Slider

Ahlströmin ruukki - viimeinen Ruotsin vallan aikana Suomeen perustettu ruukki

lauantai 23. maaliskuuta 2019

noormarkun ruukki satakunta

Viime syksynä teimme valokuvausporukalla päiväretken Noormarkkuun, Ahlströmin ruukkiin. Satakuntaan. Samalla porukalla olemme käyneet Örön saarella sekä Seilin saarella, josta postasin kirkkopostauksen ja Seilin historiasta sekä nykypäivästä.

Ruukin historiaa


1400-luvulla Noormarkussa sijaitsi kartano, jota kutsuttiin Herrgårdiksi. Vuosisatojen aikana sillä oli useita eri omistajia. Vuonna 1795 Herrgårdin tila siirtyi kenraali-adjutantti Carl Constantin de Carnallille, joka sai vuonna 1806 tilalle Ruotsin kuninkaalta privilegion eli oikeuden rautaruukin perustamiseen. Noormarkun ruukki oli viimeinen Ruotsin vallan alla Suomeen perustettu rautaruukki. 

Vuonna 1863 ruukki siirtyi porilaiselle kauppiaalle Karl Johan Lönegrenille, joka kunnosti muun muassa heikosti toimineen Makkarakosken sahan. Lönegrenin jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin Noormarkun ruukki tuli pakkohuutokauppaan vuonna 1870, josta sen maa- ja metsäalueineen osti merikarvialainen liikemies Antti Ahlström. Ruukki oli uudelle omistajalleen siirtyessään varsin huonossa kunnossa, sillä sen edellisillä omistajilla ei ollut taloudellisia resursseja alueen ylläpitoon ja kunnostamiseen. 

Ruukin siirryttyä Ahlströmille saha paloi vuonna 1875 ja paja kahdesti vuosina 1883 ja 1893, joten sekä paja että saha jouduttiin rakentamaan uudelleen. Viimeisen pajan palon jälkeen paja päätettiin rakentaa kivestä.

Ahlströmin suku rakennutti reilun 60 vuoden ja kolmen sukupolven aikana ruukkialueelle kolme merkittävää suvun asuinrakennusta eli Isotalon, Havulinnan ja Villa Mairean sekä runsaasti muita huomattavia rakennuksia, kuten Pääkonttorin, Klubin, työväenasuntoja ja virkailijahuviloita. Yhdessä nämä rakennukset muodostavat varsin näyttävän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Noormarkun ruukki on edelleen Ahlströmin suvun omistuksessa. (lähde)

ahlström noormarkku

ahlström ruukki noormarkku

Ahlströmin ruukki sijaitsee Satakunnassa, Noormarkussa, n. 15 km päässä Porista. Tampereelta matkaa tulee n. 115 km. Ruukissa on mahdollisuus monenlaiseen toimintaan ja tekemiseen; alueelta löytyy hotellihuoneita (yht. 29 kpl), ravintola, saunoja, juhlatila esimerkiksi häiden tmv. järjestämiseen. Meidän kuvausporukka kävi lounastamassa ruukin ravintolassa ja kontrasti kauniiden valkoisten pöytäliinojen ja hieman ryvettyneiden kuvaajien välillä oli melkoinen ;) Ruoka oli kuitenkin todella hyvää. Lisätietoa Ruukin mahdollisuuksista löytyy heidän nettisivuiltaan.

ahlström ruukki satakunta

ruukit suomessa

Tuona lokakuisena lauantaina kun ruukissa vierailimme sää oli upea ja ruska värjännyt puiden lehdet. Ruukkiin oli saapunut jonkin verran muitakin, mutta pääsääntöisesti saimme kuvata omalla porukalla. Kovin kauaa ei mennytkään, kun vajaa parikymmentä kuvaajaa katosi alueelle tallentamaan upeaa maisemaa ruuduilleen. Ihan mieletön alue ja maisema! Rakastan ruukkialueita ja tavoitteena minulla onkin ollut päästä käymään mahdollisimman monessa.

