Saaristoseikkailu jatkuu

Viime vuonna teimme roadtripin Saariston Rengastielle ystäväni kanssa. Tuon reissun viimeisen postauksen sain päivitettyä blogiin vasta tämän vuoden toukokuussa. Vieraillessamme Nauvossa ajatuksemme oli tehdä retki myös Seilin saarelle. Tuolloin aikataulut eivät passanneet yhteen Seilin aukiolojen mukaan ja Seili jäi tuolloin kokematta, joka harmitti suuresti. Kun valokuvausporukka päätti tehdä viikonlopun mittaisen reissun Seiliin, halusin ehdottomasti päästä mukaan!  Tänä vuonna lakkiaisviikonloppuna tuo toive toteutui ja vietin kokonaisen viikonlopun Seilissä.

Seuraavaksi rantaudumme Seilin saarelle, otahan kuppi kahvia ja mukava asento niin aloitetaan!

Seilin saari

Seili (ruots. Själö) on saari Nauvossa, Paraisten kaupungissa. Se sijaitsee Saaristomerellä, Airiston eteläosassa, noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on noin 2,5 kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 kilometriä. Seili pinta-ala on noin 1,6 km². Saaren suomenkielinen nimi on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä, joka taas tarkoittaa hyljesaarta. Själ on hyljettä tarkoittavan sanan, säl, vanha muoto ruotsin kielessä. Tämä kertoo Seilin olleen hylkeiden asuinpaikka ja siten hylkeenpyytäjien tiedossa jo kauan.

Seili kuuluu Airisto - Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Nykyään Seilissä toimii Metsähallituksen luontopalvelut, Turun yliopiston alaisuudessa oleva Saaristomeren tutkimuslaitos sekä kesäaikaan yleisölle avoimena oleva Seilin museokirkko. Saaressa on vierasvenelaituri. Seiliin liikennöi kesäisin yhteysalus M/S Östern Nauvon kirkonkylästä ja Rymättylän Hangasta sekä M/S Fanny Turusta ja Nauvon kirkonkylästä. (lähde)

Seilin päärakennuksessa on nähtävillä entinen potilashuone alkuperäiskunnossa ja seinällä kuvia ja tarinaa sairaalan potilaista.

Mistä Seili pitäisi tietää?

Historia leprasairaalana ja mielisairaalana

Seilin saari ei välttämättä kovinkaan monelle ikäiselleni sano yhtään mitään. Seilin saarella on kuitenkin pitkä ja monimuotoinen - jopa surullinen ja järkyttävä historia. 

1500-luvulla saari on ollut Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä on ollut maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa.

Seilin historia sairaalasaarena alkoi 1619, jolloin Kustaa II Adolf antoi käskyn uuden leprasairaalan perustamiseksi heinäkuussa 1619. Lepraa eli spitaalia pidettiin Jumalan rangaistuksena syntisestä elämästä. Turun ulkopuolelta olisi etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Saaren sairaalaan sijoitettaisiin kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita. Seilin saari valikoitui sopivaksi paikaksi, sillä se sijaitsi vilkkaan laivaliikenne Turku-Tukholma -reitin varrella, saaren suojista löytyi ankkuripaikka ja lisäksi saarella oli hiekkaharju, joka soveltui hautausmaaksi. 

Ensimmäiset potilaat tuotiin Turun Pyhän Yrjön hospitaalista ja heitä oli tuolloin n. 20. 

Fyyri on pystytetty alunperin hospitaalin taloudenhoitajan ja päällysmiehen virkataloksi 1827 C.L.Engelin laatimien suunnitelmien mukaan. Nykyään Fyyri on majoitustila.

Täydessä seilissä

Tarinan mukaan yksi suomen kielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun Turkuun matkalla olleet merimiehet olivat nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä.

Näissä rakennuksissa toimii nykyään Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos sekä Metsähallituksen luontopalvelut. Aiemmin näissä rakennuksissa toimi sairaala.

Spitaalisten elämä saarella

Spitaalisille tarkoitetut rakennukset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen siitä erottamalle saarelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Näistä puurakennuksista on enää näkyvissä kivijalkoja. Maankohoamisen ja hiekan kerrostumisen takia saari on nykyään maayhteydessä Seilin pääsaareen.

Isonvihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.

Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.

