

Meidän hotellihuoneemme ikkunat olivat parkkialueen suuntaan, joka ehkä hieman harmitti. Alunperin meidät oli sijoitettu kylpylärakennuksen puolelle, emmekä olisi näin ollen päässeet lainkaan majoittumaan varsinaisen Valtionhotellin puolelle. Onneksi yksi huone vapautui sopivasti meille.

Hotellihuone oli miellyttävä. Ainoa hieman "kuumottava" piirre oli, että vessassa oli ikkuna, muttei verhoja :D Illalla ei tehnyt mieli sytyttää valoja ;) Ei vessan ikkunasta suoraa näköyhteyttä ollut esimerkiksi toiseen rakennukseen, mutta en kokenut tarpeelliseksi lähteä testaamaankaan millaisia reaktioita mahdollisesti aiheuttaisin ohikulkijoissa :D 

Koskinäytökset alkavat

Ajelimme ensimmäisenä Valtionhotellille tsekkaamaan itsemme sisään ja pian sen jälkeen pitikin lähteä kohti Imatran koskea, sillä koskinäytös oli alkamassa piakkoin. Valtionhotelli sijaitsee onneksi aivan kosken vieressä, joten päästäksemme paraatipaikoille piti kävellä hyvin lyhyt matka. Olimme  hyvissä ajoin (varmaankin noin tunti ennen näytöksen alkua) ja saimme hyvät paikat. Ihmisiä alkoi kerääntyä sillalle ja tie suljettiin näytöksen ajaksi. Oli huikea seurata, miten valtavat vesimassat lähtivät valumaan ja kuohumaan. Kuvista katsellessa ihmiset kosken reunalla näyttävät lähinnä muurahaisenkokoisilta, niin valtava koski on. Ainoa harmi koskinäytöksessä oli, että yhden padon luukut eivät auenneet. Jotain pientä teknistä fiksaamista koskinäytös siis vielä tarvitsi monen vuoden remontin jälkeen toimiakseen oikein.

Kun koskinäytös oli ohi, kosken reunalle päästettiin ihmisiä taas kulkemaan. Kiertelimme eri puolilla kosken reunoja ja hämmästelimme miten nopeasti äsken kuohunut koski vaimeni ja hiljeni pieneksi puroksi ja lopulta kuivui kokonaan.

Kävelimme pitkään kosken lähistöllä näytöksen jälkeen ja ihailimme jylhän kosken muotoja. Imatrankoskea on tultu katsomaan aina ulkomaita myöten ja jopa Venäjän keisarinna Katariina II on käynyt 1772 ihailemassa koskea. 

Vuoden 2020 koskinäytökset on heinäkuun loppuun asti peruttu Koronan vuoksi. Elokuussa mahdollisesti näytöksiä esitetään, tsekkaa lisäinfo täältä.

Imatraa emme ehtineet ihmeemmin koluta enää illalla, sillä lähiympäristössä kuljeskeluun meni sen verran aikaan, että löydettyämme ruokapaikan palasimme hotellille ja painoimme pään tyynyyn jaksaaksemme seuraavana päivänä kiertää Lappeenrannassa. Imatrankoski oli kuitenkin niin upea, että jokaisen pitäisi päästä näkemään se omin silmin ainakin kerran elämässä. 

♥

Matkalla Imatralle - Taavetin linnoitus ja Luumäen kirkko

Upeaakin upeamman Verlan pahvitehtaan ja puuhiomon jälkeen matkamme jatkui. Pysähdyimme Taavetin linnoituksella ja Luumäen kirkolla.

Taavetin linnoitus

Taavetin linnoitus sijaitsee Luumäellä ja se on rakennettu Venäjän keisarikunnan armeijan toimesta. Linnoitus rakennettiin hidastamaan tai estämään Ruotsin kuningaskunnan mahdollista hyökkäystä Turun rauhan rajojen takaa.  Katariina II nimesi linnoituksen Davidovskaja Krepostiksi eli Davidovin linnoitukseksi Pyhittäjä David Tessalonikalaisen mukaan. Linnoituksen sotilaallinen käyttö lakkautettiin 1803 ennen Suomen sotaa.

