Olen avannut lukuisan määrän luonnoksiani tänä keväänä, ajatuksena kirjoittaa postaus ja julkaista se. Joka kerta kirjoitusinto on hiipunut ja postaus on jäänyt kesken. Luonnoksissa roikkuu viime kesältä valehtelematta 10 erilaista postausta paikoista, joissa kävin - Roadtripinkin kohteita on julkaisematta edelleen.
Olen välillä miettinyt, että julkaisisin vain kuvat ilman tekstiä. Tuntuu, ettei vain ole mitään sanottavaa.
Meidän piti suunnata ystävän kanssa roadtripille länsirannikolle Kristiinankaupungista aina Vaasaan asti. Olin laatinut google docksin vierailtavista paikoista, listalla oli mm. Tankarin majakka. No, kuten tiedetään, kaikki meni tänä keväänä ja kesänä toisin. Eiköhän rannikko ole paikallaan ensi kesänäkin.
Huomasin akuuteimman koronan aikana olevani aika tyytyväinen - on ihan ok olla kotona, ei tarvitse (eikä saa) viilettää pitkin poikin Suomen maata. Nyt jälkikäteen oivalsin kuormittuvani somesta ja sen tuomasta suorituspaineesta. Olen muutenkin suorittamiseen taipuvainen ihminen ja se onkin yksi oppimisen asia omalla kohdallani - olla kuuntelematta liikaa ulkopuolelta tulevia suorituspaineita.
Kaipaan aikaa, kun blogien kommenttibokseissa keskusteltiin ja kommentoitiin asioita. Kommentoinnin vähentyminen on näkynyt jo kauan myös blogikollegoiden blogeissa.
Ehkä nämä fiilikset vain liittyvät tähän kummalliseen kevääseen, ehkä vielä löytyy se into ja palo blogin kirjoittamiseen uudelleen. Jos ei, niin sitten on ehkä syytä miettiä uudelleen blogin jatkamista.
Kaikesta huolimatta, ihanaa sunnuntaita ja alkavaa kesää ♥
♥
Näinhän se on, itse kullakin on ollut ajatuksia blogin jatkamisen järkevyydestä. Ehkä voisit pohtia vain kuvien julkaisua? Blogissa tai pelkästään Instagramissa? Aika moni on siirtynyt pelkästään Instaan ja on käsittääkseni tyytyväinen ratkaisuun.
VastaaPoistaOlen leikkinyt ajatuksella, että poistaisin kaikki sosiaalisen median tilit. Mähän voin hyvin katsella kuviani omaltakin koneelta jakamatta niitä missään. Mutta katsotaan mihin päätökseen tulen lopulta.
PoistaToi kommentointi! Tutkailin jotai vanhaa postausta ja siinä oli 54 kommenttia, tääh. Sen sijaan yksäreitä IGssa satelee todella paljon.
VastaaPoistaJep, välillä tämä bloggaaminen on kuin huutaisi mustaan aukkoon.
PoistaKiva jos sulla kommentointi on siirtynyt Instaan :)
Samoja kirsikkapuita olet kuvannut kuin minäkin :) Sulla on upeat kuvat!
VastaaPoistaEn tiedä, mussa on joku vika, kun en ymmärrä IGn ihanuutta. Ehkä en ole päässyt tutustumaan siihen, koska ei vaan pääse sinne, muutaman kuvan korkeintaan vaan näkee.
Miten tämä bloggeri nyt sitten ensi kuussa muuttuneekaan. Jokin muutos tulee, en oikein ole selvillä siitäkään. Mutta iso aukko tulee elämään, jos ei pääse blogiin.
Hyviä kuvausreissuja sulle, eihän näihin tarvitse hirveän syvällisiä kirjoitella jos ei siltä tunnu :)
PoistaJoo, algoritmit pitää huolen, että ei taatusti näe kaikkea mitä haluaisi nähdä. Ja kieltämättä IG ei minuakaan hirveästi innosta - kymmeniä, satoja, tuhansia kuvia vain muutaman sekunnin verkkokalvoilla.
Mielestäni Instassa oikeasti upeat kuvat eivät pääse oikeuksiinsa.
Mä olen kieltämättä ihan pihalla tästä bloggerin muutoksesta - olen nyt itse testannut uudempaa versiota ja hieman oli hakemista tätä postausta kirjottaessa kun namiskat on eri paikoissa mihin on tottunut.
Huomasin myös, että mobiiliversiossa nuo postauksen vaaleanpunaiset on ihan eri näköiset kuin tietokoneversiossa.
Kiitos kun kommentoit <3 Tää on just parasta, kun pääsee vuorovaikutukseen ihmisten kanssa eikä horise omiaan yksinään :D
Luovia taukoja tulee aina välillä kaikessa luovassa tekemisessä. Sillai pitää tehdä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Välillä kirjoitetaan, välillä voi laittaa kuvapostauksiakin, silloin kun ei ole mitään sanottavaa. Omasta blogistani ajattelen ja tunnen siten, että se on mun oma juttuni, mun aikaansaannos, mun oman lapseni lisäksi. Jonkinlainen konkreettinen jälkikin musta jää sen kautta tähän maailmaan. 7,5 vuotta oon blogilleni antanut aikaani, välillä enemmän ja välillä vähemmän, olen jakanut inspistä, kuviani ja ajatuksiani muillekin, ja tuskinpa koskaan tahtoisin blogistani kokonaan luopua.
VastaaPoistaToivottavasti et sinäkään luovu omastasi!
Ihanaa kesäkuuta Marjo-Riitta!
Terkuin, Mira
Hyviä pointteja! Kyllähän blogiin on laittanut paljon aikaa ja vaivaa ja siitä luopuminen tuntuukin vaikealta ajatukselta. Ehkä sitä haluaisi tehdä enemmän kuin mihin omat voimavarat riittävät ja helposti vertaa itseään moniin muihin. Siitä ne suorituspaineet varmasti syntyvätkin.
PoistaKiitos Mira, ihana kun kommentoit <3 Ihanaa kesäkuuta sinullekin :)
Itselläni myös tänä keväänä hyvin vähän postauksia blogissa. On ollut, jotenkin saamaton olo blogin suhteen tai ei ole ollut oikein mitään sanottavaa. Ehkä se inspiraatio iskee, jossakin vaiheessa taas! 🤔 Hyvää kesää! ☀️👍
VastaaPoista