Spitaalihospitaalista mielisairaalaksi

Ensimmäinen maininta houruinhuoneesta eli mielisairaalasta on vuodelta 1689. Sairaala sijaitsi pääsaarella ja käsitti neljä selliä. Houruinhuoneet sijaitsivat Kirkkoniemeä vastapäätä olevalla kalliolla, jolla sijaitsi vielä 1800-luvun alussa neljä ”ikivanhaa ja käytöstä poistunutta sairashuonetta”.

Seilin potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä. Paikkaluvultaan laitos oli aikanaan Suomen suurin mielisairaala. 1700-luvun hirsisistä rakennuksista on säilynyt kirkon lisäksi vain pappila. Ensimmäinen nykyäänkin jäljellä olevista kivirakennuksista valmistui neliömäisen pihan itä- ja eteläpuolelle vuonna 1801–1803. Pihan länsi- ja pohjoispuolella olleiden vanhojen puurakennusten tilalle rakennettiin 1851 Turun kaupunginarkkitehdin, P. J. Gylichin, piirtämät kivirakennukset. Näin valmistui saaristomiljöössä varsin harvinainen uusklassinen rakennuskokonaisuus.

Sairaalan sisällä rakennus jaettiin pitkällä käytävällä, jonka varrella oli yhden hengen huoneita, kooltaan 1,87 × 2,07 metriä. Henkilökunta piti potilaat visusti eristyksissä, eikä sellien kunnosta juuri huolehdittu. Läänin viranomaisten eri tarkastuskäynneillä 1800-luvulla sairaalan toiminnan ja rakennusten todettiin olevan kehnosti hoidettuja. 1820-luvulla sairaalaa suunniteltiin jo siirrettäväksi Turkuun, mutta suunnitelmat raukesivat Turun palon myötä 1827.

Vuonna 1841 Seilin hospitaalin nimi muuttui parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi. Vuoden 1851 laajennus lisäsi potilaspaikkoja 67:ään, ja Seiliin voitiin näin siirtää entistä enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta, jonne nyt sijoitettiin Etelä-Suomen potilaita.

Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.

Vielä vuonna 1985 professori Pekka Halonen ehdotti, että HIV-potilaat voitaisiin siirtää Seiliin samaan tapaan kuin lepra- ja mielisairaalapotilaat aikaisemmin.

Pro Seili-Själö ry:n  kesäkioski.

 Seili nykyään

Nykyään Seilin saarella toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Saarella tutkitaan merta, saarten luonnon monimuotoisuutta ja puutiaisia.

Skärgårdskompaniet Oy Ab:n kanssa alkaneen matkailuyhteistyön tavoitteena on tarjota yleisölle mahdollisuus tutustua Seiliin monipuolisena kulttuuri-, luonto- ja tiedekohteena. Skärgårdskompaniet ottaa hoitaakseen tutkimuslaitoksen kaikki palvelutoiminnot, jonka seurauksena muun muassa osa päärakennuksen tiloista aukeaa ensi kertaa saarella matkailevalle yleisölle. 

Saaristomeren tutkimuslaitos puolestaan keskittää jatkossa tutkimus- ja opetustoimintansa muihin tiloihin, joita kehitetään vastaamaan opetus- ja tutkimustyön tarpeita. Skärgårdskompanietin kanssa tehtävän yhteistyön myötä tutkimuslaitos voi myös jatkossa järjestää myös suurelle yleisölle lyhyitä kursseja esimerkiksi merentutkimuksesta. 

Tutkimuslaitos myös vastaa Seilissä toteutettavien opastusten sisällöllisestä annista, millä pyritään varmistamaan se, että Seilissä matkaileva yleisö pääsee kuulemaan tuoreinta tietoa esimerkiksi Itämerestä sekä saaren luonnosta ja kulttuurihistoriasta.

Lähde

Linkkejä:

Pro Seili-Själö ry
Seilin sääksikamera
Visit Seili
Seilin museokirkko -blogi
Seilin kartta (pdf)

MIKÄ? Seilin saari
MISSÄ? Saari Nauvossa, Paraisilla.
MITEN? Saarelle pääsee omalla veneellä, saarelta löytyy vierasvenelaitureita. Seiliin liikennöi kesäisin yhteysalus M/S Östern Nauvon kirkonkylästä ja Rymättylän Hangasta sekä M/S Fanny Turusta ja Nauvon kirkonkylästä. Yhteysliikenne kulkee syyskuun alkuun asti.

♥

Virkattu keppari Ihana-lehden ohjeella

Kepparilla on mehukkaan värinen harja!