Olenkin käynyt seuraavissa ruukeissa (linkki ohjautuu blogipostaukseeni):

Billnäsin ruukki
Taalintehdas
Fiskarsin ruukki
Kauttuan ruukki
Leineperin ruukki
Mathildedal
Orisbergin ruukinalue
Mustion ruukki

Leineperin, Taalintehtaan ja Mathildedalista onkin tulossa oma postauksensa, sillä kaikissa em. ruukeissa vierailin myöskin kesällä 2018. Tänä kesänä ruukkikierros saa jatkoa, sillä roadtrippimme mm. Vääksyn kanavalle. 

ruukki suomi satakunta

noormarkun ruukki

Ahlström


ruukkialue satakunta noormarkku





Mauri myrskyä paossa Tallinnassa

lauantai 16. maaliskuuta 2019


Edellisessä postauksessa esittelin kuvia Kadriorgin palatsista, joka tätä nykyä toimii taidemuseona. Tässä postauksessa jaan vielä muutamia kuvia Tallinnasta samalta reissulta, sillä syyskuun lopulla sää oli vielä melko lämmin, mutta ilmassa oli silti syksyntuntua.


Tallinnan Vanha kaupunki on varmasti monelle suomalaisturistille tuttu paikka, itse olen käynyt Tallinnassa monia kertoja, mutta silti vanha kaupunki jaksaa ilahduttaa joka kerta. Raatihuoneentorilla oli menossa markkinat ja jonkinlaiset kansanmusiikkimeiningit, sillä kuulimme lavalta myös suomalaisia esittämässä tuttuja lastenlauluja.

Paavi oli tulossa reissumme jälkeen vierailulle Viroon.


Tuolloin syyskuun lopulla sää suosi meitä, vettä ripsaisi vain kerran. Kävimme Suurkillan talossa (engl. Suur guild hall, eest. Suurgildi hoone), joka sijaitsee aivan lähellä Raekojaplatsia eli Raatihuoneentoria - Raekojaplatsilta lähdetään Mündia pitkin. Suurkillan talossa on Viron historiallinen museo. Aikuisen lipun hinta museoon on 8€.

Suurkillan talosta kerrotaan seuraavaa:
"The Great Guild Hall is one of the most distinguished public buildings of medieval Tallinn. The Gothic-style building, completed in 1410, was built on what was then the main street, and near the Town Hall. It was commissioned by the Great Guild, the association of Hanseatic merchants. Over the centuries a variety of events have been held in the Great Guild Hall, ranging from grand parties to church services and court proceedings. 

In the Middle Ages the cellar was used for storing wine, and in the 19th and 20th centuries the popular wine cellar known as Das Süsse Loch ("Sweet Hole") operated there. During the 19th century the building, then known as the Stock Exchange, was used not only for business but also as a lively arts venue.  The Great Guild Hall has housed the Estonian History Museum since 1952. 
In 2010–2011 the building underwent thorough restoration and refurbishing." (lähde)

Pyhän Hengen kirkko.
Suurkillan taloa vastapäätä sijaitsee Pyhän Hengen kirkko. "Tässä 1300-luvulla rakennetussa lumivalkoisessa kahdeksankulmaisessa Pyhän Hengen kirkossa on puusisustus ja se on yksi Tallinnan vanhimmista ja vaikuttavimmista rakennuksista. Ennen kirkkoon astumista kannattaa tarkastella julkisivua, jossa aikaa mittaa edelleen 1600-luvulta peräisin oleva kello. Kirkon sisustuksen aarteita ovat Berndt Notken ainutlaatuinen alttarikaappi 1400-luvulta sekä vuonna 1597 rakennettu saarnastuoli. Keskiajalla tämä oli tavallisen kansan pääkirkko. " (lähde)

Pyhän Hengen kirkko on pieni, tummasävyinen kirkko Tallinnan vanhan kaupungin sydämessä. Kuvia ottaessa piti säätää ISOa ylös, että hämärässä saisi edes jonkinlaisia kuvia. Sisäänpääsy kirkkoon maksoi 1,50€. Kassan yhteydessä oli pieni myymälä, josta sai ostaa matkamuistoja. 