"Linnoitus oli pieni kaupunki tuhansille ihmisille, joista osa asui linnoituksessa ja osa paikallisten asukkaiden taloissa. Lähes kaikki linnoituksen rakennukset sijaitsivat edessä näkyvällä alueella kauempana erottuvalle vallille saakka. Rakennukset, joita oli nelisenkymmentä, oli sijoitettu ruutukaavaan. Pääosa niistä oli rakennettu puusta, mutta osa taloista, kuten komendantin talo, oli tehty tiilistä. Rakennuskanta vaihteli vuosien mittaan tarpeiden ja rakennusten ränsistymisen mukaan. Lopullisesti linnoitus tyhjeni vuonna 1829, jolloin alueen jäljellä olevat rakennukset huutokaupattiin purettaviksi."

Linnoitus on siis todella ollut kaupunki asukkaille. Tällaisia vastaavanlaisia linnoituksen sisällä olleita kaupunkeja, jotka noudattavat eurooppalaista linnoituskaupunkien malleja, ovat Taavetin lisäksi myös Hamina ja Lappeenranta. Tällaisia bastioneilla ympäröityjä kaupunkeja olen nähnyt myöskin Riikassa, Kööpenhaminassa sekä tietenkin Lappeenrannassa tällä samaisella roadtripilla.

Taavetin linnoitukseen on vapaa pääsy ja linnoitukseen pääsee tutustumaan opastaulujen avulla. Linnoituksesta löytyy myös frisbeegolf-rata. Linnoituksessa järjestetään kesäisin erilaisia tapahtumia. Kesällä linnoitukseen pääsee myös tutustumaan opastuskierroksien avulla. 

Luumäen kirkko

Ajaessamme kohti Luumäen kirkkoa, tiesin välittömästi kenen käsialaa kirkon suunnittelu on ollut: C.L.Engelin. Kirkko on ristikirkko ja istumapaikkoja on noin tuhat. Me emme valitettavasti päässeet sisälle ihailemaan kirkkoa, sillä kirkko ei ollut auki. Toivottavasti vielä joskus pääsisi näkemään kirkon myös sisältä :)

Luumäen kirkon kellotapuli

Luumäen vanha hautausmaa

Matkamme jatkui Luumäeltä kohti Imatraa - Imatran koskea sekä Imatran Valtionhotellia, joista lisää seuraavassa postauksessa :)

Aiemmat Roadtrip 2019 postaukset:

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas - Unescon Maailmanperintökohde
Kiikunlähde - lähde, jonka tulevaisuus on vaarassa
Roadtrip alkaa - Tiiriskosken tehtaan kautta Hollolaan!

♥

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas - Unescon maailmanperintökohde

Unescon maailmanperintökohde

Käsi ylös kuka tiesi, että meillä Suomessa on peräti seitsemän Unescon Maailmanperintökohdetta?  Mikäli tiesit, niitä  olevan seitsemän, tiesitkö mitkä ne seitsemän ovat?

Minä tiesin, että Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki ovat näitä perintökohteita, mutten koskaan ollut kuullutkaan esimerkiksi Struven ketjusta. Loput Unescon Maailmanperintökohteet Suomessa ovat: Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan pahvitehdas ja puuhiomo sekä Merenkurkun saaristo. Verla on liitetty osaksi maailmanperintöluetteloa vuonna 1996 ja sen kriteerinä pidetään sitä, että se on niin hyvin säilynyt, sillä kyseisiä tehtaita on säilynyt näihin päiviin asti vain muutamia. (lähde)

Pakko sanoa näin alkajaisiksi, että kun eräs läheiseni kehotti menemään Verlaan en voinut uskoa etukäteen miten upea paikka voisikaan olla kyseessä! 