Ihana -lehdessä (nro 3/2017) oli Prinsessajuttu -blogin Miran kirjoittama ohje virkattuun keppariin, jonka nähtyäni päätin itsekin kokeilla ohjetta ja virkata oman kepparini! Kesäkuussa löytyi viimein sopiva sauma kaivaa ohje esiin ja keppari syntyi muutamassa päivässä. Ohje on sopivan simppeli ja helppo vasta-alkajallekin. Eniten työtä teetti kepparin kokoaminen ja palojen yhdistäminen. Vanua keppariin meni yllättävän paljon, varsinkin kun halusin riittävän napakan lopputuloksen! 

Pohdin myös alkuvaiheessa tekeväni kepparille suitset, kun Naputiinan verkkokaupassa myydään kepparitarvikkeita ja Rusinantalli -blogissa oli ohjeetkin niiden tekemiseen. Toistaiseksi en ole vielä ainakaan suitsia aloittanut, mutta en ole haudannut ajatusta kuitenkaan :)

Kepparista tuli aika ihana ja pirtsakka! Melkoinen homma oli yhdessä kepparissa, mutta nyt kun on tehnyt yhden niin seuraava valmistuisi varmasti paljon nopsempaa :)

Tästä kiva kesäpäivän virkkaus-idea vaikkapa sadepäivän varalle :)

♥

ElämysTeeri - Elämys ja mysteeri samassa paketissa

*Ilmainen sisäänpääsy pakohuoneeseen saatu blogipostausta vastaan

Eletään vuotta 1887. Kello lähestyy pian puoltayötä. Astumme huoneeseen, jonka keskellä on iso ruskea pöytä ja sen ympärillä on tuoleja. Seinillä on tauluja, kynttilät palavat takan päällä ja iso jykevä kaappi seisoo seinustalla vahvana kuin muuri.

Mistä mahtaa ollakaan kyse? 

Pakohuoneet (eng. Room Escape) ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina hurjaa vauhtia ja tällä hetkellä Suomessa on jo lähemmäs kolme sataa pakopeliä (279 kpl 22.6.2018 lähde). Pakohuoneiden ideana on sulkea ryhmä ihmisiä huoneeseen 60 minuutin ajaksi ja ryhmän tehtävänä on keksiä ratkaisu päästäkseen huoneesta ulos. 

ElämysTeeri

Pääsin testaamaan kaveriporukalla ElämysTeerin pakohuonetta Marien muotokuvat, joka sijoittuu 1800 -luvun lopulle. Lupaava taidemaalari on löytynyt kotoaan hengettömänä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että kuolema on tapahtunut oman käden kautta.

ElämysTeeri on uusimpia pakohuoneita Tampereella ja se sijaitsee aivan Tampereen keskustassa, Aleksanterikadulla -  vain kivenheiton päässä Hämeenkadusta. ElämysTeeri on avannut ovensa ensimmäisille asiakkaille maaliskuussa 2018. Marien muotokuvat on ElämysTeerin ensimmäinen pakopeli ja se onkin saanut hyvän vastaanoton niin ensikertalaisten kuin kokeneempienkin pelaajien keskuudessa. Suunnitelmissa itse asiassa onkin jo toinen pakopeli - Avaruusseikkailu 1901.

Omat odotukset 

Oma kokemukseni ennen Marien muotokuvat -huonetta rajoittuu vain yhteen aikaisempaan pakohuonekokemukseen kesältä 2017 kun ystävän polttareissa kävimme pakohuoneessa Tampereella. Tuosta ensikokemuksesta jäi huono maku suuhun, sillä emme ensinnäkään päässeet huoneesta ulos ja ensikertalaisena pakohuoneessa oli hankala hahmottaa, mitä pitäisi tehdä.

Jännittynein sekä samalla kutkuttavin fiiliksin odotin seuraavaa pakohuonekokemustani. Seurueessamme oli neljä henkeä, joista 3/4 oli käynyt jossain muussa pakohuoneessa aikaisemmin ja yhdelle pakohuonekokemus oli ensimmäinen. Seurueemme koostui henkilöistä, jotka harrastavat jonkin verran lautapelejä ja strateginen ajattelu ja looginen päättely on tuttua.

Millainen kokemus Marien muotokuvat oli?