Miehitysten ja Vapauden museo Vabadu.
Miehitysten ja vapauden museo uudistui kesällä 2018. Museorakennus oli ainutlaatuinen, sillä sen ulkoreunat olivat pääosin ikkunoista koostuvia. Museo kertoo siitä, mitä kaikkea on vaadittu ja tapahtunut ennen kuin Viro on saavuttanut itsenäisen aseman. Museossa on huomioitu hyvin ulkomaalaiset kävijät, esimerkiksi näin suomalaisena oli mahdollisuus suomenkieliseen opastukseen e-opastuksen avulla. Museovierailun jälkeen tuli olo, että kyllä Virossakin osataan tehdä asioita, vaikka se on paljon pienempi maa kuin Suomi. 

Omat silmäni avautuivat sille, että miksi Tallinnaan mennessä käydä aina samoissa kaupoissa, jotka pääosin omat samoja kuin Suomessakin - miksei tutustua Viron kulttuuriin ja historiaan, joka sekin on varsin vaiherikas, traaginenkin ja jonka tunteminen opettamaan ymmärtämään naapurimaamme menneisyyttä ja nykyisyyttä. Ymmärtääkseen tulevaisuutta on hyvä tuntea historiaa. Siksipä haastankin jokaisen, joka suuntaa Tallinnaan, että ottaisi vierailukohteeksi niiden putiikkien lisäksi jonkin kulttuurikohteen - vaikkapa juuri Miehitysten ja vapauden museon. Se ei varmasti jätä kylmäksi ketään eikä kielikään ole ongelma.

Miehitysten ja vapauden museon sisäänpääsy aikuiselta maksaa 11€. Meillä kävi tuuri ja pääsimme sisään ilmaiseksi, sillä osuimme museoon sellaisena vuosipäivänä, kun elettiin toisen maailmansodan aikaa, jolloin saksalaiset olivat lähteneet Virosta eikä Neuvostoliitto ollut vielä saapunut.

Viron eduskunta Riigikogu.

Tallinnan tuomiokirkko.



Syyskuun reissu Tallinnaan avasi todella silmäni ja odotan innolla, milloin pääsen seuraavan kerran Tallinnaan tutustumaan jälleen johonkin uusiin paikkoihin. Visit Tallinn -sivustolla löytyy lukuisia mielenkiintoisia kohteita, joissa olisi mukava päästä käymään. Esimerkiksi Nõmme ja Glehnin linna  voisivat olla seuraavan Tallinna-reissun kohteita.

Loppuun vielä kuvapläjäys, sillä en osannut jättää mitään kuvaa pois!

Raekojaplatsilla oli markkinat.




Suurkillan talossa pääsee tutustumaan Viron historiaan.

Suurkillan talon valtava kiltasali oli upea.





Viro täytti 100 vuotta vuonna 2018.




Pietari I:n kesäasunnolla Kadriorgin palatsissa

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Tallinna kadriorg



Teimme puolisoni kanssa yhden yön visiitin eteläiseen naapurimaahamme viime syksynä. Kyseiselle viikonlopulle oli Suomeen luvattu myrskyä ja kyllähän se myrsky keikutti meitäkin laivalla. Olen käynyt Tallinnassa monia kertoja ostosreissuilla. Tällä kertaa kauppojen kiertäminen ei kiinnostanut, joten suuntasimme uusiin paikkoihin. Päädyimme käymään Kadriorgin palatsissa.

Hyppäsimme ratikkaan Tallinnan yliopiston edestä ja jäimme muutaman pysäkin jälkeen pois kyydistä Kadriorg-pysäkillä. Kävelimme ison puisto-alueen läpi, kunnes saavuimme palatsille.