Esihistoriallinen kalliomaalaus

Kesän 2019 roadtrip pysähtyi siis Verlan puuhiomossa ja pahvitehtaassa. Verla sijaitsee Kouvolasta pohjoiseen n. 30 kilometriä. Kesäkuun viimeinen päivä oli kaunis, hieman tuulinen mutta lämpenemään päin. Parkkeerasimme auton Kantokoskentien varrella olevalle parkkipaikalle, jonka vieressä oli näköalatasanne Verlan kalliomaalaukselle. Kalliomaalaus on esihistorialliselta ajalta, vanhimpien kerroksien iäksi on arveltu 7000 vuotta. Kalliomaalaus on noin kuusi metriä leveä ja puolitoista metriä korkea. Kalliomaalaus esittää kahdeksaa hirveä, kolmea ihmistä ja kulmaviivakuviota. Lisäksi seinämässä on joitakin tuntemattomiksi kuluneita kuvioita. 

Patruunan pytinki.

Verlan pahvitehdas ja puuhiomo

Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas kymmenen vuotta myöhemmin, 1882. Puuhiomo perustettiin, koska Kymenlaakson suuria koskia ryhdyttiin valjastamaan puunjalostusteollisuuden käyttöön. Verla kuitenkin eroaa muihin suuriin tehtaisiin siinä, että Verla perustettiin pienen kosken äärelle.

Hugo Neuman oli Verlan ensimmäisen puuhiomon perustaja, joka oli suomalainen insinööri. Hän perusti tehtaan myllyyn, jonka oli ostanut Jaalan talollisilta. Hiomossa valmistettiin puuhioketta, joka oli syrjäyttämässä puuvillalumpun, joka oli paperin perinteinen raaka-aine tuolloin. Puuhiomo kuitenkin paloi vain pari vuotta myöhemmin perustamisen jälkeen vuonna 1874.

Muutama vuosi vierähti, kunnes Gottlieb Kreidl perusti Verlaan uuden puuhiomon ja sen yhteyteen pahvitehtaan. Kreidlin jälkeen Verlaa isännöitsivät johtaja Hjalmar Anders (1909-1921), insinööri Rafael Breitenstein (1922), agronomi Bruno Breitenstein (1923-1950) ja viimeisenä diplomi-insinööri Nils Lindblom (1951-1964). 

Kansalaissodan aikana punaiset valtasivat tehtaan ja konttorirakennuksen, mutta koneita tai rakennuksia ei vahingoitettu. Talvi- ja jatkosotien aikana tehdas teki tuotantoennätyksensä, kun pahvista tehtiin ammuslaatikoita. Toisen maailmansodan päätyttyä ei ollut varaa tehdä investointeja, joten Verla jatkoi entisellään. Tämä oli tärkeää tuotannon ja työllisyyden kannalta. Verlankoski päätettiin valjastaa vesivoimalaitoksen käyttöön 1950-luvun alussa, joka johti siihen, että pahvitehtaan ja puuhiomon toimintaa alettiin vähitellen rajoittaa.

Heinäkuun 18. päivänä 1964 pysähtyi Verlan ainoa toiminnassa oleva hiomakone. (lähde)

Väentuvassa sijaitsee infopiste ja museokauppa.

Verlasta tulee museo

Verlan toiminta lakkautettiin 1964, jonka jälkeen ryhdyttiin miettimään tehtaan kohtaloa. Tuolloin oli tapana purkaa teollisuuden käyttämättä jääneet rakennukset, mutta julkisuudessa oli heitetty ilmoille ajatus siitä, että tehtaasta tehtäisiin museo. Veikko Talvi oli Kymiyhtiön tiedotus- ja suhdetoimintapäällikkö ja hän oli tykästynyt ruukkikylään, tehtaan koneisiin, laitteisiin ja työprosessiin, joka oli säilynyt muuttumattomana 1800-luvun lopulta lähtien. Talvi alkoi tallentaa Verlan historiaa mm.  valokuvaamalla rakennuksia, työmenetelmiä sekä tehtaan henkilökuntaa. Tehtaan viimeisinä päivinä tehtaan toiminnasta tehtiin dokumentti Veikko Talven aloitteesta, jonka hän itse käsikirjoitti. Tehdasmuseo vihittiin 14.5.1972. (lähde)