Itselleni jäi ehdottoman positiivinen olo, joka tietysti osittain johtui siitä, että saimme mysteeri nratkaistua annetun ajan sisällä! Huone on pieteetillä tehty ja tarina johdatti ja tuki hyvin ratkaisujen keksimisessä. Vihjeiden antamisväline oli hauska ja omaperäinen - ei perinteinen tv-ruutu, johon tulee tekstiä. Huone vei mukanaan ja jokaisen pienemmän tehtävän onnistuminen lisäsi halua saada koko mysteeri ratkaistua. Porukkamme toimi hyvin yhteen (vaikkemme olleet koskaan ennen pelanneet yhdessä pakohuonepeliä) ja motivaatio säilyi alusta loppuun asti. Tämä pakohuonekokemus oli itselleni erittäin "eheyttävä" ja uskoni pakohuone-elämyksiin palasi. Mysteeri oli sopivan haastava, mutta ei tuntunut liian vaikealta.

MIKÄ? ElämysTeeri

MITÄ? Pakohuone-elämyksiä tarjoava yritys Tampereella

MISSÄ? Aleksanterinkatu 29B

MILLOIN? Pakohuone varataan ElämysTeerin nettisivujen kautta.

MITEN? ElämysTeeri sijaitsee aivan Tampereen ydinkeskustassa, joten se on saavutettavissa monella kulkuvälineellä. Autolla saapuessa parkkipaikkoja on rajallisesti, mutta lähistöltä löytyy parkkihallejakin.

MITÄ MAKSAA? Tarkista hinnasto nettisivuilta.

MUUTA? Saapuessasi ElämysTeeriin soita ovelta ja odota, niin sinut noudetaan. ElämysTeerissä on aina yksi ryhmä kerrallaan, joten tavaratkin voi jättää säilytykseen huoletta naulakkoon.

NIPPELITIETOA: ElämysTeerissä on myös pakopelin katseluhuone! Koettuasi pakopelin pelaajana voit varata huoneen katselijan roolissa. 

♥

Kintulammi - retkeily- ja luonnonsuojelualue Tampereella

Tukikohdasta löytyy laavu, tulipaikka, puuliiteri puineen sekä kompostoiva käymälä.

Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualue

Kintulammin luonnonsuojelualue koostuu kolmesta osasta, joiden yhteispinta- ala on 608,5 hehtaaria. Vattula muodostaa alueen ydinosan, se rauhoitettiin vuonna 1959 ja sen laajennusalue vuonna 2003. Vattulan pinta-ala on 61 ha. Luonnonsuojelualuetta laajennettiin merkittävästi vuonna 2017, kun Kintulammin retkeilyalue rauhoitettiin osana Luontolahjani satavuotiaalle Suomelle -kampanjaa. Muista siis kulkea alueella jälkiä jättämättä. Käytä pitkospuita ja polkuja, pidä lemmikkisi aina kytkettynä ja ihaile kasveja niitä poimimatta. (lähde)

Kintulammi kunnostus- ja kehitysprosessin kohteena

Toukokuussa vierailin ensimmäisen kerran Kintulammilla, Tampereen upealla retkeily- ja luonnonsuojelualueella. Kintulammi sijaitsee n. 20 km Tampereen keskustasta pohjoiseen. Kintulammi on kokenut kunnostus - ja kehitysprosessin vuonna 2017, jolloin alueelle rakennettiin n. 15km retkeilyreitistöä opasteineen. Lisäksi alueelle rakennettiin neljä tukikohtaa, joista löytyy laavu, tulipaikka, puuliiteri puineen ja kompostoitava käymälä. (lähde)

Opastustaulut opastavat retkeilijöitä.

Kintulammella kävimme Kaukaloistenkalliolla, joka on alueen pohjoisosassa. Alue on tällä hetkellä suuressa suosiossa ja autolla liikkuessa parkkipaikan löytyminen voi tiettyinä aikoina aiheuttaa ongelmia. Kaukaloistenkallioilla oli kyseisenä aamuna vielä hiljaista, vain yksi auto parkissa ennen meitä. Parkkipaikka oli lähes tyhjä autoista, mutta paljon silti löyty iniseviä ystäviä - hyttysyhdyskunta hyökkäsi välittömästi iholle ja niitä saikin huitoa rasittavuuteen asti. Kaukaloistenkalliolle päästyä hyttysetkin kaikkosivat ja retkeilystä tuli huomattavasti mielekkämpää.