Russalka
Pitkän kävelytien toisessa päässä siintää Russalka panssarilaivan uppoamisen muistomerkki.

Kadriorgin palatsi


Kadriorgin palatsin rakentaminen aloitettiin Pietari I:n määräyksestä vuonna 1718. Kadriorgin innoittajana toimi Versailles’n palatsi, jonka Pietari oli nähnyt hänen vieraillessaan Pariisissa vuonna 1716. 

Kadriorg eli Katariinanlaakso sai nimensä Pietarin vaimon Katariinan mukaan. Palatsin rakennuspaikka Lasnamäen rinteen juurella oli ollut pitkään tallinnalaisten kesäasuntojen rakennuspaikka. Palatsin suunnitteli italialainen arkkitehti Nicolló Michetti ja palatsista oli tarkoitus tulla keisariperheen kesäpalatsi. 

Vuonna 1719 palatsin rakentamista varten poltettiin 558 700 tiiltä ja 10 379 kattotiiltä. Työläisiä rakennusmaalla oli vuonna 1723 yhteensä 1 025 ja heidän joukossaan 110 kivenveistäjää ja 61 puuseppää. Palatsin rakennustyöt olivat suurimmaksi osaksi valmiit Pietarin kuollessa vuonna 1725, minkä jälkeen hallitus hidasti töiden kulkua.

Sisätilojen viimeistely jäi näkemyksestä riippuen kesken tai se pitkittyi. Palatsia käytettiin sittemmin vain satunnaisesti ja se seisoi suurimmaksi osaksi aikaa kylmillään. Se virkosi hetkeksi Katariina II:n vieraillessa Tallinnassa vuonna 1764, mutta vuonna 1797 suurin osa sen sisustuksista muutettiin Pietariin. (lähde)

Kadriorgin palatsi Tallinna

Kadriorgin palatsissa toimii tällä hetkellä taidemuseo, joka on Viron ainoa, ulkomaiselle taiteelle omistettu museo. Siellä on Viron suurin länsieurooppalaisen ja venäläisen taiteen kokoelma (n. 9000 taideteosta 1500–1900-luvulta). (lähde)

Kadriorgin palatsista tulee vahva muisto Pietariin ja Eremitaasiin. Ovathan molemmat huikeat rakennukset Pietari I:n rakennuttamia. Palatsin lähistöllä olevat kasvustoon verhoutuneet "tunnelikujat" ovat samanlaiset, kuin esimerkiksi Pietarissa Pietarhovin pihassa. 
Kadriorgin palatsissa tuli paljon muistoja mieleen Pietarin reissultamme ja asioita oli myös helpompi liittää toisiinsa. Huikean ihanaa, että tällaiset palatsit eivät ole päässeet rapistumaan ja että niihin on keksitty vielä toimintaa, jolloin ihmiset pääsevät kurkistamaan kauniin rakennuksen sisälle kuin myös nauttimaan upeasta taiteesta, jota rakennus on täynnä. 

Viro Tallinna

Museossa on pysyvä näyttely, jossa on länsieurooppalaista ja venäläistä maalaustaidetta, grafiikkaa, veistotaidetta ja taide-esineitä 1500-luvulta 1900-luvulle. Alankomaiden taiteen pysyvässä näyttelyssä on esillä mm. maailmankuulujen taiteilijoiden Jacob Jordaensin ja Leonaert Bramerin töita, joita ei aikaisemmin ole ollut näytteillä. 

Suosittelen Kadriorgin palatsissa vierailua, sillä matka keskustasta ei ole pitkä ja tarvittaessa perille pääsee bussilla tai ratikalla, jos ei ehdi tai jaksa kävellä. Palatsin ympäristö itsessään on todella kaunista erityisesti kesällä, joten matkalla voi vaikka pysähtyä ihailemaan maisemiakin.