Opastettu kierros tarjoaa kattavan historiakatsauksen

Osallistuimme opastetulle kierrokselle Verlan tehtaaseen, jota suosittelen lämpimästi. Vain opaskierrokselle osallistuessa on mahdollisuus päästä näkemään tehtaan rakennusten sisälle ja voin sanoa, että kierroksesta maksettu hinta on jokaisen euron arvoinen. Opaskierroksen hinta on 12€, mutta Museokortilla pääsee ilmaiseksi.

Opaskierros aloitetaan 10 minuutin dokumenttielokuvalla, jolla näytetään tehtaan ollessa toiminnassa viimeisinä toimintaviikkoinaan kesällä 1964. Elokuvan jälkeen lähdetään kiertämään tehdaskierrokselle tutustumaan kuusipuun matkasta lopulliseksi tuotteeksi puupahviksi. Kaiken kaikkiaan kierros kesti noin tunnin verran. Sanoinko jo, että suosittelen ehdottomasti opaskierrosta? Tykkäsin hurjasti tutustua pahvinvalmistumisen saloihin, sillä Verlan tehdas on niin hyvin säilynyt, että kaikki työvaiheet on mahdollista nähdä vielä tänäkin päivänä eikä tarvitse esimerkiksi kuvitella mitään välineitä tai koneita. 

Oppaamme kertoi myös Maria Mattssonista, joka oli tehtaan tunnetuin työntekijä. Hän toimi pahvitehtaalla lajittelijana. Poikkeuksellisen pitkän työuran (1884-1936) lisäksi hän teki työnsä yhden ja saman punnitusvaa'an vieressä. Vuosikymmenien työura jätti jälkensä myös lajittelusalin honkalattiaan. Maria Mattson lajitteli pahvit painon mukaan. Oppaamme kertoi, että lopulta hän osasi lajitella sormituntumalla pahvin, niin tuttua se jo oli.

Opaskierroksella kävi myös selväksi, että tehtaalla työskennelleet naiset olivat äärettömän kovakuntoisia. Pahvikuivaamossa lämpötila saattoi nousta jopa 75 asteeseen. Kesäkuivaamossa, jossa ulkoilma kuivatti ohuemmat pahvit, lämpötila ei noussut niin korkeaksi. Voinee arvata kummassa kuivaamossa oli mukavampi työskennellä. Jo ennen kuin pahvit päätyivät kuivaamoon niin konesalissa naiset käsittelivät märkiä arkkeja ennen kuin niistä puristettiin ylimääräinen vesi pois.

Pahvikuivaamolta pahvit tuotiin tarkastattevaksi, viimeisteltäväksi ja punnittavaksi.

Punnitusvaaka lajittelusalissa.

Tehtaan hiomakone pysähtyi 18.7.1964

Verlan alue nykyään

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas toimii nykyään Suomen ensimmäisenä tehdasmuseona. Museon omistaa ja sitä ylläpitää UPM.Verlan alueella on lukuisia rakennuksia. Lisäksi Verlan alueelta löytyy esihistoriallinen kalliomaalaus, jolta lähtee historiapolku. Polku kiertää koko tehdasalueen. Lisäksi alueella on metsätietopolku, joka on noin pari kilometriä pitkä. Metsäpolun varrella pääsee tutustumaan suomalaisen metsän kiertokulkuun. 

Entinen Väentupa toimii nykyään infopisteenä sekä museokauppana. Myllymakasiinissa palvelee kesäisin ravintola, jossa voi nauttia kahvia, jäätelöä tai vohveleita. Makasiinin toisessa päässä on Viiniverlan puoti. Tallirakennuksessa on kesäisin pieniä käsityöpuoteja (suosittelen, ihania kädentöitä!) Kannattaa tutustua tarkemmin infoon Verlan omilla sivuilla. 

♥