Alueella oli metsäpalovaroitus, joten avotulen tekeminen jäi toiseen kertaan. Valitettavasti näimme tilanteen, jossa henkilö poltti tupakkaa ja heitti jämät luontoon. Tänä keväänä ja kesänä sademäärät ovat olleet hyvin pieniä ja luonto erityisen kuivaa. Metsäpalovaroitus onkin ollut voimassa koko Suomessa ennen juhannuksen vesisateita, joka hieman helpotti kuivuustilannetta.

Kintulammin ihanuus on siinä, että liikenteen äänet eivät kuulu, alue on oikeasti metelivapaa ja voi keskittyä nauttimaan luonnon omista äänistä.

Kirkkokiven laavulle on esteetön kulku.

Kaukaloistenkalliolta avautuu kaunis näköala Kaukaloisen ylle.

Kintulammin metsien erityispiirre ovat ikivanhat, järeät ylispuumännyt eli aihkit. 

Retkiruokaa.

Kintulammelta löytyy hyvin opasteita.

MIKÄ? Kintulammi
MITÄ? Retkeily- ja luonnonsuojelualue
MISSÄ? Tampereella, n. 20 km keskustasta pohjoiseen Teiskon suuntaan
MITEN? 

HENKILÖAUTOLLA

Saapuminen alueelle tapahtuu Tampereen suunnasta kääntymällä Aitolahti-Sorilan risteyksestä Pulesjärventielle. Pulesjärventieltä käännytään alueen pysäköintipaikoille joko Kintulammentielle (P2 – kartalla) tai Keltolahdentielle (P1 – kartalla). Saavuttaessa Keltolahdentien (P1) pysäköintialueelle navigaattoriin kannattaa laittaa Keltolahdentie 47. Kintulammentien pysäköintialueelle suunnattaessa on navigaattoriin hyvä osoite Kintulammentie 378. Huomioithan, että pysäköintialueet ovat rajallisia ja alueelle vievät ajotiet kapeita. Teillä on ohituspaikkoja. Noudata siis varovaisuutta alueelle saapuessasi.

JULKISELLA LIIKENTEELLÄ

Tampereen joukkoliikenteen linjat 28A ja 90 operoivat aktiivisesti Aitolahti-Sorilan risteykseen. Risteyksestä on matkaa alueelle vievälle linjauspolulle kävellen n. 3 kilometriä Pulesjärventietä pitkin. Kääntyä voi toki jo Kintulammentien haarasta, johon on matkaa bussipysäkiltä n 1,6 km. Pulesjärventie on melko vilkasliikenteinen ja tiellä on jonkin verran raskasta sorakuormaliikennettä. Kävelyä EI SUOSITELLA varsinkaan lasten tai isojen ryhmien kanssa turvallisuussyistä.

PYÖRÄLLÄ

Alueelle on erittäin hyvä mahdollisuus saapua pyörällä. Pyhä-Näsi -pyöräilyreitistö kulkee Teiskon läpi alueen välittömässä läheisyydessä. Pulesjärventietä kulkeva ”Viitapohjan lenkki” on erttäin suosittu pyöräilyharrastajien keskuudessa muutenkin. Tampereen keskustasta asti on mahdollisuus saapua kevyen liikenteen väylää pitkin aina Aitolahti-Sorila -risteykseen asti. Risteyksestä on n. 1,6 km:n matka Pulesjärventietä pitkin Kintulammentien (P2) käännökseen alueelle. (lähde)

MILLOIN? Ympäri vuoden.
MUUTA? Kirkkokiven laavulle on esteetön kulku.

Linkkejä:

Kintulammi

Mukavia retkeilyhetkiä!

♥

Luontokuvia kesäkuulta

Blogi on ollut hiljaisempi, mutta kamera sen sijaan tursuaa kuvia julkaistavaksi - ei vain malttaisi istua koneella ja editoida kuvia tai kirjoitella pitkiä pätkiä tekstiä. Kesä on nyt ja siitä on nautittava!

Ajattelinkin julkaista muutaman kesäkuisen kuvan lähimenneisyydestä, kun kaunis auringonlasku maalasi taivaan upeaksi. 

Ihanaa kesäkuuta ja kohta myös koittavaa keskikesän juhlaa - toivotaan että säät suosivat - vaikka sadekuuro ei tekisi ollenkaan pahaa, sillä maa on niin kuiva että makkaroiden grillaus luonnonhelmassa vaikuttaa toistaiseksi jäävän vain haaveeksi metsäpalovaroituksen vuoksi. 

♥