Museon nettisivut suomeksi
Lippujen hinnat 

Tallinna
Samanlaisia kujia on Pietarissa Pietarhovin pihassa.

Kadriorgin palatsi
Juhlasali.

Kadriorg Tallinna
Juhlasalin kattomaalaus Diana ja Aktaion.

Tallinna Viro



Kadriorg
Kadriorgin palatsi.


Kansallispuisto - Lauhanvuoren kivijattaa ihmettelemässä

tiistai 5. maaliskuuta 2019


Lauhanvuori


Kävin reilu vuosi sitten ensimmäisessä Kansallispuistossa. Kerroin Liesjärven reissusta blogissakin.

Viime vuonna, syyskuun alussa tehtiin päiväreissu Lauhanvuoren Kansallispuistoon Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajamaille. Lauhanvuori oli nimenä tuttu, mutta en muista koskaan käyneeni siellä. Lauhanvuoren maisemissa on nähtävissä jääkauden merkkejä, mm. Kivijata, joka on muinainen rantavalli.

Lauhavuorenlaki kohoaa jopa 231 metrin korkeuteen. Aluetta kutsutaankin Länsi-Suomen Lapiksi. Lauhanvuoren laki on noin neliökilometrin kokoinen alue, vedenkoskematon huippu, joka paljastui 10 000 vuotta sitten mannerjään vetäydyttyä seudulta. 

Lauhanvuoren Kivijata on uskomaton nähtävyys.


Kyseisenä syyskuisena viikonloppuna lämpötila helli meitä niin, että hikikarpalot puskivat pintaan. Otin mukaani kyseiselle reissulle vastikään hankkimani päivärepun, joka tuntui hyvältä kantaa, mutta vaatetuksen osalta olin varautunut hieman liian tuhdisti. Kivijata oli kuitenkin hämmentävän upea ilmestys - valtavia kiviä satoja metrejä (tarkalleen 800 metriä). Lumettomana aikana kivijadan saa ylittää vain pitkospuita pitkin. 





Reissullamme suuntasimme ensimmäisenä ihailemaan kivijataa, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt ja joka pitäisi jokaisen nähdä omin silmin. Ihan uskomaton määrä kiviä, jonka luonto on muovannut. Seuraavaksi suuntasimme Aumakiveä katsomaan, mutta ensimmäisten hirvikärpästen ilmaannuttua teimme täyskäännöksen ja Aumakivi jäi näkemättä.

Vatsaa kurni, joten päätimme mennä Spitaalijärven nuotiopaikalle grillaamaan makkaraa ja lepäämäään hetkeksi. Nuotiopaikalla oli muutamia muitakin ja olipa joku pystyttänyt teltankin. Spitaalijärvellä uskottiin erään tarinan mukaan olevan sairauksia kuten spitaalia parantavia vaikutuksia. "Parannusvettä" on viety jopa Venäjän ruhtinaille. Järven vesi on hapanta, sen pH on nykyisin noin 4,7, minkä arvellaan selittävän parantavaa vaikutusta. Happamuuden taas kerrotaan johtuvan piihaposta, jota on liuennut veteen hiekkakivestä. 




Reissun päätteeksi ennen kotimatkalle lähtöä kiipesimme vielä Lauhanvuoren näköalatorniin. Ylhäällä tornin huipulla pörräsi pieniä ötököitä jännissä rykelmissä ja niistä lähti omituinen ääni.
Bongasinpa tornilta myös geokätkön!

Reissu oli mukava. Yllättävän lämmin syyskuinen viikonloppu. Lauhanvuoren kansallispuisto oli kulkemillamme alueilla pääosin kuivaa kangasmetsää ja itse viihdyn lehtometsän tyyppisissä metsissä paremmin. Myös viime kesän erittäin kuuma ja kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä ja Lauhanvuoressa oli todellakin k u i v a a .



Spitaalijärven  nuotiopaikka.
Mihinkähän Kansallispuistoon seuraavaksi suuntaisi?

Näkötorni.



CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan